Skyfall on laadukasta viihdettä

                      James Bond (Daniel Craig) ja Aston Martin palaavat yhteen Skyfallissa.

Kirjailija Ian Fleming loi 60 vuotta sitten romaanihenkilön, brittiagentti James Bondin, jonka karisman varaan on tehty 50 vuotta elokuvia. Y-Kinon ensi-iltaan tuli viime perjantaina Sam Mendesin ohjaama Skyfall (2012), jolle voi huoletta povata suurmenestystä. Uusin Bond on laadukasta viihdettä, visuaalisesti erittäin näyttävä, toimintadraama ilman hengähdystaukoja.

Kahdeskymmeneskolmas Bond-elokuva avautuu salaisen palvelun agentin kuolemalla ja huikealla takaa-ajokohtauksella yli Istanbulin kattojen. Brittien ylpeydeltä tiedustelupalvelu MI6:lta on varastettu kovalevy, joka sisältää terroristiryhmiin solutettujen agenttien tietoja. Salainen agentti 007 (Daniel Craig) saa tehtäväkseen hankkia kovalevy takaisin. Toimeksianto ei ole helppo, Bond haavoittuu ja hetken aikaa maailma uskoo hänen kuolleen.

MI6:n uusi johto suhtautuu epäillen vanhenneen Bondin ja hänen esimiehensä M:n (Judy Dench) taitoihin. Molemmat halutaan passittaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Agentti joutuu osoittamaan kenttäkelpoisuutensa eikä pisteitä kerry entiseen tapaan. Pommi-isku tiedustelupalvelun päämajaan saa uuden pomon Gareth Malloryn (Ralph Fiennes) kuitenkin heltymään. Vanhaa kehäraakkia tarvitaan ulkoisen uhan torjumiseen.

Bond ja hänen naiskollegansa Eve (Naomie Harris) joutuvat kohtaamaan yhden Bond-elokuvien kovimmista konnista, älykkään ja karismaattisen Raoul Silvan (loistava Javier Bardem). Tämä entinen salainen agentti kantaa syvää kaunaa M:ää kohtaan. Silvan metsästys vie Bondin apureineen läpi Lontoon, Shanghain ja Macaon ennen kuin saavutaan Skotlantiin, jossa selviää Skyfallin merkitys.

Uusimman Bondin upeasta visuaalisesta ilmeestä saa kiittää ohjaaja Mendesin lisäksi kuvaaja Roger Deakinsia. Tarinan käsikirjoitus on toimiva, ja dialogi nasevaa ja sarkastista. Toiminnallisuus näyttäytyy aiempien Bond-leffojen tapaan värikkäinä takaa-ajoina, tappeluiden mäiskeenä sekä ajoneuvojen ja rakennusten kovana kohteluna. Samalla elokuva onnistuu kuitenkin syventämään sekä Bondia että M:ää henkilöinä.

Daniel Craigin kolmannessa Bondissa näkyvät ikääntymisen merkit. Hänen agenttinsa on ehkä lähimpänä Flemingin luomusta: karski, vakava ja itsepäinen, mies täynnä tahdonvoimaa. Nykypäivää heijastavat Bondin katkeruus ja kyynisyys. Elokuvan huumori on kuivaa ja vähäistä. Vaikka agentti tunnetaankin kyvystään kaataa kaunottaret, ovat lemmenleikit kuivahtaneet Craigin käsittelyssä viittauksenomaisiksi. Ero karismaattiseen Sean Connoryyn ja erityisesti pehmeään ja humoristiseen Roger Mooreen on silmiinpistävä.

Skyfall on hieno esimerkki nykyaikaisen elokuvateollisuuden voimasta. Adelen nimikkokappale soi uljaasti. Elokuvan katsojaluvut voinee tänä syksynä haastaa vain Peter Jacksonin Hobitti, joka tulee valkokankaalle joulukuussa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.