Marokossa sijaitseva Casablanca on filmissä muodostunut toista maailmansotaa pakenevien eurooppalaisten pakolaisten läpikulku- ja odotuspaikaksi matkalla Yhdysvaltoihin. Eri kansallisuuksien edustajat kohtaavat Café Americain'issa, jota pyörittää kyyninen omistaja Rick Blaine (Humphrey Bogart). Natsi-Saksa on miehittänyt Ranskan kesällä 1940 ja valtaa pitää saksalaismielinen Vichyn nukkehallitus. Amerikkalainen ravintoloitsija Blaine ei pidä natseista, muttei halua sekaantua poliittisiin kärhämiin.
Satamakaupunkina Casablancassa risteävät monenlaiset ihmiskohtalot. Kaupunki on paikallisten ohella täynnä pakolaisia, vakoojia, onnenonkijoita, seikkailijoita ja yhteistoimintamiehiä. Kaupungissa kaikki on mahdollista ja kaikesta voidaan neuvotella. Toiminnan keskukseksi nousee Rickin kapakka. Tunnelma sähköistyy, kun tieto kahden saksalaisen kuriirin murhasta ja heiltä anastetuista maastapoistumisviisumeista saavuttavat elokuvan päähenkilöt.
Kallisarvoiset viisumit anastanut keinottelija Ugarte (Peter Lorre) pidätetään. Hetkeä ennen hän on kuitenkin antanut ne Rickille. Ugarten alkuperäisenä tarkoituksena oli myydä viisumit natsien keskitysleiristä paenneelle vastarintamies Victor Lazlolle (Paul Henreid), joka saapuu vaimonsa Ilsa Lundin (Ingrid Bergman) kanssa Café Americain'iin. Ilsa tunnistaa välittömästi Rickin ystävän pianisti Samin (Dooley Wilson), joka soittaa kaunottaren pyynnöstä As Time Goes By –laulun, jonka Rick keskeyttää. Filmin takaumassa nähdään Rickin ja Ilsan romanssi Pariisissa ennen saksalaismiehityksen alkua. Rakkaussuhde on päättynyt Rickin lähtöön juna-asemalta, jonne Ilsa ei ollut saapunut.
Ilsan ja Rickin uusi kohtaaminen sähköistää tunnelman ja tempaisee katsojan keskelle melodraamaa. Michael Curtizin ohjaamaa Casablancaa (1942) on pidetty aiheellisesti myös seikkailukertomuksena. Elokuvakriitikko William Bayerin mukaan Casablancassa seikkailut tapahtuvat poikkeuksellisesti sisätiloissa. Seikkailun tunteen synnyttävät katsojassa tapahtumien ohella verbaalinen sanailu, älykäs dialogi, jota kyyniseltä vaikuttava Rick hallitsee. Casablancan käsikirjoituksesta vastanneet Julius ja Philip Epstein sekä Howard Koch onnistuivat mestarillisesti työssään.
Casablanca on tuotantoyhtiö Warner Brothersin ammattimaisuuden voimannäyte. Yhtiö rakensi sota-ajan elokuvaa varten studioalueelleen kuvitellun Pohjois-Afrikan, jota voi hyvin pitää aitona. Filmin on sanottu tarjoavan myös enemmän kulttinäyttelijöitä, lainattuja repliikkejä, toistettuja kliseitä ja hollywoodilaista rehentelyä kuin minkään muun kultakauden klassikon.
Unohtumattoman elokuvasta tekee kuitenkin näyttelijäkaarti. Humphrey Bogartin Rick on tuuliajoille heittäytynyt, syvästi romanttinen ja äärimmäisen karismaattinen. Hänen varjoaan, poliisikapteeni Renaultia esittävä Claude Rains tekee Bogartiakin huikeamman roolityön. Vastarintajohtaja Paul Henreid muistetaan täältä ikuisuuteen huikean Marseljeesi-kohtauksen kapellimestarina. Jumalaisen kaunista Ingrid Bergmania ei voine paatuneinkaan mies vastustaa. Hänen Ilsansa on samanaikaisesti pehmeä, lämmin, sensuelli, mysteerinen ja tavoittamaton, jokaisen miehen unelma.
Ensi kertaa Casablancan näkevälle kyseessä voi olla ”kauniin ystävyyden alku”…
Ennakkotiedoista poiketen Casablanca esitetään Y-Kinon sijasta Kauhavan koulukeskuksen Kauhava-salissa 12.1. klo 18.00 alkaen.
Alussa elokuva tuntui taas sellaiselta siirappiselta rakkaustarinalta, kolmiodraamalta, joita sydämeni pohjasta inhoan. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut tämän elokuvan kohdalla. Yllätyin positiivisesti tämän elokuvan suhteen. Loppua kohden vain koko ajan parani. Ei olisi uskonut, että minäkin pitäisin näinkin vanhasta elokuvasta.
VastaaPoista