Äreä superkonna Gru (äänenä Ville Haapasalo) ilkeilee lapsille ja aiheuttaa muutenkin pahaa mieltä missä ikinä liikkuukaan. Hänen synkän talonsa sopukoista löytyy salainen laboratorio, jossa tohtori Nefario (Jarmo Koski) kehittelee uusia tuhon välineitä pienten keltaisten kätyreidensä kanssa superrikollisen käyttöön. Ilkimys käyttää sumeilematta kutistus- ja jäädytyssäteitä ja erilaisia taisteluajopelejä konnantoimissaan.
Grun maine roistoista suurimpana joutuu kuitenkin koetukselle, kun nuori nörttirikollinen Vektori (Reino Nordin) varastaa Gizan pyramidin. Vastavetona tälle Gru apureineen päättää varastaa kuun taivaalta.
Harteikkaan konnan kunnianpalautus kohtaa kuitenkin yllättävän käänteen. Lastenkodissa varttuneet ja adoptiota odottaneet kolme suloista orpotyttöä ilmestyvät konnan ovelle. Gru näkee tytöillä roolin kuuvarkaudessa ja päättää ottaa heidät ottolapsikseen. Pikkutytöt Margo (Kristiina Brask), Edith (Tuuli Inkinen) ja Agnes (Maria Takaki) näkevät Grussa potentiaalisen isän, ja äreä superrikollinen huomaa yllättäen pehmenevänsä lapsilauman keskellä.
Pierre Coffinin ja Chris Renaud’n ohjaama Itse ilkimys (2010) on mainiota katsottavaa kaikenikäisille. Elokuva pohtii aikuisten ja lasten maailman suhdetta. Lapsille on annettava runsaasti aikaa ja huomiota. Muuten on vaarana se, että heistä kasvaa ilkeitä ja pahansuopia aikuisia.
Elokuvassa on näppäriä viittauksia massakulttuuriin ja maailmanpolitiikkaan, mikä pitää aikuisenkin hereillä. Elokuvan vauhdikkuus ja Grun erikoiset keltaiset kätyrit vetoavat puolestaan lapsiin.
Itse ilkimys on Universal-elokuvayhtiön ensimmäinen 3D-elokuva, jonka hieno tekninen toteutus on Illumination Entertainmentin käsialaa.
Elokuvan trailerin löydät tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti