Italialainen elokuvaohjaaja Federico Fellini oli joutunut vuoteen 1963 mennessä hankalaan tilanteeseen. Supersuosittu ”Ihana elämä” (La Dolce Vita) oli juuri valloittanut valkokankaat, ja elokuvayleisö ympäri maailmaa asetti ohjaajalle huikeat paineet seuraavaa filmiä ajatellen. Fellini koki luovuutensa ehtyneen. Niinpä hän päätti tehdä filmin elokuvanteosta. Elokuva 8 ½ (Otto e mezzo, 1963) olisi kuitenkin hänen testamenttinsa elokuvataiteessa. Niin hän luuli.
Tuloksena oli kenties elokuvahistorian vaikuttavin elokuvanteosta kertovat teos. Se on samalla myös ohjaajan omakuva. Elokuva on rikas, monimutkainen ja monikerroksinen – avoin siis loputtomalle analyysille. Italialaisen neorealismin airueena aloittanut Fellini luopui Otto e mezzossa juonellisesti lineaarisesta kertomuksesta. Elokuvaikoni Peter von Bagh on luonnehtinut elokuvaa juonettomaksi, unenomaiseksi tilaksi, jossa ajan, tilan ja muiston elementit kohtaavat vapaamuotoisesti.
Elokuvassa Fellinin alter ego, italialainen ohjaaja Guido Anselmi (mainio Marcello Mastroianni) kärsii luomisen tuskasta. Uuden tieteiselokuvan teko on jumiutunut, ja ohjaajan mielenkiintoa työhön vähentävät hänen taiteelliset ja aviolliset vaikeutensa. Kun Guido ponnistelee vaivalloisesti elokuvan kimpussa, hänen muistoihinsa ja mielikuviinsa nousee menneisyydestä unia ja takaumia, jotka sekoittuvat todellisuuteen. Näillä on vastineensa Fellinin omassa elämässä.
Dokumenttielokuvan mestari ja kirjailija William Bayerin mielestä Fellinin elokuva vertautuu Citizen Kaneen siinä, että Fellinin elokuva herättää katsojassa kiinnostuksen ryhtyä elokuvantekijäksi. Se ei ole vain elokuva elokuvasta. Keskeiseen sisältöaineistoon kuuluvat valta, taide, korruptio, tavat, moraali, raha, rakkaus, avioliitto, ystävyys, pettymykset, uskonto, lapsuus ja ihmisen elämäntapa.
Elokuvan erikoinen nimi ei tarkoita koulutodistuksen numeroa. Se viittaa järjestysnumeroon Fellinin omissa elokuvissa. Hän oli ohjannut kuusi pitkää ja kaksi lyhytelokuvaa sekä yhteistyöproduktion yhdessä Alberto Lattuadan kanssa ennen Otto e mezzoa. Fellinin elokuva kertoo tarinan 8 ½:n teosta, ei niinkään kuvauksista kuin filmiin liittyvistä psyykkisistä prosesseista.
On tuskin elokuvaa, jossa maailmankuulua elokuvaohjaajaa on niin rajusti riepoteltu kuin Guido Anselmia 8 ½:ssa. Hän joutuu kohtaamaan sietämättömän määrän piinallisia tilanteita kanssaihmistensä kanssa. Federico Fellini välittää henkilöidensä kautta taidokkaasti elokuvatekoon liittyvän kaaoksen ja lähes psykoottisen anarkian.
Fellinin leffan rehellisyys ja moniuloitteisuus eivät jääneet huomiotta. Se sai 1963 parhaan ulkomaisen elokuvan ja parhaan puvustuksen Oscarin. Kuuluisan englantilaisen elokuvalehti Sight & Soundin äänestyksissä Fellinin 8 ½ sijoittuu säännönmukaisesti kymmenen kärkeen. Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti