Huopamuumeja kolmiulotteisina

Tove Janssonin rakastetut muumit ovat nyt kääntyneet ensimmäiseksi pitkäksi 3D-leffaksi. Elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) perustuu kirjailijan teokseen Muumipeikko ja pyrstötähti, mutta myös puolalaiseen tv-animaatiosarjaan Muumien maailma. Elokuva nähdään Y-Kinossa uudenvuodenaaton ilmaisesityksinä. Sen on ohjannut Maria Lindberg.

Lastenohjelmiin erikoistunut suomalainen Filmkompaniet-yhtiö hankki 1978–1982 valmistuneen puolalais-itävaltalaisen Muumi-sarjan oikeudet haltuunsa. Sarjan pohjalta on nyt työstetty jo toinen kokopitkä Muumi-elokuva. Suomalaisten editoima ja leikkaama Muumi ja vaarallinen juhannus ilmestyi 2008, mutta sai tuolloin vain noin 20000 katsojaa.

Puolalaissarjassa hahmot, joita Tove Janssonkin oli suunnittelemassa, toteutettiin liikuttelemalla huovasta valmistettuja puolikkaita lasilevyjen välissä. Syvyysvaikutelma luotiin maalaamalla tausta ja etualat erillisille lasilevyille, joiden välissä nukkehahmot liikkuivat. Hahmot tehtiin puolipyöreiksi kolmiulotteista vaikutelmaa tavoitellen. Tämä mahdollisti osaltaan alkuperäismateriaalin muuntamisen 3D:ksi, josta on vastannut suomalainen Stereoscape-yhtiö.

Elokuvassa Muumilaakso on peittynyt outoon harmaaseen pölyyn. Viisas Piisamirotta kertoo, että maailmanloppu on tuloillaan pyrstötähden lähestyessä Muumilaaksoa. Muumipeikko haluaa selvittää asian todellisen laidan Yksinäisten Vuorten tähtitornin viisailta professoreilta. Hän saa mukaansa lauttamatkalle Nuuskamuikkusen ja Nipsun, joiden kanssa matkataan vaarojen kautta observatorioon ja takaisin Muumilaaksoon.

Huopamuumit ovat nukkeanimaatossa hyvin sympaattisia ja hauskalla tavalla vanhahtavia. Ne eivät ole niin eloisia ja puheliaita kuin 90-luvun alussa Japanissa valmistetussa piirrossarjassa Muumilaakson tarinoita. Toisaalta japanilaisanimelle tyypilliset pelottavat kohtaukset puuttuvat nukkeanimaatiosta. Vaikka elokuvan aiheena on niinkin hurjalta kuulostava asia kuin maailmanloppu, leffaa voi hyvin suositella perheen pienimpien ensimmäiseksi teatterielokuvaksi vanhempien seurassa.

Prinsessan koskettava tarina

Kauhavan kaupunki ja Komiat-lehti tarjoavat kuntalaisille kuusi ilmaista elokuvanäytöstä Y-Kinossa uudenvuodenaattona 31.12.2010. Näistä aikuiseen makuun on suunnattu dokumenttifilmien ohjaajana tunnetun Arto Halosen ensimmäinen pitkä elokuva Prinsessa (2010).

Prinsessa on koskettava elokuva harhoihin vajoavasta poikkeusyksilöstä. Tositapahtumiin perustuva leffa kertoo vuosina 1896–1988 eläneestä Anna Lappalaisesta (Katja Küttner e Kukkola), joka oli yli 50 vuoden ajan tuusulalaisen Kellokosken mielisairaalan potilas.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa sijaiskodista toiseen kiertänyt entinen hieroja ja kuplettilaulaja Anna passitetaan mielisairaalaan. Aluksi uusi potilas kieltäytyy sanomasta sanaakaan. Avattuaan suunsa hän ilmoittaa olevansa Buckinghamin palatsissa Englannissa syntynyt prinsessa.

Skitsofreniaan vajonnut Anna saa mielisairaalan hoidokeista ympärilleen pian oman hovinsa. Siihen kuuluvat mm. hovineidoksi valikoituva aito siniverinen Christina von Heyroth (Krista Kosonen), suupaltti visionääri Kuronen (Pirkka-Pekka Petelius) ja juoppohulluudesta kärsivä entinen kaukopartiomies Saastamoinen (Peter Franzén). He kaikki kärsivät erilaisista mielenterveyden häiriöistä.

Prinsessa Anna ottaa asiakseen muiden hoidokkien auttamisen. Hän ravistelee epäsovinnaisella käytöksellään sairaalan vanhoillista ilmapiiriä ja jäykkää arvojärjestystä. Annan toiminta jakaa mielisairaalan henkilökunnan mielipiteet. Ylilääkäri Soininen (Antti Litja) suhtautuu ymmärtäväisesti Annaan ja hänen harhoihinsa. Sen sijaan nuori lääkäri Grotenfelt (Samuli Edelmann) uskoo sähköshokkien ja lobotomian kaltaisiin moderneihin hoitomuotoihin. Anna joutuukin törmäyskurssille hänen kanssaan.

Grotenfelt haluaisi kokeilla lobotomiaa (aivojen otsalohkojen yhteyden katkaisemista taaemmas aivoihin) Annaankin, mutta prinsessa välttyy tältä. Sen sijaan suulas ja väärinymmärretty Kuronen joutuu raskaan leikkauksen kohteeksi. Seurauksena on persoonallisuuden radikaali muuttuminen.

Prinsessa-elokuva on vahvimmillaan kuvatessaan aikakauttaan ja mielisairauden hoidon historiaa. Elokuvasta välittyy erilaisuuden ymmärtämisen ja hyväksymisen tärkeys. Leffan miinuksia ovat jähmeä kerronta ja draamallisen kaaren heikkous. Elokuva etenee tuokiokuvina, joissa ei aina riittävästi löydy jännitettä.

Elokuvan vahvuuksiin kuuluu taidokas näyttelijätyö. Päärooleissa nähtävät Katja Küttner ja Krista Kosonen ovat vakuuttavia. Sivurooleissa nähtävät Pirkka-Pekka Petelius, Peter Franzén ja Antti Litja tekevät myös hyvät roolityöt. Samuli Edelmannille kirjoitettu rooli on varsin yksioikoinen.

Toy Story 3 – perhe-elokuvien ehdotonta aatelia

Animaatiostudio Pixarin hankinta tammikuussa 2006 on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi Walt Disney Pictures –yhtiölle. Viihdejätti sai haltuunsa erittäin innovatiivisen ja kunnianhimoisen animaatiostudion, joka kulkee kärjessä niin animaation teknologisen kehityksen kuin itse piirroselokuvien laadunkin osalta. Pixarin suurmenestyksiin kuuluvia animaatioita ovat olleet mm. Ötökän elämää, Wall-E, Nemoa etsimässä, Ihmeperhe, Autot, Up – kohti korkeuksia ja kolme Toy Story –elokuvaa.

Toy Story – Leluelämää (1995) ja Toy Story 2 (1999) olivat jo sekä arvostelu – että kassamenestyksiä. Leluelämää oli ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty animaatio, joka sai erikois-Oscarin 1996.

Sarjan uusin elokuva Toy Story 3 on puolestaan tuotettu kolmiuloitteisena 3D-tekniikalla. Se on jo ehtinyt nousta kaikkien aikojen menestyneimmäksi animaatioksi pääsylipputuloilla mitaten. Noin 200 miljoonaa dollaria maksanut elokuva on tuottanut jo 1.06 miljardin lipputulot. Kun mukaan lasketaan kaikki oheistuotteet: figuurit, kirjat, dvd:t, pelit ja muu kaupallinen krääsä, Toy Story 3:n tuotot hipovat jo 9 miljardia dollaria.

Kaupallinen menestys ei mitenkään latista Toy Story 3:n arvoa. Kyseessä on sarjan paras elokuva. Pixar satsaa aina laadukkaisiin käsikirjoituksiin, mikä näkyy elokuvan tarinassa ja sujuvassa kerronnassa. Animaatio on jännittävä, syvällinen, liikuttava, humoristinen ja kerrassaan erinomaista viihdettä. Se sopii niin isoille kuin pienille. On hienoa, että Kauhavan asukaslautakunta tarjoaa elokuvan ilmaisnäytöksen katsojille 29.12. klo 17.00. Elokuva on suurella valkokankaalla ja kolmiulotteisena melkoinen elämys.

Lee Unkrichin ohjaamassa Toy Story 3:ssa ovat pääosassa lelut, mutta sarjan elokuvien tapahtumat kytkeytyvät aina lelujen omistajan Andyn elämässä tapahtuviin muutoksiin. Uusin Leluelämää –leffa alkaa siitä, että Andy on varttunut 18-vuotiaaksi ja on aloittamassa opinnot yliopistossa. Nuoren miehen leluja uhkaa pahin painajainen: hylkääminen ja se, ettei niillä enää leikitä koskaan.

Cowboynukke Woody (äänenä Tom Hanks/Antti Pääkkönen), avaruusrangeri Buzz Lightyear (Tim Allen/Santeri Kinnunen), lehmityttö Jessie (Joan Cusack/Nina Tapio) ja kumppanit päätyvät lahjoituksena päiväkotiin, joka vaikuttaa aluksi todelliselta paratiisilta. Mutta kun Andyn lelut joutuvat päiväkodin pienimpien käsien kovaa käsittelyyn, lelut päättävät ottaa jalat alleen. Edessä on huikean jännittävä vankilapako, josta käänteitä ei puutu.

Toy Story 3 kruunaa lelutrilogian koskettavalla tavalla. Kaiken huumorin ja toiminnan alta kuoriutuu surumielinen pohjavire. Kysymys on myös lapsuuden lopusta, ajasta, jolloin lakkaamme leikkimästä leluillamme aikuisuuden kynnyksellä.

Harry Potter pakosalla ja taikaesineitä tuhoamassa

J. K. Rowlingin huikean suosion saavuttanut romaanisarja velhopoika Harry Potterin seikkailuista on jo finaalissaan. Romaanisarjan seitsemäs ja viimeinen osa on jaettu kahdeksi elokuvaksi, joista ensimmäinen nähdään nyt valkokankaalla. Sarja huipentuu kesällä 2011 ilmestyvään viimeiseen filmatisointiin, joka ilmestyy 3D:nä.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 on tummin, synkin, pelottavin ja kypsin Potter-filmatisoinneista. Se jatkaa siitä, mihin edellinen osa (Harry Potter ja puoliverinen prinssi) jäi. Harryn voimakkain tukija, taikakoulu Tylypahkan rehtori Aldus Dumbledore (Michael Gambon), on kuollut ja pääpahis lordi Voldemortin (Ralph Fiennes) ote taikamaailmasta kiristyy kiristymistään.

Elokuva alkaa tilanteesta, jossa 17 vuotta täyttävä Harry saavuttaa täysi-ikäisyyden. Häntä suojelleet loitsut raukeavat, eikä Tylypahkan suojiin ole nyt palaamista.

Kukistaakseen voimakkaan Voldemortin Harryn (Daniel Radcliffe), Ronin (Rupert Grint) ja Hermionen (Emma Watson) on lähdettävä vaaroja täynnä olevalle matkalle tuhoamaan hirnyrkkejä eli taikaesineitä, johon pimeyden lordi on kätkenyt palasia sielustaan. Sankarikolmikko vaeltaa upeissa maisemissa, mutta heidän keskinäiset suhteensa ovat ajoittain pahasti solmussa. Elokuvan pitkässä keskijaksossa kolmikko telttailee, murjottaa ja odottaa loputtomiin. Turhautuneisuus ja mustasukkaisuus rehottavat. Harryn ja Hermionen keskinäinen kiintymys kasvaa, kun Ron yhdessä vaiheessa putoaa matkasta.

Elokuva on niin tarinansa kuin visuaalisen kerrontansa osaltakin tumma. Vaikutelma syntyy jo elokuvan alkupuolella, jossa Voldemort kätyreineen ottaa haltuunsa niin Tylypahkan kuin velhomaailmaa ohjaavan taikaministeriökin. Ministeriö ryhtyy ajamaan politiikkaa, joka korostaa velhojen ja noitien rodullista puhtautta. Viittaukset natsi-Saksaan eivät voisi olla ilmeisempiä. Kuvallisesti elokuvan alkupuolella korostuvatkin harmaat, lähes mustavalkoiset sävyt. Fantasiaelokuvaksi Potterissa on vähän huumorin kukkia.

Uuden Potterin ohjaaja David Yates on jo kahdessa aikaisemmassakin Potter-elokuvassa joutunut karsimaan romaanisarjan yksityiskohtia ja tärkeää taustatarinaa. Yhteydet eri kohtausten välillä jäävät välillä heikoiksi, mikä rikkoo elokuvan rakenteen. Liialliset toistot venyttävät elokuvan liian pitkäksi muille kuin piintyneimmille Potter-faneille, joita on tunnetusti todella paljon.

Vastapainoksi Yatesin elokuvassa on visuaalisesti huikeita tehoste- ja toimintajaksoja, jotka uppoavat katsojaan. Todellinen helmi on varjo- ja silhuettianimaationa toteutettu kolmen veljeksen tarina, jonka Hermione elokuvan loppupuolella lukee. Animaatio on hengeltään loistelias, potterismia parhaimmillaan. Elokuva on ajoittain myös hyvin tunteikas.

Uuden Potterin päätähdet pärjäävät mukavasti, mutta eivät ole näyttelijöiden eliittiä julmana Bellatrix Lestrangena loistavan Helena Bonham Carterin tapaan. Harry, Ron ja Hermione ovat kuitenkin kasvaneet elokuvasarjan aikana pikkulapsista aikuisuuden kynnykselle. He joutuvat nyt kohtaamaan aikuisuuden epätäydellisyyden. Lasten seikkailu on muuntumassa kamppailuksi koko maailman kohtalosta, pimeyden ja valon taisteluksi. Elokuvan päättyessä pimeys on valloillaan kuin talvipäivänä pahimmillaan. Kenties kesä ja sarjan viimeinen osa tuovat valon takaisin.

Merikilpikonnan vedenalainen seikkailu on Y-Kinon ensimmäinen 3D-elokuva

Kolmiulotteinen koko perheen elokuva Sammyn suuri seikkailu (dub, K7) vie vedenalaiseen maailmaan. Tällaisessa leffassa 3D-tekniikasta on suoranaista hyötyä. Elokuvan merimiljööseen pääsee toden teolla sisään vain 3D-lasien avulla. Kyseessä onkin elokuvateatteri Y-Kinon ensimmäinen kolmiulotteinen elokuva.

Itse leffa on belgialaisen Ben Stassenin ohjaama. Elokuvassa on paljon samaa kuin Pixarin suositussa Nemoa etsimässä –animaatiossa: söpö päähenkilö, taidokkaasti luotu vedenalaismaailma ja seikkailullinen tarina.

Merikilpikonna Sammy (äänenä Petrus Kähkönen) kuoriutuu Tyynenmeren saarelle vuonna 1959 ja löytää lopulta vaikeuksien kautta reittinsä mereen. Hän tapaa pian lajitoverinsa Rayn (Tuomas Uusitalo). Yhdessä ystävykset taittavat matkaa ja kohtaavat merellä monenlaisia vaaroja: nälkäisiä lokkeja, neulahampaisia piraijoita, luikeron anakondan ja uhkaavan hain. Kaikista koettelemuksista kuitenkin selvitään.

Elokuva seuraa Sammyn merimatkoja 50 vuoden ajan. Sen aikana ilmaston lämpeneminen muuttaa merellistä maailmaa ja merikilpikonnien miljöötä. Vaikka ekologisiin arvoihin viitataankin, elokuva pysyy pääosin vedenalaisena road movie’na ja seikkaluelokuvana. Esimerkiksi merimiljöötä uhkaava öljykatastrofi ohitetaan varsin keveästi. Toinen elokuvan omituisuus on hippiyhteisö, jonka lemmikkinä Sammy piipahtaa - vain eksyäkseen jälleen.

Myöhemmässä vaiheessa Sammyn elämään ui tyttökilpikonna Shelley (Saara Lehtonen), josta odotetusti tulee merikilpikonnan ensirakkaus.

Vaikka Sammyn tarina on ohut Pixarin Nemoon verrattuna, se on visuaalisesti hienoa seurattavaa. Ajoittain katsojasta tuntuu siltä, kuin hän istuisi meriakvaariossa. 3d-lasien käyttö tuntuu lennättävän merihevoset päin kasvoja.

Aikuisten on ennen leffaa hyvä valistaa pienempiä katsojia siitä, että elokuvaa on todellakin katsottava 3d-laseilla. Lisäksi osa efekteistä näyttää vyöryvän ulos valkokankaalta. Suomeksi dubatun elokuvan suomalaisäänet ovat sen sijaan hyviä.

Rare Exportsin ilkeä pukki murskaa katsojaennätyksiä teattereissa

Kotimaisen elokuvan kannalta vuosi 2010 on sujunut erinomaisesti. Suomen Elokuvasäätiön keräämien katsojalukujen mukaan kotimaiset elokuvat olivat vetäneet elokuvateattereihin 1,76 miljoonaa katsojaa marraskuun loppuun mennessä. Jalmari Helanderin uutuuselokuva Rare Exports keräsi viikonloppuna yli 47 000 katsojaa, joka siivitti kotimaiset elokuvat uuteen katsojaennätykseen.

Rare Exports ei ensinäkymältä ole kovin osuva nimi kotimaiseksi elokuvaksi. Tarkoittaahan se ”harvinaista vientiä”. Nimi kirkastuu elokuvaa katsottaessa. Se viittaa Korvatunturilta johdettuun todella erikoiseen ulkomaankaupan haaraan. Ja jos ohjaaja-käsikirjoittaja Jalmari Helanderin unelma toteutuu, tätä elokuvaa viedään lujaa ulkomaille. Ainakin se kamppailee vuoden parhaan kotimaisen elokuvan tittelistä.

Elokuva käynnistyy, kun Korvatunturilla kaivauksia tekevä amerikkalainen tiederetkikunta kaivaa esiin joulupukin tonttuineen 486 metrin syvyydestä ikiroudasta. Irti päässyt pukki ei kuitenkaan ole mikään joulun hyvyyttä uhkuva valkopartainen coca-cola-pukki. Päinvastoin: kyseessä on suomalaisen perinteen sarviin ja pelottavaan naamioon verhoutunut nuuttipukki, oikea ilkimys.

Joulumarkkinoille suunnatun leffan pukkiakin hurjempaa porukkaa edustavat lapsia jahtaavat pelottavat tontut. Kun elokuvan lainaa tyylilajeista niin jännitystä, toimintaa kuin suoranaista kauhuakin, on kiroiluakin sisältävän elokuvan ikäraja K-13 perusteltu.

Leffan keskushenkilö on 10-vuotias Pietari (erinomainen Onni Tommila), joka odottaa joulua kauhunsekaisin tuntein. Valkopartaisen punanutun sijaan Pietari odottaa ilkeää nuuttipukkia, joka vie tuhmat lapset mennessään. Äiditön poika ei yrityksistään huolimatta tunnu saavan tukea karskilta isältään Raunolta (Jorma Tommila), jonka päähuomion varastaa vararikon partaalla hoippuva poroteurastamo.

Isän ja pojan elämä muuttuu, kun kaivausten jälkeen turvallisuus alueella alkaa järkkyä. Kylältä katoaa sähkölämmittimiä – mutta myös lapsia. Kun Rauno löytää sudenkuopasta haavoittuneen saaliin, ovat isä ja poika pian keskellä seikkailua yhdessä Aimon (Tommi Korpela) ja Piiparisen (Rauno Juvonen) kanssa.

Rare Exports on kuvattu Överbygdin kylässä Norjan Lapissa. Sen luonto ja miljöö tarjoavat hyvät puitteet erilaiselle joulutarinalle, josta löytyy loppujen lopuksi myös joulun sydän. Hieno kuvaus on Mika Orasmaan työtä.

Elokuvan trailerin löydät linkistä: http://www.rareexportsmovie.com/fi#trailer

Y-Kino avaa ovensa keskiviikkona 8.12. klo 14.00

Kauhavalainen elokuvatetteri Y-Kino avaa uudistettuna ovensa keskiviikkona 8.12. klo 14.00. Tuolloin vietetään virallisia avajaisia, johon on kutsuttu runsaasti elokuva-alan, Kauhavan kaupungin, Suomen Yrittäjäopiston sekä Kauhavan rotaryklubin edustajia ja klubin muita tärkeitä sidosryhmiä.

Avauspuheenvuoroja ja kahvitusta seuraa pääasiassa Kauhavalla kuvatun lyhytelokuva Kotiinpaluun (2010) virallinen Suomen ensi-ilta. Elokuvan esittelee ohjaaja Harri S. Rantala, joka tunnetaan myös lyhytelokuvastaan Nurmoo - huuto lakeudelta (2009).

Avajaistilaisuudessa ovat läsnä kauhavalaiset näyttelijät Kalevi Haapoja ja Reeta Annala, jotka näyttelevät päärooleja Kotiinpaluussa.

Elokuvateatterin lähes puoli vuotta kestäneen remontin suurin uudistus on digitaalinen projektori, jonka ansiosta Kauhavalla voidaan nyt näyttää kaikkein uusimmatkin 3D-elokuvat. Kaupunkiin on nyt mahdollisuus saada elokuvien ensi-illat uunituoreina.

Myös elokuvateatterin penkit, akustiikka ja konehuone ovat uudistettu perusteellisesti.

Y-Kinon uudistaminen on maksanut noin 150 000 euroa. Hanke sai merkittävän lähes 100 000 euron tuen Suomen Elokuvasäätiöltä. Myös Kauhavan kaupungin ja Suomen Yrittäjäopiston taloudellinen tuki on ollut merkittävä. Kauhavan rotaryklubin jäsenet ovat puolestaan hoitaneet pitkälle remontin käytännön toteutuksen ahkeran talkootyön avulla.

Perustiedot avajaisten elokuvista:

KOTIINPALUU - RETURN 2010

Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri J. Rantala

Pääosissa: Eerik Kantokoski, Reeta Annala, Kalevi Haapoja, Kauko Salo
ja Antti Nelimarkka

Pituus: 20min
Ikäraja: K 7
Tuotanto: Nurmo-Filmi
http://kotiinpaluu.nettisivu.org

Synopsis: Kevät 1940. Mies palaa talvisodasta. Miehen poissaollessa
kotitila on jäänyt hoitamatta. Ulosottomiehet ovat vieneet karjan ja
hevoset. Nuori vaimo on odottanut miestään kotiin. Sodankokemukset
ovat jättäneet jälkensä mieheen, miehellä on hermot riekaleina ja
sodan kauhut tulevat miehen uniin. Alkoholi helpottaa oloa ja auttaa
unohtamaan sodan draumat. Körttiyhteisössä isännältä odotetaan perheen
elätystä, saarnamies ja ulosmittaajat käyvät vuorotellen tuvassa
saarnaamassa. Alkaa pitkä Kotiinpaluu sodasta joka virallisesti on jo ohi.

NURMOO - HUUTO LAKEUDELTA 2009

Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri J. Rantala

Pääosissa: Eerik Kantokoski, Anna Alkiomaa, Oskari Katajisto, Kalevi Haapoja,
Hannu Rantala, Karri Liikkanen, Reeta Annala, Kauko Salo ja Panu Mikkola

Pituus: 30min
Ikäraja: S
Tuotanto: Nurmo-Filmi
http://nurmoo.nettisivu.org

Synopsis: Kesä 1939. Pienessä maalaiskylässä Nurmossa suunnitellaan
kansainvälistä painiottelua. Painijoukkue vetäytyy kapteeninsa Erkin
johdolla harjoituksiin lakeudelle. Myös kylän tytöt saapuvat lakeudelle
ja majoittuvat joen vastarannalle. Erkki kokee elämänsä rakkauden
kaupunkilais-opiskelija Annan kanssa. Kesä kuluu painiessa ja maataloustöitä
tehdessä, sekä Annan kouluttamisessa emännäksi.
Kun syksy saapuu, kaikki muuttuu...

2001: Avaruusseikkailu on kaunis ja mytologinen odysseia

Tieteiselokuvan arvostus oli 60-luvulle tultaessa aika lailla alamaissa 50-luvun lukuisien surkeiden floppausten jälkeen. Liekö tämä ollut syynä siihen, että ohjaaja Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu (A Space Odyssey, Englanti 1968) sai aluksi varsin viileän vastaanoton. Elokuvaa arvosteltiin hitaaksi ja pitkäveteiseksi perinteisten elokuvakriitikkojen keskuudessa. Kun elokuva-arvostelijoiden nuori polvi ihastui tähän trippiin, näkemys Kubrickin ja tieteiskirjailija Arthur C. Clarken yhdessä käsikirjoittamasta leffasta muuttui perinpohjin.

Avaruusseikkailu lienee yhä tieteisfilmeistä hohdokkain, johon genren muita edustajia säälimättä verrataan. Filmi on myös vaikuttava kauhuelokuva, vaikka hyytävä jännitys rakennetaankin hieman eri tavalla kuin esimerkiksi Alfred Hitchcockin elokuvissa. Tapa, jolla itsevarma tietokone HAL 9000 kaappaa vallan avaruusaluksessa, on vaikuttava myös meidän aikanamme, jota leimaa lähes sokea usko teknologian tarpeellisuuteen ja sen luomiin mahdollisuuksiin.

Elokuvan alku on upea: ihmiskunnan aamunkoitto avautuu Richard Straussin sävellyksen Also spract Zarathustra alkuosan tahdissa. Katsoja viedään apinaihmisten keskuuteen erämaahan, jossa hiekkadyynien ja kallioiden hallitsemaa maisemaa paahtaa säälimätön aurinko. Tuuli lennättää punaisia pilviä hiekka-aavikon ylle. Yht’äkkiä keskellä erämaata seisoo mustanpuhuva arvoituksellinen monoliitti, joka saa ihmisapinalauman palvonnan osakseen. Lähtölaukaus evoluutiolle ja ”kehitykselle” on annettu.

Kauan myöhemmin kuussa toimiva geologinen tutkimusasema havaitsee Claviuksen kraaterissa monoliitin, joka lähettää omituisen radiosignaalin kohti Jupiteria. Kahdeksantoista kuukautta myöhemmin tutkimusalus Discovery One on matkalla Jupiteriin mukanaan astronautit David Bowman (Keir Dullea) ja Frank Poole (Gary Lockwood) sekä kolme syväjäädytettyä tiedemiestä. Matkantekoa kontrolloi HAL, keskusteleva kompuutteri, jonka pitäisi olla luotettavin siihenastisista tietokoneista. Kubickin säälimätön näkemys ihmiskunnan sivistyksen tilasta kirkastuu filmin lopussa, jossa HAL (ääni Douglas Rain) osoittautuu kaikkein inhimillisimmäksi olennoksi tähtitaivaan taivaltajista.

Kubrickin elokuva ei ole lineaarinen ja sen loppu jää avoimeksi, mikä saattaa ärsyttää joitakin katsojia. Vaikuttavinta elokuvassa on kenties näkemys ihmisestä. Elokuvakriitikko William Bayer on kiteyttänyt tämän seuraavasti: ”Ihminen muuntuu elokuvassa spontaanista, pelokkaasta, kurjasta, kömpelöstä ja murhanhimoisesta apinamaisesta olennosta kontrolloiduksi, tunteettomaksi, sterii-liksi, kyvykkääksi ja epäinhimilliseksi teknologian taitajaksi, jolla on valmiudet matkata niin kuuhun kuin Jupiteriinkin”. Jossain ihmiskunnan aamunsarastuksen ja kuulennon välillä on ihmiskunnan sivistyksen huippuhetki.

Avaruusseikkailu on spektaakkeli ilman ihmismassoja, avaruusolentoja tai robottiarmeijoita. Kyse on myös huikaisevan kauniista elokuvasta, jonka tekemiseen käytettiin viisi vuotta ja kymmenen miljoonaa dollaria. Tuskin missään elokuvassa on avaruus esitetty niin lumoavan kauniisti, suorastaan majesteettisesti kuin elokuvan alkumetreillä. Avaruusseikkailu 2001 on häikäisevää visuaalista ilotulitusta ja näyttäviä siirtymiä. Se rikkaus on loputtomissa tulkintamahdollisuuksissa.

Stanley Kubrick totesi itse elokuvastaan: ”Halusin, että elokuva oli intensiivisesti omakohtainen kokemus, joka tavoittaa katsojan tiedostamisen sisimmällä tasolla aivan kuten musiikki. Katsoja voi miettiä vapaasti elokuvan filosofisia ja allegorisia merkityksiä.”

Härmä-elokuvaan etsitään avustajia 9. joulukuuta klo 9–12 Y-Kinossa

Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV hakee kaikenikäisiä elokuva-avustajia ja näyttelijöitä vuonna 2011 Pohjanmaalla kuvattavaan JP Siilin Härmä-elokuvaan. Yhteensä elokuvaan tarvitaan noin 140 avustajaa, ja mukana on myös repliikillisiä rooleja.

Yellow Film & TV järjestää Pohjanmaalla kolme casting- eli roolitustilaisuutta, joihin kaikki avustajantehtävistä ja –rooleista kiinnostuneet ovat tervetulleita. Aikaisempaa kokemusta elokuva-avustamisesta ei tarvitse olla.

Avustajacasting-tilaisuudet järjestetään seuraavasti:

8.12. klo 14.00 – 18.00 / VAASA
MediaCity / TV-Studio
Rantakatu 2 (Academill pääsisäänkäynti)
65100 Vaasa

9.12. klo 9.00 – 12.00 / KAUHAVA
Elokuvateatteri Y-Kino (Suomen Yrittäjäopiston tiloissa)
Kauppatie 109
62200 Kauhava

9.12. klo 14.00 – 18.00 / SEINÄJOKI
Seinäjoen kaupunginteatteri (Verstas-teatterin tilat)
Alvar Aallon katu 12
60100 Seinäjoki

Kaikkiin tilaisuuksiin on ilmoittauduttava ennakkoon 6.12.2010 mennessä.

Yhteydenotot, kyselyt ja ilmoittautumiset: Noora Haatainen / tuotantokoordinaattori, noora.haatainen@filmiteollisuus.fi, 0442747491 (puhelut arkisin klo 9-17).

HUOM: Jos avustajantehtävät kiinnostavat, mutta et pääse yhteenkään roolitus-tilaisuuteen, ota silti yhteyttä, niin saat avustajalomakkeen täytettäväksesi!

Elokuvan ohjaajana toimii JP Siili ja tuottajana Olli Haikka. Elokuvan budjetti on aiemmin arvioitu noin 1,6 miljoonan euron suuruiseksi.

Historiallinen suurelokuva Härmä sijoittuu 1800-luvun puoliväliin, vähän ennen tunnetuimpien häjyjen aikaa. Silloin oli tapana, että talon esikoinen perii kaiken ja muut lapset pärjäävät kukin omillaan.

Esko Välitalo on puukkojunkkarien kuningas, jota hänen isänsä ei halua vauraan sukutilan jatkajaksi. Isä testamenttaa talon kunnolliselle pikkuveljelle, Matille. Esikoinen saa asiasta vihiä eikä hyväksy menettelyä. Veljesten välillä alkaa ankara taistelu perinnöstä ja samasta naisesta, jota kumpikin rakastaa.

Kaikkien aikojen filmi elokuvanteosta: Fellinin 8 ½

Italialainen elokuvaohjaaja Federico Fellini oli joutunut vuoteen 1963 mennessä hankalaan tilanteeseen. Supersuosittu ”Ihana elämä” (La Dolce Vita) oli juuri valloittanut valkokankaat, ja elokuvayleisö ympäri maailmaa asetti ohjaajalle huikeat paineet seuraavaa filmiä ajatellen. Fellini koki luovuutensa ehtyneen. Niinpä hän päätti tehdä filmin elokuvanteosta. Elokuva 8 ½ (Otto e mezzo, 1963) olisi kuitenkin hänen testamenttinsa elokuvataiteessa. Niin hän luuli.

Tuloksena oli kenties elokuvahistorian vaikuttavin elokuvanteosta kertovat teos. Se on samalla myös ohjaajan omakuva. Elokuva on rikas, monimutkainen ja monikerroksinen – avoin siis loputtomalle analyysille. Italialaisen neorealismin airueena aloittanut Fellini luopui Otto e mezzossa juonellisesti lineaarisesta kertomuksesta. Elokuvaikoni Peter von Bagh on luonnehtinut elokuvaa juonettomaksi, unenomaiseksi tilaksi, jossa ajan, tilan ja muiston elementit kohtaavat vapaamuotoisesti.

Elokuvassa Fellinin alter ego, italialainen ohjaaja Guido Anselmi (mainio Marcello Mastroianni) kärsii luomisen tuskasta. Uuden tieteiselokuvan teko on jumiutunut, ja ohjaajan mielenkiintoa työhön vähentävät hänen taiteelliset ja aviolliset vaikeutensa. Kun Guido ponnistelee vaivalloisesti elokuvan kimpussa, hänen muistoihinsa ja mielikuviinsa nousee menneisyydestä unia ja takaumia, jotka sekoittuvat todellisuuteen. Näillä on vastineensa Fellinin omassa elämässä.

Dokumenttielokuvan mestari ja kirjailija William Bayerin mielestä Fellinin elokuva vertautuu Citizen Kaneen siinä, että Fellinin elokuva herättää katsojassa kiinnostuksen ryhtyä elokuvantekijäksi. Se ei ole vain elokuva elokuvasta. Keskeiseen sisältöaineistoon kuuluvat valta, taide, korruptio, tavat, moraali, raha, rakkaus, avioliitto, ystävyys, pettymykset, uskonto, lapsuus ja ihmisen elämäntapa.

Elokuvan erikoinen nimi ei tarkoita koulutodistuksen numeroa. Se viittaa järjestysnumeroon Fellinin omissa elokuvissa. Hän oli ohjannut kuusi pitkää ja kaksi lyhytelokuvaa sekä yhteistyöproduktion yhdessä Alberto Lattuadan kanssa ennen Otto e mezzoa. Fellinin elokuva kertoo tarinan 8 ½:n teosta, ei niinkään kuvauksista kuin filmiin liittyvistä psyykkisistä prosesseista.

On tuskin elokuvaa, jossa maailmankuulua elokuvaohjaajaa on niin rajusti riepoteltu kuin Guido Anselmia 8 ½:ssa. Hän joutuu kohtaamaan sietämättömän määrän piinallisia tilanteita kanssaihmistensä kanssa. Federico Fellini välittää henkilöidensä kautta taidokkaasti elokuvatekoon liittyvän kaaoksen ja lähes psykoottisen anarkian.

Fellinin leffan rehellisyys ja moniuloitteisuus eivät jääneet huomiotta. Se sai 1963 parhaan ulkomaisen elokuvan ja parhaan puvustuksen Oscarin. Kuuluisan englantilaisen elokuvalehti Sight & Soundin äänestyksissä Fellinin 8 ½ sijoittuu säännönmukaisesti kymmenen kärkeen. Elokuvan trailerin löydät tästä.

Hiljaisuuden kuvaajan suuri mestariteos

Japanilaisen elokuvan suurmestareina on perinteisesti pidetty ohjaajia Akira Kurosawa, Yasuhiro Ozu ja Kenji Mizoguchi. Näistä Yasuhiro Ozua on pidetty kaikkien japanilaisimpana ainakin maanmiestensä keskuudessa. Järvilakeuden elokuvakerho esittää keskiviikkona 10.11. klo 18.00 Ozun maineikkaan laatuleffan Ensimmäinen matka (Tokyo monogatari, 1953).

Ensimmäisen matkan juonikuvio on yksinkertainen. Vanha aviopari saapuu Tokioon tavatakseen lapsensa ja lapsenlapsensa. Heidän lapsensa ovat hyvin kiireisiä ja iäkkäät vanhemmat tuntuvat haittaavan lastensa rutiineja. Vierailu sujuu huonosti, vaikkei kukaan rohkene sitä tunnustaakaan. Vain perheen sodassa kaatuneen pojan leski Noriko (Setsuko Hara) välittää vanhuksista. Niinpä vanhemmat palaavat kotiinsa Onomichiin. Reilu viikko myöhemmin isoäiti kuolee. Nyt on vuorostaan lasten vuoro matkustaa syntymäkotiinsa.

Näin yksinkertaisista aineksista syntyi yksi kaikkien aikojen klassikoista: Hiljaisuuden mestarin Ozun elokuva, joka ei pyri manipuloimaan katsojan tunteita. Sen universaalisuus puhuttelee kuitenkin elokuvayleisöä. Kyse voisi olla yhtä hyvin meidän perheestämme, luonteenpiirteistämme ja vajavaisuuksistamme sekä pyrkimyksestä löytää omaan elämäänsä rakkaus ja elämisen tarkoitus. Elokuvakriitikko Robert Ebert luonnehtiikin Ensimmäistä matkaa hyvin ylevöittäväksi elokuvaksi, jossa hän itse pidätteli kyyneliään viimeiset puoli tuntia.

Yasuhiro Ozun keskeinen tyylikeino on liikkumaton, rekisteröivä ja noin metrin korkeudella tatamista seisova kamera. Kun miljöö on esitelty, Ozu siirtyy saman tien puolilähikuviin, jossa hymyilevät näyttelijät puhelevat suoraan kameralle. Elokuvaohjaajan kerronta on äärimmäisen taidokasta. Jokainen otto on tarkkaan harkittu. Ohjaaja erottelee kohtauksensa usein kuvavälähdyksillä jokapäiväisestä elämästä. Hänen filmeissään vilahtelevat junat, savut, pilvet, naruilla kuivuvat pyykit, tyhjät kadut ja pienet arkkitehtoniset yksityiskohdat.

Elokuva kasvaa intensiivisesti yksityisestä yleiseen. Kyse on esineiden ja ihmisten kulumisesta, elämän väistämättömästä muutoksesta, elämän hitaasta valumisesta ajan tiimalasissa hukkaan.

Alkoholiongelmasta kärsineelle Ozulle elokuvan käsikirjoittaminen yhdessä kirjoittajakumppaninsa Kogo Nodan kanssa otti voimille. Käsikirjoituksen valmistuttua Ozu kirjoitti päiväkirjaansa: ”Valmis. 103 päivää, 43 pulloa sakea.”

On mielenkiintoista nähdä, kuinka koville nopeaan elokuvakerrontaan tottuneet nykykatsojat joutuvat tämän klassikon kanssa.

Pelkoa ja kauhua Nosferatun seurassa

Parin viime vuoden aikana vampyyrielokuvat on hiipineet parrasvaloihin laajalla rintamalla. Twilight-filmit ja HBO:n True Blood ovat koukuttaneet erityisesti nuorempaa katselijakuntaa. Harva heistä on kuitenkaan nähnyt kaikkien vampyyrielokuvien isän, saksalaisen ohjaajan Friedrich Wilhelm Murnaun Nosferatun.

Nosferatu – Eine Symphonie des Grauens (1922) kuuluu kauhuelokuvan lajityyppiin, mutta on paljon muutakin. Elokuvaguru Peter von Baghin mukaan Nosferatu on on kuvaus hysteriasta ja paniikista, jonka valtaan kokonainen sivilisaatio joutuu, juuri kun onnelan päivien on kuviteltu alkaneen. Elokuva valmistui vain neljä vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, joten varjojen ja kuoleman merkkien läsnäolo ei ole yllättävää.

Kirjailija Bram Stokerin legendaarinen Dracula on ekspressionismin mestari Murnaun innoittajana. Kun Stokerin perikunta nosti oikeusjutun elokuvantekijöitä vastaan, Murnaun oli pakko vaihtaa elokuvansa nimeä. Elokuvan päähenkilönä kummittelee Nosferatu, joka on todellisuudessa kalpea ja vinksahtanut kreivi Orlok (Max Schreck). Häntä saapuu palvelemaan lakiasioissa Hutter (Gustav von Wangenheim), joka on matkustanut Orlokin linnaan Karpaattien vuoristoon.

”Kauhun sinfonia” kuten filmin saksalainen alaotsikko kuuluu, syntyy keskelle rauhaa ja tasapainoa. Epidemiat leviävät ja rottalaumat vilistävät. Filmin keskipisteeseen tulee vampyyri, verenimijä, joka voi elää vain toisten kuolemasta eikä kuulu sen enempää elävien kuin kuolleidenkaan maailmaan.

Murnaun mestariteoksessa Max Schreck tekee hyytävän roolityön. Hänen vampyyrihahmonsa ei ole Twilightin tai True Bloodin kaltainen komistus vaan kalju, ruma ja pitkäkyntinen olento, joka jahtaa Hutterin vaimoa Elleniä (Greta Schröder) tai vähintään naisen kaunista kaulaa. Ellenin vaikeaksi tehtäväksi jää houkutella olento pysyvään kuolemaan eli muuttumaan höyryksi aamuauringon valossa.

Nykykatsoja, joka tottunut erilaisilla kauhuefekteillä mässäilyyn, ei kenties juuri hätkähdä itse hahmoja. Sen sijaan hänkin vakuuttuu elokuvan visuaalisesta ilmeestä. Hyytävän kreivin hiippailu varjona uhriensa perässä on karmivaa. Elokuvan kuvallinen voima on innoittanut niin Francis Ford Coppolaa Bram Stokerin Draculassa (1992) kuin lähes 200 muutakin Dracula-elokuvan tekijää – muista kauhuelokuvien ystävistä puhumattakaan. Saksalainen Werner Herzog filmasi 1979 elokuvasta hyvin onnistuneen uusintaversion Nosferatu - yön valtias, jossa pääosaa näytteli Klaus Kinski.

Oli hiuskarvan varassa, ettei koko elokuvaa menetetty, koska Nosferatun tekijät hävisivät oikeusjutun ja elokuvan kopiot määrättiin tuhottavaksi. Nosferatun kuvamaailma, aihepiirit (pikkukaupunki, maaseutu, porvallinen elämä) ja miljööt (Karpaatit, linna, meri ja vankilat) kuitenkin säilyivät – elokuvanystävien onneksi.

Y-Kinon uudistamiseen 100 000 euroa elokuvasäätiöltä

Suomen Elokuvasäätiö on myöntänyt elokuvateatteri Y-Kinon uudistamiseen lähes satatuhatta euroa. Elokuvateatterin digitalisointiin saatiin tukea 63000 euroa ja elokuvasalin uudistamiseen kunnostustukea 35000 euroa.

Elokuvateatterin uudistaminen on loppusuoralla. Jäljellä olevista töistä ovat tärkeimmät digitaalisen projektorin sekä uusien istuinten ja valkokankaan asentaminen.

Y-Kino avaa ovensa perusteellisesti uudistettuna kuukauden kuluessa.

Kehäraakki elämän kehässä

Järvilakeuden elokuvakerhossa Klassikkojen kimallusta nähdään keskiviikkona 13.10. yksi 1980-luvun merkittävimmistä elokuvista: Martin Scorcesen vimmainen tilitys Kuin raivo härkä (Raging Bull 1980). Esitys alkaa Kauhava-salissa klo 18.00.

Kuin raivo härkä ei ole puhdas nyrkkeilyelokuva Rockyn ja sen jatko-osien tapaan. Kyseessä New Yorkin Pikku Italiassa kasvaneen ohjaajaguru Martin Scorcesen kenties hienoin elokuva, jossa nyrkkeilykehä toimii näyttämönä yhden ihmisen ja hänen lähipiirinsä murtumiselle.

Elokuva kertoo keskisarjan mestarin Jake La Mottan (Robert De Niro) tarinan. Nyrkkeilijän ja Sugar Ray Robinsonin kaksintaistelut kehässä olivat legendaarisia 1940- ja 1950-luvuilla. Scorsesen elokuvassa nyrkkeilykohtaukset ovat visuaalisuudessaan piinaavaa katsottavaa: välähtäviä salamavaloja, eriteroiskeita, huumaavia iskuja, joista muutamat on kuvattu vain tuumien etäisyydeltä, verenhajusta huumaantuvan yleisön reaktioita.

Scorcesen hovileikkaaja Thelma Schoonmaker on kuvannut ottelut välähdyksinä, joista jännitys on riisuttu, mutta joissa kivun, tuskan, voittojen ja häviöiden muistot piinaavat päähäniskettyä antisankaria. Schoonmaker ei suotta saanut Oscaria leikkauksestaan.

Elokuvassa kehä luo näyttämön itsetunnoltaan alhaisen, seksuaalisesti riittämättömän ja pelokkaan luuserin murtumisen tarinalle. Yli 20 vuoden aikana La Mottan elämä, työ, fyysinen habitus, avioliitto ja suhteet lähimpiin kokevat haaksirikon. Patologisen mustasukkainen mestari menettää sekä perheensä että veljensä Joeyn (Joe Pesci) rakkauden. Vuosien uurastusten tulosta, mestarinvyötä, La Motta ei saa kauaa pitää. Elokuvakritiikin grand old man Robert Ebert pitää filmiä elokuvahistorian huikeimpana mustasukkaisuuden kuvauksena. Iskukoneen suhde vaimoonsa Vickieen (Cathy Moriarty) muuttuu rujoksi ja ruhjovaksi. La Motasta tulee raakki kehässä ja raakki ihmissuhteissa.

Kuin raivo härkä on La Mottaa näyttelevän perfektionistin Robert de Niron juhlaa. Roolisuoritus oli aikanaan parhaan näyttelijän Oscarin arvoinen. De Niro saa Jakeen yllättävän paljon sympaattisuutta näyttäessään, miten ikävät seuraukset nyrkkeilijän patologisella mustasukkaisuudella ja aggressiivisuudella oli La Mottalle ja hänen läheisilleen. Näyttelijä on yhtä vakuuttava uransa alkupuolen ketteränä ja hillittömänä ”pommittajana” kuin kehän jättäneenä möhömahaisena ja hitaasti ajattelevana ihmisrauniona.

Elokuvan tuottajana hääri Taksikuskista tuttu Paul Schrader ja kuvaajana Michael Chapman, joka tallensi armottomia iskuja liikkuen rullaluistimilla kehässä.

Hitchcockin Vertigo avaa elokuvakerhon klassikkosarjan

Järvilakeuden elokuvakerho Klassikkojen kimallusta avaa keskiviikkona 29.9. elokuvasarjansa Alfred Hitchcockin mestariteoksella Vertigo − punainen kyynel (1958). Elokuva esitetään Kauhava-salissa klo 18.00 alkaen.

Brittiläissyntyinen, mutta Hollywoodissa ohjaajien mestariluokkaan noussut Alfred Hitchcock on pitänyt Vertigoa kaikkein henkilökohtaisimpana ohjaustyönään.

Vaikka Hitchcock oli elokuvan ilmestymisaikaan huipulla niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin, leffa ei aluksi purrut elokuvakriitikoihin. Suurin osa moitteista kohdistui mutkikkaaseen ja epätodennäköisyyksiä sisältäneeseen juoneen. Vuosien varrella näkemys Punaisesta kyyneleestä psykologisena trillerinä on kuitenkin ratkaisevasti muuttunut.

Elokuva tunnustetaan yleisesti yhdeksi mestarin parhaimmista, ja sitä on loputtomasti jäljitelty. Päähenkilöiden John Fergusonin (erinomainen James Stewart) ja Madeleinen (upea Kim Novak) suudelma 360 asteen kamerakiertoineen loi uutta elokuvailmaisun alalla. Suuri kiitos visuaalisesti upeasta leffasta kuului Hitchcockin erinomaiselle hovikuvaajalle Robert Burksille. Elokuvan miljöönä toimii Kalifornian helmi San Francisco ja näkymät Golden Gate –sillasta salpaavat katsojan hengityksen.

John Scottie Ferguson on sanfranciscolainen poliisi, joka jättää työnsä sen jälkeen kun korkean paikan kammo (akrofobia) on estänyt häntä pelastamasta poliisitoverinsa henkeä. Fergusonin laivanvarustajana toimiva ystävä Gavin Elster palkkaa hänet yksityisetsiväksi varjostamaan oudosti käyttäytyvää nuorta vaimoaan. Madeleine Elster on jäänviileä tyylikäs blondi, joka hakeutuu museoon tutkimaan 1800-luvulla hukkuneen esiäitinsä maalausta.

Neuroottinen Madeleine vetää Scottieta puoleensa ja vaikuttaa siltä kuin hänen aikaisempi inkarnaationsa vetäisi nuorta naista kuolemaan. Matka mysteeriin voi alkaa.

Kalevi Haapoja ja Reeta Annala elokuvakerhossa ke 22.9. klo 18

Järvilakeuden elokuvakerho Klassikkojen kimallusta aloitti viime keskiviikkona 15.9. Ensimmäisellä kerralla perehdyttiin elokuvan eri lajeihin (genreihin) ja tutustuttiin elokuvamusiikin helmiin vuosien varrelta.

Keskiviikkona 22.9. elokuvakerhon vieraaksi tulee kaksi kauhavalaista näyttelijää. Kalevi Haapoja on tuttu kaikille teatterin ja elokuvan ystäville. Hän on näytellyt ja ohjannut jo 1950-luvulta lähtien.

Valtakunnallisesti Kalevi Haapoja tunnetaan lukuisista Pohjanmaahan liittyvistä filmatisoinneista. Antti Tuurin romaaniin perustuvassa Pohjanmaassa (1988) hän näytteli konstaapeli Lammia. Roolisuoritus isoisä Karhuna toi puolestaan Jussi-patsaan parhaasta miessivuosasta elokuvassa Häjyt vuonna 1999. Antti Tuurin romaaniin perustuvassa Lakeuden kutsussa (2000) Haapoja esitti jalasjärveläistä poliisia Raudaskoskea.

Kalevi Haapoja on näytellyt sivurooleissa myös mm. elokuvissa Kulkurin taivas (1998), Kulkuri ja Joutsen (1999), Juoksuhaudantie (2004) ja Täällä Pohjantähden alla (2009).

Nurmolaisen ohjaajan Harri J. Rantalan tuoreissa lyhytelokuvissa Nurmoo − huuto Lakeudelta (2009) ja Kotiinpaluu (2010) Kalevi Haapoja näyttelee päärooleissa yhdessä kauhavalaisen Reeta Annalan kanssa.

Reeta Annala on ylioppilas Kauhavan lukiosta. Hän valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi keväällä 2010 Tampereelta.

Kalevi Haapoja ja Reeta Annala kertovat näyttelijätyöstä ja elokuvan tekemisestä Järvilakeuden elokuvakerhossa keskiviikkona 22.9.2010 klo 18.00 Kauhavan koulukeskuksen luokassa 256. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Järvilakeuden elokuvakerhossa huippuelokuvia 15.9. alkaen

Järvilakeuden elokuvakerho aloittaa toimintansa keskiviikkona 15.9. Tuolloin alkaa elokuvakurssi Klassikkojen kimallusta, joka perehdyttää elokuvaan taidemuotona ja viihdeteollisuuden osana. Kurssi luetaan hyväksi esimerkiksi lukio-opinnoissa.

Elokuvakerhossa katsotaan ja arvioidaan elokuvia. Syys- ja kevätkaudella on tarkoitus katsoa 12 huippuelokuvaa. Kurssiin kuuluu myös useita elokuva-alan asiantuntijaluentoja: Kalevi Haapoja kertoo näyttelijätyöstä 22.9.2010 ja Juhana Lehtiniemi elokuvamusiikista 16.3.2011. Lisäksi asiantuntijat valottavat mm. ohjaamista, käsikirjoittamista ja elokuvakritiikkiä.

Kurssin vetäjänä toimii FM Toni Uusimäki. Elokuvakurssi kokoontuu Kauhavan koulukeskuksessa luokassa 256 keskiviikkoisin klo 18.00−20.30 ajalla 15.9.2010−23.3.2011.

Järvilakeuden elokuvakerhon esitykset järjestetään Y-Kinossa ja koulukeskuksen Kauhava-salissa. Kerhon jäsenet pääsevät vaikuttamaan joidenkin elokuvien valintaan.

Kimaltelevat klassikot:

Orson Welles, Kansalainen Kane (1941)
Alfred Hitchcock, Vertigo (1958)
Stanley Kubrick, 2001: Avaruusseikkailu (1968)
Francis Coppola, Kummisetä I (1972)
Akira Kurosawa, Seitsemän samuraita (1954)
Yasujiro Ozu, Ensimmäinen matka (Tokyo Story, 1953)
Martin Scorcese, Kuin raivo härkä (1980)
Federico Fellini, 8½ (1963)
Michael Curtiz, Casablanca (1942)
Charles Chaplin, Kaupungin valot (1931)
Jean Vigo, L’Atalante (1934)
Billy Wilder, Yks’, kaks’, kolme (1961)

Lisätietoa elokuvista ja elokuvakerhon esitysajankohdista: http://citdon.blogspot.com/.

Y-KINON REMONTTI VALMISTUU LOKAKUUSSA

Elokuvateatteri Y-Kino on parhaillaan perusteellisessa remontissa. Y-Kinosta rakentuu paitsi digitaalinen elokuvateatteri, myös paikallinen kongressikeskus. Y-Kino avaa ovensa yleisölle perjantaina 29.10.2010 Tuolloin on tiedossa elokuvateatterin ensimmäiset 3D-elokuvat suurelle yleisölle.

Kauhavan kaupunginvaltuusto hyväksyi toukokuun alkupuolella Kauhavan Rotaryklubin suunnitelmat elokuvateatteritoiminnan jatkamisen ehdoista ja elokuvasalin käytön laajentamisesta sekä elokuvateatterin rahoitussuunnitelman. Samalla Kauhavan rotaryklubi sitoutui pitämään yllä elokuvatoimintaa vähintään kolme vuotta tukipäätöksestä.

Kuluvan syksyn aikana Y-Kinoon asennetaan digitaalinen elokuvakone, joka mahdollistaa myös 3D-elokuvien esittämisen. Y-Kinon toimitusjohtaja Ilkka Peuran mukaan tärkeintä on uutuuselokuvien saaminen heti tuoreeltaan Kauhavalle.

- Digitalisointi tuo mahdollisuuden myös tukea Kauhavan kulttuuritarjontaa aivan uudella tavalla. Elokuvasalissa voidaan katsoa satelliitin välityksellä vaikka Wienin filharmonikkojen uudenvuoden- konserttia suurelta valkokankaalta tai jääkiekon MM-kisojen Suomi−Ruotsi-loppuottelua, Ilkka Peura toteaa.

Elokuvateatterin kunnostukseen liittyvä akustointi tuo mahdollisuuden myös pienimuotoisten korkeatasoisten konserttien järjestämiseen kongressikeskuksessa. Akustiikkaa parantavat elokuvasaliin asennetut akustiikkalevyt, jotka ovat olennaisesti vaimentaneet aiempia kaikuja salista. Myös konehuoneen äänieristystä on tarkoitus parantaa huomattavasti.

Y-Kinon elokuvayleisöä miellyttävät aiempaa paremmat penkit, jotka asennetaan teatteriin lokakuun alussa. Istuinten uusimisessa otetaan huomioon myös opiskelijoiden työtasot ja johdotukset, jotka mahdollistavat esimerkiksi silmultaanitulkkauksen sekä sähkönsyötön kannettaville tietokoneille.

Y-Kinon digitalisointi, uudet istuimet ja konehuone sekä salin akustointi maksavat noin 155 000 euroa. Suomen elokuvasäätiön tukea odotetaan digitaaliseen elokuvakoneeseen. Kauhavan kaupunki on sitoutunut tukemaan hanketta noin 45000:lla ja Suomen Yrittäjäopisto noin 20 000 eurolla.

Hachiko on elokuva eläinten ystäville

Ruotsalaissyntyisen ohjaaja Lasse Hällströmin uusin elokuva Hachiko − tarina uskollisuudesta on eläinten ystävien elokuva. Voimakkaasti tunteisiin vetoavan tarinan katsoja menettelee viisaasti, jos varautuu elokuvanäytökseen nenäliinapaketin kera.

Hachiko-koiran tarina perustuu tositapahtumiin 1920-luvun Japanissa. Hachiko oli erään professorin koira, joka tuli päivittäin isäntäänsä vastaan rautatieasemalle, kun mies oli palaamassa töistä kotiin. Erään päivänä professori kuoli kesken työpäiväänsä, mutta koira jatkoi isäntänsä odottamista uskollisesti yhdeksän vuoden ajan. Lojaalisuutta arvostavat japanilaiset ovat pystyttäneet alkuperäiselle Hachikolle pronssipatsaan Shibuyan rautatieasemalle Tokioon.

Ohjaaja on siirtänyt tarinan Yhdysvaltoihin. Elokuva kertoo akita-rotuisesta löytökoirasta, jonka eläinrakas professori (Richard Gere) pelastaa kadulta. Vaimon (Joan Allen) vastustuksesta huolimatta koirasta tulee pian rakas perheenjäsen. Kaikkien rakkain Hachi on professorille. Koiran vilpitön suhde isäntäänsä puhuttelee katsojaa. Kun professori jää traagisten tapahtumien takia kerran palaamatta, alkaa koiran vuosia kestävä uskollinen odotus.

Hachiko on kaunis ja koskettava tarina, vaikka onkin paikoitellen hieman pitkäveteinen. Moni katsoja saa leffasta yllin kyllin aineksia käsitykselleen siitä, mikä on ihmisen paras ystävä. Hällström on käyttänyt leffassa paikoitellen hauskaa ratkaisua kuvata ihmiseloa koiran säkäkorkeuden tasolta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Tavisparin erikoinen ravintolailta

Kanadalais-amerikkalaisen Shawn Levyn ohjaama uutuuskomedia Date Night kertoo tarinan hyvin tavallisen avioparin erikoisesta illasta. New Jerseyssä asuvat Phil (Steve Carell) ja Claire Foster (Tina Fey) suorittavat avioliittoaan. Kahden lapsen pariskunta käy rutiininomaisesti kerran viikossa paikallisessa ravintolassa illallisella ennen elokuvailtaa. Kuultuaan ystäväpariskunnan eroaikeista, he päättävät suoda toisilleen enemmän laatuaikaa.

Phil vie Clairensa trendikkääseen manhattanilaiseen ravintolaan, jossa he kuitenkin näyttävät jäävän ilman pöytää. Hätäpäissään Phil saa ajatuksen kiilata pöytävarausjonossa. Otettuaan toisen parin henkilöllisyyden he ovat pian tilanteessa, jossa he joutuvat pakenemaan henkensä edestä gangsterikaksikkoa. Tämä käynnistää toimintakomedian sekoiluineen ja takaa-ajoineen.

Kaikesta vipellyksestä huolimatta Date Night onnistuu kertomaan avioparin kasvutarinan. Tavikset oppivat toisistaan aivan uusia puolia vältellessään gangstereita. Elokuva tuo esiin kestävän parisuhteen merkityksen.

Avioparia näyttelevät Steve Carell ja Tina Fey pelaavat saumattomasti yhteen. Hyvä komedia syntyy luontevista roolihahmoista ja hauskoista tilanteista. Carell ja Fey löytävät taitavasti roolihahmojensa tavanomaisuuden ja hallitsevat komedian keinot. Juoneltaan varsin ennustettava elokuva pysyy kasassa hienojen päänäyttelijöiden ansiosta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Burtonin loistokas Liisa Ihmemaassa

Lewis Carrollin romaani Liisan seikkailut ihmemaassa (1865) on innoittanut elokuvaohjaajia ja animaattoreita jo kymmeniä kertoja. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista fantasiamaailmassa tapahtuvista tarinoista. Versioista tunnetuin on Walt Disneyn piirrosleffa vuodelta 1951, joka on keskeisesti rakentanut kuvaa Liisasta.

Amerikkalainen elokuvaohjaaja Tim Burton tunnetaan omaperäisistä ja mielikuvituksellisista elokuvistaan. Menestyslistalta löytyvät mm. Jali ja suklaatehdas, kaksi Batmania 90-luvun taitteesta, Saksikäsi Edward sekä Painajainen ennen joulua. Burtonin elokuvia ovat viime vuosina tähdittäneet erityisesti supersuosittu Johnny Depp ja kihlattu Helena Bonham Carter. He ovat kantavia voimia myös ohjaajan uutuusteoksessa.

Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa on visuaalisesti huikea ja surrealistinen aikuisten satu. Elokuva pohjautuu sekä alkuperäiseen teokseen että sen jatko-osaan Liisan seikkailut peilimaailmassa. Alkuperäisistä tarinoista poiketen Liisa ei kuitenkaan ole pikkutyttö, vaan 19-vuotias neito, joka karkaa omista kihlajaisistaan ja pudota mätkähtää maanalaiseen ihmemaailmaan.

Ihmemaassa Liisa (Mia Wasikowska) tapaa kaikki tutut hahmot, Kaalimadon, Irvikissan , Hatuntekijän (Johnny Depp) sekä tietysti Punaisen kuningattaren (Helena Bonham Carter) ja Valkoisen Kuningattaren (Anne Hathaway). Ihmemaan ennustuksessa kerrotaan, että Liisa surmaa Punaisen Kuningattaren hirviön, ja on näin vapauttava Ihmemaan ikuisesta orjuudesta. Liisa vain ei tunnista itseään tästä ennusteesta ja muutkin maanalaisen maailman asukit epäilevät tämän henkilöllisyyttä.

Burtonin elokuvaa ei ole tarkoitettu aivan pienille lapsille. Ikäraja K-11 on paikallaan, sillä pohjimmiltaan elokuva on kuin aikuisen hallusinaatio. Ihmemaata leimaa burtonilainen synkkyys. Helena Bonham Carter on ilkeänä ja kovana Punaisena kuningattarena lapsille pelottava hahmo. Johnny Depp tekee jälleen mestarillisen suorituksen friikkinä. Hänen Hullu Hatuntekijänsä vaikuttaa aidosti mielenvikaiselta. Herkkäkasvoinen Mia Wasikowska on kuin tehty Liisan rooliin.

Ohjaajalle tyypilliseen tapaan animaatiot ja lavasteet ovat pikkutarkasti työstettyjä. Elokuvan värimaailma on psykedeelinen: synkät ja elävät varjot vaihtelevat. Alkupalana elokuvaan toimii traileri.

Helsingin häjyt Rööperin kaduilla

Elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä tuli kauhavalaisille tunnetuksi suursuosion saavuttaneella Häjyt-leffallaan 11 vuotta sitten. Vankilakundeina hääräsivät tuolloin Mäkelän luottonäyttelijät Samuli Edelmann ja Juha Veijonen.

Kolmikko pitää yhtä myös Mäkelän kolme Jussi-patsasta kahmineessa Rööperi-elokuvassa. Leffa sijoittuu Helsingin Punavuoreen, Rööperiin, joka tunnettiin aikanaan alamaailman keskuksena pääkaupungissa. Rööperissä Samuli Edelmann näyttelee Tomppaa ja Juha Veijonen reilua poliisi Koistista.

Elokuva pohjautuu hämärämies Tom Sjöbergin ja Helsingin Sanomien entisen rikostoimittajan ja nykyisen rikoskirjailija Harri Nykäsen haastatteluromaaniin Rööperi − rikoksen vuodet 1955−2005. Elokuva kertoo Punavuoressa asuvien ammattirikollisten elämästä 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun.

Leffa seuraa kolmea asvalttikadun kasvattia, jotka tekevät rötöksiä ja haaveilevat paremmasta elämästä. Rikosten polulla on paljon poimittavaa: lestinheittoa, ryöstöjä, koronkiskontaa, pornobisnestä ja huumeita. Rikollista toimintaa, väkivaltaa ja urbaania tunnelmaa riittää. Silti Rööperiä ei voi pitää puhtaana toimintaleffana. Elokuvassa on kyse unelmista, niiden saavuttamisen vaikeuksista ja monien toiveiden tuhoutumisesta. Surullisia kohtaloita riittää.

Leffan keskiössä on kahden pikkurosvon: Tompan ja Crisun (Peter Franzén) ystävyys. Parivaljakko rikastuu ja menestyy, kunnes lopulta päätyy erilleen. Johtajatyyppi Tomppa ryhtyy esikuvansa Sjöbergin tapaa pornokauppiaaksi, mutta Crisu jää huumekoukkuun. Kumpikin yrittää välttää vankilan portit.

Samuli Edelmann Tomppana on loistava, karismaa uhkuva. Franzénin luihu Krisu herättää katsojan sympatian, mutta vajoaa yhä syvemmälle rikoksiin. Roolisuoritus on Franzénia vahvimmillaan. Mustalais-Karina hääräävä Kari Hietalahti tekee hienosti koomisen rosvoreppanan roolin. Myös Pihla Viitala Monikana ja Jasper Pääkkönen pikkunilkki Korppuna onnistuvat. Hyvin värikkään roolin tekee myös Pekka Valkeejärvi ammattiroisto Urho Ugi Kukkamaana.

Elokuvan miljöö ja puvustus on hienosti rakennettu ajankuvan mukaiseksi. Elokuvan trailerin löydät tästä.

Tähtinäyttelijät paranormaalissa sodassa

Yhdysvaltain mahtavasta armeijasta on viime vuosikymmeninä tehty läkähdyttävä määrä elokuvia. Osa niistä (mm. Ilmestyskirja Nyt, Full Metal Jacket, Kauriinmetsästäjä, The Hurt Locker) on noussut leffataivaan legendoiksi, suurin osa on vaipunut unholaan. Elokuvien kirjo ulottuu ääripatrioottista toimintaelokuvista satiireihin ja farsseihin. George Clooneyn hovituottaja Grant Heslowin ohjaama Vuohia tuijottavat miehet on yksi omituisimmista. Komediaksi se ei riittävästi naurata, farssin tasolle se ei yllä, realismi katoaa uskomattomaan juoneen.

Elokuva perustuu löyhästi Jon Ronsonin romaaniin, jolla on ilmeisesti kytkös todellisuuteen. Peter Straughanin käsikirjoitus romaanin pohjalta on sekoitus totta ja tarua. Fiktion osuus lienee kuitenkin selvästi faktaa suurempi.

Juonen punaisen langan muodostavat Yhdysvaltain armeijan 1960-luvulta alkaen kehittämät paranormaalit sodankäynnin muodot. Tavoitteena oli vihollisen listiminen ajatuksen voimalla. Taistelijoiden kykyvalikoimaan piti kuulua esimerkiksi seinien läpi kävely, vuohien tuijottaminen kuoliaaksi ja pilvien hajottaminen katseen voimalla. Aika absurdia.

Filmin päähenkilöitä ovat Irakin sodasta vuonna 2003 raportoimaan lähtevä toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) ja hänen Kuwaitsissa tapaamansa sekopää Lyn Cassady (George Clooney). Reportteri kuulee elämänsä jutun, kun Lyn ryhtyy selostamaan taustaansa paranormaaleja voimia käyttäneissä erikoisjoukoissa.

Cassady ottaa toimittajan mukaansa Irakiin, jossa hänellä on tehtävä suoritettavanaan. ”Uuden maailman armeijan” perustaja, Vietnam-veteraani Bill Django (Jeff Bridges), on kadonnut. Cassadyn tehtävä on löytää hänet. Missio käynnistyy…

Vuohia tuijottavat miehet pyrkii parodioimaan Yhdysvaltojen vainoharhaisuutta ja arveluttavia sotilasoperaatiota tässä täysin onnistumatta. Juoni ajoittain hukkuu materiaalin runsauteen ja tarinan epäuskottavuuteen.

Elokuvan pelastaa nimekäs näyttelijäkaarti. George Clooney on oiva Cassady, Ewan McGregor onnistuu toimittajanroolissaan. Tarinan pahana poikana häärää Lynin kykyjä kadehtiva Larry Hooper (Kevin Spacey). Onnistunein suoritus kuuluu kuitenkin Jeff Bridgesille, jonka esittämä hippihenkinen komentaja on mainio.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Onnistunut Risto Räppääjä ja polkupyörävaras

Mari Rantasilan ohjaama Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on järjestyksessään jo toinen Räppääjä-leffa. Sen edeltäjä Risto Räppääjä oli vuoden 2008 katsotuin elokuva, jonka menestys antoi hyvän perustan Räppääjä-elokuvien jatkolle. Ensimmäinen Räppääjä perustui Sinikka ja Tiina Nopolan suosittuihin lastenkirjoihin ja se sai yli 210 000 katsojaa elokuvateattereissa.

Risto Räppääjä ja polkupyörävaras kertoo uuden tarinan Riston (Severi Heikkilä) seikkailuista. Kyseessä on musiikkikomedia, jossa riittää vauhtia ja nopeasti muuttuvia tilanteita. Nopoloiden vahva käsikirjoitus antaa hyvän pohjan ohjaajan työlle. Mari Rantasilan elokuvakerronta on napakkaa ja selkeää. Leffa on värikäs ja äänimaailmaltaan hienosti toteutettu.

Riston täti Rauha Räppääjä (Annu Valonen) ja naapurinsetä Lennart Lindberg (Martti Suosalo) päättävät lähteä lomalle. Risto saa lohdutukseksi uuden hienon polkupyörän. Riston harmiksi täti järjestää pirttihirmu Pakastaja-Elvin (Ulla Tapaninen) hoitamaan Ristoa ja tämän parasta ystävää Nelli Nuudelipäätä (Lauramaija Luoto).

Kun Riston tuliterä pyörä salaperäisesti katoaa, Risto ja Nelli imaistaan huikeaan seikkailuun, jossa vastaan tulee mitä hullumpia tyyppejä ja sivuhahmoja. Ambulanssikuskit muistuttavat erehdyttävästi rockbändi ZZ Topin partaniekkoja Hilliä ja Gibbonsia. Esille pääsevät myös Suomi-rockin dinosauruksen Eppu Normaalin Pantse ja Martti Syrjä, jotka ovat unohtumaton näky oransseissa pyöräilyshortseissaan.

Uudet lapsinäyttelijät esittävät Ristoa ja Nelliä hyvin ja energisesti. Leffan todellinen voimahahmo on kuitenkin Ulla Tapaninen, jonka Pakastaja-Elvi nousee surrealistiseen suuruuteen. Osa aikuisnäyttelijöistä sortuu kuitenkin aikamoiseen ylinäyttelemiseen.

Musiikilla ja tanssilla on elokuvassa tärkeä rooli. Iiro Rantalan hilpeä ja svengaava musiikki kuljettaa tarinaa hienosti eteenpäin. Mikä parasta, tässä elokuvassa on selkeä sanoma: toisista välittämisen tärkeys.

Risto Räppääjä on onnistunut kokonaisuus, joten filmin katsojalukujen kohoaminen jo lähes 300 000:een ei ole ihme. Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ihmissusi metsästää nummilla

Kaiken viimeaikaisen tylsän vampyyrihypetyksen jälkeen on mukava uppoutua toisenlaiseen muodonmuutokseen. Joe Johnstonin ohjaama The Wolfman kertoo klassisen tarinan miehestä, jonka täysikuu muuttaa raivoavaksi ihmissudeksi. Elokuva sijoittuu 1890-luvun Englantiin, Blackmoorin synkkiin nummimaisemiin, jossa alkaa tapahtua kummia.

Elokuvan alussa neiti Gwen Conliffe (Emily Blunt) kirjoittaa näyttelijä Lawrence Talbotille (Benicio del Toro), että miehen veli Ben on kadonnut. Lawrence kiiruhtaa perheensä sukukartanoon Blackmooriin, josta hän on ollut vuosia poissa. Hänen vanha ja ilkeä isänsä sir John Talbot (Anthony Hopkins) asustaa kartanossa miespalvelijansa Singhin (Art Malik) kanssa.

Kotiseudulla kartanon väki on epätoivoissaan. Ben on löytynyt silvottuna ja hänen morsiamensa Gwen on murheen murtama. Lawrencen katkeroituneella isällä on puolestaan vaikeuksia kertoa pojalleen sukua vainoavasta vanhasta kirouksesta.

Lawrence Talbot joutuukin pian itse karvaisen hirviön hyökkäyksen kohteeksi. Vimmaisella vauhdilla liikkuva ihmissusi iskee kylän muihinkin asukkaisiin. Blackmooriin saapuvalla Scotland Yardin etsivä Abberlinella (Hugo Weaving) on pian kädet täynnä työtä.

The Wolfman on kauhuelokuva, jonka tehosteet ovat näyttäviä ja taistelukohtaukset raakoja ja väkivaltaisia. Lajityypin tunnelmaan johdattelee Danny Elfmanin musiikki. Richard Bakerin taitavaa meikkaustyötä on entisestään tehostettu tietokoneanimaatiolla. Lavastus ja ajankuvan rakentaminen ovat myös onnistuneita.

The Wolfmanin trailerin löydät tästä.

Kun ylijumala salamansa kadotti

Harry Potter –elokuvien ohjaaja Chris Columbus on tarttunut uuteen fantasia-seikkailuun uudessa elokuvassaan Percy Jackson Salamavaras. Leffa perustuu Rick Riordanin suosittuun seikkailukirjasarjaan.

Elokuva sijoittuu 2000-luvun Yhdysvaltoihin, missä antiikin Kreikan 12 olymposlaista pääjumalaa pitää päämajaansa New Yorkin Empire State Buildingin salaisessa kerroksessa numero 600. He ovat luoneet uuden sukupolven mytologisia sankareita, puoliverisiä. Nämä ovat puolisiksi ihmisiä ja puoliksi jumalia.

Elokuvan päähenkilö Percy (Logan Lerman) on lukihäiriön ja muiden ongelmien kanssa kamppaileva teini-ikäinen, joka saa yllättäen tietää olevansa merenjumala Poseidonin (Kevin McKidd) ja Sally Jacksonin (Catherine Keener) poika. Asia vahvistuu, kun Percyn ympärillä alkaa pyöriä kreikkalaiseen mytologiaa liittyviä hahmoja: satyyri Grover (Brandon T. Jackson), kentauriopettaja Chiron (ex-Bond Pierce Brosnan) ja Medusa (erinomainen Uma Thurman).

Seikkailu alkaa, kun ylijumala Zeus (Sean Bean) syyttää veljensä Poseidonin poikaa Percyä salamansa varastamisesta. Salamaa pidetään maailmankaikkeuden vaarallisimpana. Todistaakseen syyttömyytensä Percy lähtee jäljittämään salaman todellista varasta. Matkallaan Percy ajatuu monenlaiseen vaaraan ja joutuu pelastamaan äitinsä manalanjumala Hadeksen (Steve Coogan) kynsistä.

Percyn. Gloverin ja puoliverisen Annabethin (Alexandra Daddario) on ennen manalaan menoaan löydettävä kolme taikahelmeä, jotka takaisivat heille paluun takaisin maan pinnalla. Matkalla heille aiheuttavat sydämentykytystä lukuisat hirviöt, jotka on toteutettu todella komeasti. Uma Thurman on gorgo, käärmepäinen monsteri, joka pystyy katseellaan muuttamaan uhrinsa kiveksi.

Percy Jackson Salamavaras on sujuva seikkailu- ja fantasiaelokuva, hyvää viihdettä ilman kovin syvällistä sisältöä. Elokuvan trailerin löydät tästä.

Suljettu saari on painostava trilleri

Ohjaaja Martin Scorsese on neljän vuoden jälkeen palannut pitkän elokuvan pariin. 1970-ja 1980-luvulla kannuksensa ansainneen ohjaajaneron uusin elokuva Suljettu saari on sujuva trilleri, joka lainaa paljon 1940-luvun film noir -klassikoilta. Toki hänen olkapäältään kurkkii ajoittain myös jännityksen suurmestari Alfred Hitchcock.

Elokuvan alussa liittovaltion poliisit Teddy Daniels (Leonardo DiCaprio) ja Chuck Aule (Mark Ruffalo) saapuvat King Kongin saarta muistuttavalle kalliosaarelle veneellä. Synkällä saarella sijaitsee vankimielisairaala, josta on karannut murhaajatar Rachel (Emily Mortimer). Hänen oletetaan piileskelevän vielä saarella. Poliisien tehtävä on siis jäljittää Rachel, joka on käsittämättömällä tavalla kadonnut suljetusta sellistään vankilasta, jonka muurit kestäisivät tykkitulenkin.

Poliisikaksikon tehtävänanto näyttää selvältä, mutta siihen selvyys se loppuukin. Vankimielisairaalan johtava lääkäri Dr. Cawley (loistava Ben Kingsley) on hyytävän salaperäinen sisällissodan aikaisessa toimistossa. Vankimielisairaala vertautuu synkkään goottilaiseen linnaan kun tunnelma tihenee ja todellisuus verhoutuu salaisuuksien viiittaan.

Tutkimusten edetessä Teddy Daniels joutuu yhä pahempaan vainoharhojen ja salaliittoepäilyjen kierteeseen. Mitä saarella oikein? Mikä on totuus poliisietsivästä? Danielsin omat raskaat traumat pulpahtava esiin kun yleistunnelmat alkavat käydä yhä painostavammiksi. Miten käy etsivän identiteetin?

Scorsesen elokuva rullaa sujuvasti. Tästä on paljolti kiittäminen erinomaista leikkaajaa. Suljetussa saaressa elokuvakerronta ja visuaalisuus ovat mestaritasoa. Elokuva kannattaa katsoa myös kerrassaan mykistävän loppuratkaisun takia. Saakohan ohjaajasuuruus Scorsese uransa uuteen nousuun?

Elokuvan trailerin löydät tästä

Moderni prinsessa jatsin maailmassa

Walt Disney Studios on palannut kuuden vuoden jälkeen jälleen piirretyn elokuvan pariin. Tuloksena on laadukas, 1920-luvun jatsia pulppuilevaan New Orleansiin sijoittuva animaatiomusikaali Prinsessa ja sammakko. Ja toisin kuin perinteiset prinsessasadut, tässä elokuvassa on samankaltaista rajat rikkovaa irrottelua kuin maailmanmaineeseen nousseessa Shrekissä jatko-osineen.

Tarjoilijana raatava köyhä musta tyttö Tiana (Laura Voutilainen) haaveilee oman ravintolan perustamisesta. Päästäkseen lähemmäksi unelmaansa hän suostuu töihin ystävättärensä naamiaisiin. Sinne suuntaa myös rikas prinssi Naveen (Reino Nordin), joka tähtää rikkaisiin naimisiin. Häijy tohtori Facilier (Veeti Kallio) puuttuu voodoo-henkien kanssa peliin, ja prinssi muuttuu sammakoksi. Naveen hakee apua Tianalta murtaakseen taian.

Elokuvaan luo sisältöä myös ahkeran Tianan ja rikkaan seurapiirikaunottaren Charlotten (Malla Malmivaara) vastakkainasettelu. Toisin kuin satumaailmassa elävä Charlotte, Tiana rakentaa vastuullisesti ja määrätietoisesti tulevaisuuttaan.

Elokuvan henkilökirjoa täydentävät jatsiin hurahtanut alligaattori Louis sekä rakastunut tulikärpänen Ray.

Aikuisten lienee syytä avata jossain määrin pikkuväelleen elokuvan voodooseen liittyviä käsitteitä. Randy Newmanin jatsiin ja ragtimeen perustuvat laulut eivät ehkä ole myöskään tutuinta lajia kotien musiikkivarastoissa. Siitä huolimatta monet kappaleet ovat hyvin tarttuvia ja kuljettavat elokuvaa eteenpäin.

Elokuvan ovat ohjanneet John Clements ja John Musker, joiden animaatio-osaamisesta on saanut nauttia myös Pienessä Merenneidossa ja Aladdinissa. Perinteistä animaatiota hyödyntävä elokuva on hyvin upeaa jälkeä, jossa värit elävät. Elokuvan trailerin löydät tästä.

Järvilakeuden elokuvakerho vyöryttää valkokankaalle suuren joukon klassikkoja

Uusi elokuvakerho aloittaa toimintansa nyky-Kauhavalla ja Järviseudulla ensi syksynä. Järvilakeuden Kansalaisopisto käynnistää yhteistyössä Y-Kino Oy:n, Kauhavan Rotaryklubin ja Kauhavan lukion kanssa elokuvakerhotoiminnan.

Kansalaisopiston siipien suojissa toimiva Järvilakeuden elokuvakerho lähtee liikkeelle komeasti klassikkoelokuvien kavalkadilla. Elokuvakerhon ohjelmistossa on kuusi elokuvaesitystä syyskaudella ja kuusi esitystä kevätkaudella. Elokuvat on tarkoitus valita maailman 50 huippuelokuvan joukosta.

Elokuvakerho toteutetaan kansalaisopiston kurssina, joka saa nimekseen Klassikkojen kimallusta. Elokuvakerhossa katsotaan ja arvioidaan elokuvia. Olennainen osa kerhon toimintaa ovat myös elokuva-alan ammattilaisten asiantuntijaluennot. Aihepiireinä ovat mm. ohjaus, käsikirjoittaminen, elokuvamusiikki ja näytteleminen.

Esimakua elokuvakerhon toiminnasta saadaan jo vappuviikolla. Keskiviikkona 28.4. klo 18.30 esitetään Y-Kinossa Billy Wilderin ratkiriemukas komedia Piukat paikat . Sitä pidetään Marilyn Monroen parhaana elokuvana, jossa hänen kanssanäyttelijöinään loistavat Tony Curtis ja Jack Lemmon. Elokuva on jopa äänestetty maailman hauskimmaksi.

Torstaina 29.4. elokuvakerho esittää lännenelokuvan ehdottoman helmen Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat (1966). Western-klassikon (K15) pääosissa nähdään näyttelijälegendat Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef. Elokuvan käänteitä vie hienosti eteenpäin Enrico Morriconen tunnusmusiikki. Nykyohjaajista Quentin Tarantino on pitänyt leffan hautausmaalla tapahtuvaa loppuhuipennusta parhaimpana kuvattuna kohtauksena elokuvahistoriassa.

Molemmista elokuvakerhon kevään leffoista on lyhyt esittely teatterissa ennen elokuvan alkamista. Elokuvalipun hinta molempiin esityksiin on 5 euroa.

Korpifilosofiaa kaikenikäisille

Lokakuussa 2009 kuollut kirjailija ja professori Veikko Huovinen ei ehtinyt nähdä tunnetuimman teoksensa Havukka-ahon ajattelijan tuloa valkokankaalle. Sotkamolainen humoristi ja ironisti olisi kyllä pitänyt tästä ohjaaja Kari Väänäsen tulkinnasta. Korpifilosofi Konsta Pylkkäsen pohdinnat ovat taipuneet hienoksi ja kaikenikäisille sopivaksi elokuvaksi. Kainuun jylhä ja upea luonto toimii puitteena hienoille näyttelijäsuorituksille.

Havukka-ahon ajattelija on kirjallisuusklassikko 1950-luvun alusta. Päähenkilö Konsta Pylkkänen on pohdintoihinsa eksyvä metsien mies. Hän pohtii maailman menoa arkiaskareidensa ja metsätöidensä keskellä. Aatosten kohteet vaihtelevat pikkulinnuista äärettömään avaruuteen. Elokuvassa Konsta saa pestin kahden tiedemiehen paikalliseksi oppaaksi. Pylkkänen pääsee seuraamaan tieteilijöiden maailmanselityksiä ja osallistuu sattumalta tieteellisen läpimurron aikaansaamiseen.

Kansanviisaus ja tieteellinen maailmanselitys eivät elokuvassa lyö korville toisiaan. Molemmat pyrkivät omalta osaltaan selvittämään ihmisen olemassaolon salaisuutta. Pylkkänen ajattelee ”maailmanrannat selviksi”. Konstana nähtävä Kai Lehtinen tekee kerrassaan erinomaisen roolityön. Hänen Pylkkäsessään on viatonta maailman selittäjää, mutta myös tärkeileviä kanssaihmisiään pilkkaavaa ilkikurista veijaria.

Helsinkiläisiä luonnontieteilijöitä esittävät Tommi Korpela ja Hannu-Pekka Björkman ovat mainioita rooleissaan. Myös Ilkka Heiskasen Mooses Pessi on yliveto. Ohjaaja Kari Väänänen on luonut pitkälti romaanin mukaisen näkemyksen menneestä maailmasta, josta on jokaiselle ammennettavaa. Timo Salmisen kaunis luontokuvaus ja Pessi Levannon sinfoniaorkesterille säveltävä musiikki kannattelevat myös tätä hienoa suomalaista elokuvaa. Suosittelen sitä jyrkästi!

Klikkaa traileriin.

Kauhavalla kuvattiin Kotiinpaluu –elokuvaa

Kauhavalla ja Nurmossa kuvattiin maaliskuun lopussa Kotiinpaluu –elokuvaa, jonka ohjaajana toimii Harri J. Rantala. Elokuva kertoo tarinan sodasta palaavasta eteläpohjalaisesta miehestä ja hänen sinnittelystään viljelijänä arjen haasteissa. Kotiinpaluu on jatkoa ohjaajan Nurmoo-elokuvalle.

Elokuvaa kuvattiin mm. Kauhavan Hahtomaalla maaliskuun loppupuolella. Elokuvan pääosissa esiintyy kauhavalaisista näyttelijöistä Kalevi Haapoja ja Reeta Annala, joilla oli roolit myös Nurmoo-elokuvassa.

Nurmosta lähtöisin oleva Harri J. Rantala on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia lyhytelokuvaohjaajia. Hänen elokuviaan on esitetty mm. Cannes’n elokuvajuhlilla Ranskassa v. 2007−2009.

Kotiinpaluun ensi-ilta on syksyllä 2010. Sen esitys sopisi mainiosti Y-Kinoon.

Elokuvien ennakkotarkastukset siirtymässä historiaan

Elokuvien ja muiden kuvaohjelmien ennakkotarkastus on siirtymässä historiaan. Opetusministeriön työryhmä esittää ennakkotarkastuksesta luopumista siksi, että kuvaohjelmalakia halutaan uudistaa nykyaikaa vastaavaksi.

Nykyisin kuvaohjelmien ennakkotarkastus koskee elokuvia, tallenteita, eräitä tilausohjelmapalveluita sekä pientä osaa video- ja tietokonepeleistä. Työryhmän esityksen mukaan suuri osa lapsen kehitykselle haitallisista sisällöistä välittyy kuitenkin ulkomailta internetin ja satelliittitelevision kautta. Näin ollen ennakkotarkastus kohdistuu vain vähäiseen osaan sellaista aineistoa, joka voi tulla lasten saataville.

Ehdotuksessa tarkastuksen korvaisi kuvaohjelmien luokittelusta säädettävä laki. Sillä rajoitettaisiin kuvaohjelmien levittämistä lasten suojelemiseksi. Ohjelmat luokiteltaisiin joko kaikenikäisille tai niille asetettaisiin 7 , 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja.

Ikärajojen määrittäminen siirrettäisiin pääosin alalla toimiville henkilöille eli esimerkiksi tv-yhtiön tai elokuvia maahantuovan yrityksen työntekijöille. Luokittelijoiden pitäisi olla viranomaisen hyväksymiä.

Viranomaisten toiminta keskittyisi tulevaisuudessa jälkivalvontaan ja medialukutaidon parantamiseen. Työryhmä ehdottaa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen perustamista. Samalla lakkautettaisiin Valtion elokuvatarkastamon toiminta.

Sunnuntain päivänäytös siirtyy tiistaihin 30.3. klo 18.30

Y-Kinon lauantain päivänäytös elokuvasta Poutapilviä ja lihapullakuuroja jouduttiin peruuttamaan, koska elokuvateatterille oli lähetetty väärä filmi. Korvaukseksi yleisölle annettiin vapaalippuja tuleviin näytöksiin.

Elokuvan päivänäytös siirtyy virheellisen filmin takia tiistaihin 30.3. klo 18.30. Tuolloin yleisöllä on siis mahdollisuus vihdoin nähdä Poutapilviä ja lihapullakuuroja. Elokuvan arvostelu löytyy tästä blogista otsikolla Taivaallista roskaruokaa.

Y-Kino nyt myös Facebookissa

Y-Kino sai keskiviikkona 24.3. oman sivuston myös internetin yhteisöpalvelu Facebokiin. Y-Kinosta, sen ohjelmistosta ja ajankohtaisista tapahtumista saa nyt tietoa myös Facebook-ryhmä Y-Kinon ystävistä. Ryhmään liittyi ensimmäisen vuorokauden aikana 60 jäsentä - ja uusia on tulossa.

Suomen elokuvasäätiöltä tukea Y-Kinolle

Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt ke 24.3.2010 Kauhavan Y-Kino Oy:lle 5400 euron tuen elokuvateatterin kunnossapitoon. Elokuvateatterin konehuonetta suurennetaan ja samalla sen äänieristystä parannetaan. Konehuonetta suurentamalla varaudutaan elokuvateatterin digitalisointiin, johon on tarkoitus hakea tukea tämän vuoden aikana.

Pahikset saavat palkkansa

Ruotsalaisen Stieg Larssonin romaanisarjan viimeiseen osaan perustuvassa trillerissä Pilvilinna joka romahti ympyrä sulkeutuu. Elokuva jatkaa suoraan siitä mihin Tyttö joka leikki tulella –leffa päättyi. Tietokone-ekspertti Lisbeth Salander (karismaattinen Noomi Rapace) toimitetaan sairaalaan luoti kallossaan ja raajoissaan. Parin huoneen päässä makaa Lisbethille läheinen rikollisloikkari Alexander Zalatšenko (Georgi Staykov), jonka murhayrityksestä nuorta sankaritarta syytetään.

Zalatšenko on entisen Neuvostoliiton aikainen palkkamurhaaja, ja nyt hänen tähtäimessään on Lisbeth. Vaikutusvaltaiset voimat haluavat vaientaa nuoren naisen ikiajoiksi. Edellisen osan kipua tuntematon pahis Ronald Niedermann (Micke Spreitz) jatkaa tappotöitään, mutta hänen hahmonsa jää etäiseksi. Huomattavasti uhkaavampi on Anders Ahlbomin näyttelemä psykiatri Peter Treborian. Hän on pahuudessaan ja itsetietoudessaan todella hyytävä.

Sankarittaren kamppaillessa pahiksia vastaan Millennium-lehden toimittaja Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) penkoo sillä aikaa Lisbethin salattua menneisyyttä ja pääsee totuuden jäljille. Hän alkaa kirjoittaa paljastusreportaasia, jonka on määrä puhdistaa Lisbethin maine ja ravistella turvallisuuspoliisi Säpoa sekä hallitusta. Elokuva huipentuu Salanderin oikeudenkäyntiin. Pahiksetkin saavat lopulta palkkansa.

Pilvilinna joka romahti ei yllä samaan huipputrillerisarjaan kuin leffa- ja romaanitrilogian ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia. Syy on osittain käsikirjoituksessa, osittain siinä ettei toipilasta näyttelevä Noomi Rapace pääse esille edeltävien osien tapaan. Romaanisarjan lukeminen tai trilogian edellisten leffojen katsominen auttavat hieman sekavahkon päätösosan ymmärtämistä.

Elokuvan on ohjannut Daniel Alfredson. Trailerin löydät tästä.

Taivaallista roskaruokaa

Amerikkalainen Poutapilviä ja lihapullakuuroja (K7, 27.−28.3.) on erikoinen lastenelokuva. Valkokankaalla raivoaa spagettitornado ja leffan sankarit kuhertelevat hyytelölinnassa. Hurjiin ruokafantasioihin kätkeytyy amerikkalainen todellisuus. Elokuva pyrkii varoittamaan roskaruoan vaaroista.

Tarinan sankari nörtti Flint Lockwood keksii koneen, joka muuttaa veden ruokasateeksi. Pian kalastuksella eläneet pikkukaupunkilaiset tilaavat kilpaa taivaallisia herkkuja. Innoissaan on myös sääkanavan aloitteleva reportteri Sam Sparks. Elokuva saa vauhtia kun pormestari Shelbourne hoksaa, että Flintin keksintö voi viedä kaupungin - ja ennen kaikkea hänet itsensä - maailmankartalle. Pian hampurilaiset kasvavat puissa ja lapset jauhavat karkkeja päivät pitkät.

Animaation henkilöhahmot ovat kekseliäästi rakennettuja. Etenkin päähenkilö Flintin, nuoren hullun keksijän, isä, jolla on muhkean vartalonsa alla piskuiset jalat, Village Peoplen poliisista inspiroitunut paikallispoliisi ja jatkuvasti paisuva suuruudenhullu pormestari ovat aidosti huvittavia hahmoja.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Elokuvan lumoa Kauhavan lukiossa

Kauhavan lukiossa voi opiskella syksystä 2010 lähtien myös elokuvaan taidemuotona liittyvän kuvataiteiden kurssin. Elokuvan lumoa -kurssilla tutustutaan elokuvan ominaispiirteisiin ja merkitykseen taiteenlajina. Kurssilla paneudutaan myös elokuvan ilmaisukeinoihin sekä elokuvan historiaan ja nykypäivään.

Elokuvan lumoa -kurssilla (KU7) katsotaan useita elokuvia ja elokuvanäytteitä. Koettuja elämyksiä on tarkoitus purkaa erilaisten harjoitustöiden avulla. Päämääränä on myös se, että opiskelija osaa analysoida näkemäänsä ja kertoa havainnoistaan suullisesti, kirjallisesti ja kuvallisesti.

Kurssin valinneet opiskelijat osallistuvat myös paikallisen elokuvakerhon toimintaan. Järvilakeuden kansalaisopisto on syksyllä käynnistämässä elokuvakerhon Kauhavalla. Elokuvaesitykset järjestetään Kauhavan Y-Kinossa. Lisätietoja Elokuvan lumoa -kurssista antaa Kauhavan lukio.

Rakkautta Suomirockin tahtiin

Television ja teatteritaiteen ohjaajaikoni Neil Hardwick on tarttunut suomalaisittain rohkeasti musikaaliin ensimmäisessä elokuvassaan Jos rakastat. Elokuva on Helsinkiin sijoittuva muunnelma Zacharias Topeliuksen sadusta Adalminan helmi. Sadussa itsekeskeinen prinsessa menettää muistinsa ja joutuu vuohipaimeneksi ennen kuin hänet pelastaa ulkomainen prinssi.

Elokuvassa ministerin (Taneli Mäkelä) lellitty tytär Ada (Elli Vallinoja) menettää muistinsa liikenneonnettomuudessa. Hän päätyy siivoojaksi sairaalaan. Ada tutustuu mukavaan maahanmuuttajapoika Toniin (Chike Ohanwe) ja pian rakkaus roihahtaa.

Makeilevaa ja henkilöhahmoiltaan ohutta elokuvaa kannattelee loistava musiikki. Jos rakastat –jukeboksi jauhaa esiin Suomirockin järkäleiden ja muiden eturivin lauluntekijöiden upeat hitit. Biisinikkareiden kärkikaartia ovat mm. Hector, Eppu Normaali, Tuomari Nurmio, PMMP, Maija Vilkkumaa ja Kaj Chydenius. Laulut on sovittanut uudelleen Leri Leskinen.

Musiikkielokuvan hienoin esitys lienee Sarah Kiven coverbiisi Eppujen legendaarisesta hitistä Joka päivä ja joka ikinen yö. Suursuosikkien Jipun ja Samuli ”virsihäjy” Edelmannin kaunis ja herkkä Jos sä tahdot niin on hieno tulkinta alun perin Hectorin kappaleesta.

Jos rakastat –elokuvan olettaisi vetävän katsomoon runsaasti kauhavalaisia nuoria ja myös tanssista kiinnostuneita. Y-Kino esittää musiikkielokuvan 19.−20.3. klo 18.30. Elokuvan kotisivuilta löytyy tämä traileri.

Sympaattinen Ponyo rantakalliolla

Y-Kinon maaliskuun lastenelokuvien huippua edustaa maailman johtavan animaatio-ohjaaja Hayao Miyazakin Ponyo rantakalliolla (S, 20.−21.3.2010). Tämä legendaarisen studio Ghiblin tuottama elokuva sijoittuu pieneen merenrantakaupunkiin ja kertoo ihmiseksi haluavan kalanpoikasen Ponyon ja kaupungissa asuvan viisivuotiaan Sosuke-pojan tarinan.

Ponyo rakastuu hänet ahdingosta pelastavaan Sosukeen ja haluaa muuttua tämän kaltaiseksi - siis ihmiseksi. Kultakalan isä on kuitenkin mahtava meren velho, joka ei noin vain salli tyttärensä karkaamista likaisten ja meriä saastuttavien ihmisten joukkoon.

Yhtä hyvätahtoista ja sympaattista elokuvaa kuin Ponyo rantakalliolla saa etsiä. Elokuva onneksi välttää liiallisen makeilun ja lässytyksen. Animemestari Miyazakin suurimpia valtteja ovat aina olleet vilpittömyys, hyväntahtoisuus ja tyylitaju. Tämä elokuva ei katso ikärajoja.

Elokuvan trailerin löydät tästä Filmtrailerin linkistä: Ponyo rantakalliolla.

Y-Kino avaa elokuvablogin

Y-Kino aloittaa tänään elokuviin liittyvän web-päiväkirjan eli blogin julkaisemisen. Y-Klaffin kaikuja esittelee viikoittain Y-Kinossa näytettävät elokuvat, mutta kertoo myös laajemmin elokuva-alasta.

Blogissa kirjoitetaan mielenkiintoisista uutuuselokuvista, muistellaan upeimpia klassikoita ja käydään toivottavasti vilkasta leffoihin liittyvää keskustelua. Heiluta siis kommenteissasi sanan säilää - oli kyse sitten 3D:stä, erikoistehostekuvista, elokuvakaupunkiajatuksesta, kauhavalaisleffoista tai Y-Kinon elokuvavalinnoista.

Blogin ylläpitäjänä ja keskustelujen provokaattorina toimii nimimerkki Citizen Don. CD on elokuva-alan harrastaja, turkulaisen Kinokoplan kasvatti.