Itävallanjuutalainen Billy Wilder pakeni natsismia Yhdysvaltoihin Hitlerin valtaannousun jälkeen v. 1933. Käsikirjoittajana elokuvauransa aloittanut Wilder tuli tunnetuksi myös ohjaajana ja tuottajana. Häntä pidetään yleisesti Hollywoodin kulta-ajan nerokkaimpiin kuuluvana ohjaajana. Hänen tunnetuimpia elokuviaan on kriitikkojen ylistämä Auringonlaskun katu (1950), Marilyn Monroen tähdittämät komediat Kesäleski (1955) ja Piukat paikat (1959) sekä alkoholismista kertova Poikamiesboksi (1960).
Wilder halusi tehdä elokuvastaan Yks’, kaks’, kolme (1961) kaikkien aikojen nopeimman elokuvan. Filmi kuvattiin kylmän sodan kahtia repimässä Berliinissä, jossa Itä- ja Länsi-Berliinin jakavan muurin rakentaminen aloitettiin kesken kuvausten. Kaikki filminsä käsikirjoittanut Billy Wilder irvailee estotta kylmän sodan ilmentymiä vanhassa kotikaupungissaan. Elokuva joutui sensuurin hampaisiin varovaisessa ja suomettuneessa maassamme. ”Neuvostovastaisena” pidetty elokuva oli Suomessa esityskiellossa 1962–1986.
Filmin keskushenkilö on amerikkalaisen Coca-Cola Companyn johtaja C.R. MacNamara (James Cagney), joka haluaisi Berliinistä yhtiön Euroopan toimintojen johtajaksi Lontooseen. MacNamara neuvottelee kolmen neuvostoliittolaisen komissaarin kanssa virvoitusjuoman myymisestä Neuvostoliittoon, ja pettää toisaalla kyynistynyttä vaimoaan Phyllistä (Arlene Francis) kurvikkaan vaalean sihteerinsä Ingeborgin (Lilo Pulver) kanssa. MacNamara saa ristikseen yhtiön atlantalaisen pääjohtajan 17-vuotiaan tyttären Scarlettin Hazeltinen (Pamela Tiffin), joka osoittautuu kuumaveriseksi hupakoksi.
Kahden kuukauden kuluttua Scarlett ilmoittaa menneensä salaa naimisiin itäberliiniläisen kommunistinuorukaisen Otto Pifflin (Horst Buchholtz) kanssa. Tästä farssi todenteolla alkaakin. Hyvin tehokas MacNamara suoltaa lähes huutamalla mustan huumorin kuorruttamia vuorosanojaan. Tilanne kärjistyy entisestään, kun Otto joutuu itäsaksalaiseen vankilaan ,ja Scarlett saa tietää olevansa raskaana.
Elokuvasta saa paljon enemmän irti, jos tuntee hieman Saksan poliittista historiaa ennen ja jälkeen viime sotien. Wilderin huumori on nopeaa ja säälimätöntä. Piikittelyn kohteeksi joutuvat niin musta kuin punainenkin totalitarismi. Ei Wilder säästä Yhdysvaltojakaan, joka pursuaa materialismin. Neuvostoliittoa ei puolestaan hymyilyttänyt vähääkään kohtaus, jossa juopuneet komissaarit pudottavat seinältä neuvostojohtaja Nikita Hrushtshovin kuva, jonka alta paljastuu diktaattori Josif Stalin.
Yks’, kaks’kolme ei tuoreeltaan menestynyt kovin hyvin. Maailma, jota se kuvasi, tuntui liian todelta. Sittemmin elokuvan maine on vain kasvanut. Katsojan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti dialogiin, ajankuvaukseen ja purevaan poliittiseen satiiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti