Väkevä ja viihdyttävä Bond****½

                                Uusin Bond alkaa kuolleiden päivästä Mexico Cityssä.

Sam Mendesin ohjaama uusin Bond-elokuva 007 Spectre (2015) on vuorenvarma kassamagneetti. Se on  erinomainen jännitys- ja toimintaelokuva, jonka yllättävät käänteet liimaavat katsojan penkkiin. Spectre on myös salaista agenttia näyttelevän Daniel Craigin karismaattisin suoritus niistä neljästä leffasta, joissa hän on luonut Bondin uudelleen.

Bond-leffan avaa totuttuun tapaan räväkkä toimintakohtaus. 007 on saapunut Mexico Cityyn suorittamaan salaista tehtävää Kuolleiden päivänä, jolloin luurankohahmojen karnevaali on täyttänyt kaupungin kadut.  Pian Bond ottaa mittaa vastustajistaan helikopterikohtauksessa, joka taitavan leikkauksen vuoksi näyttää yhdeltä otokselta.

Uutuuselokuvassa Bond joutuu kohtaamaan vanhan ja huippuvaarallisen vastustajansa rikollisjärjestö Spectren. Kyse on taidokkaasta soluttautumisesta MI6:een. James Bond kuuluu vanhan koulukunnan agentteihin, jotka uskovat kovaan työhön ja vastustavat kaikkialle ulottuvaa digitaalista valvontaa. Elokuvassa 00-ohjelma ja salainen palvelu MI6 ovat joutuneet uuden kaikkialle ulottuvan valvontajärjestelmän vuoksi lahtauslistalle.

Salainen agentti saa kimppuunsa monenlaisia vastustajia. Fyysisistä pahiksista pelottavin on järkäle Hinx, jota näyttelee showpainija Dave Bautista. Pääkonna Franz Oberhauser (Christoph Waltz) on Spectren aivot, ja sellaisena hyvin vaarallinen vastustaja 007:lle.

Tukea karismaattinen agentti saa tutulta joukolta. Ben Whishaw näyttelee Q:ta, Naomie Harris on Eve Moneypenny, Ralph Fiennes M. Edellisessä Bond-leffassa Skyfall (2012) menehtynyt M (Judi Dench) huolehtii suojatistaan vielä haudan takaakin. Tämänkertainen Bond-tyttö on Léa Seydoux, joka esittää Bondin vastustajan psykologitytärtä Madeleine Swannia. Kyseessä ei ole enää bikinibeibi, vaan fiksu, vahva ja itsenäinen kaunis nuori nainen, jollaisia käsikirjoittajat haluavat nykyisten Bond-tyttöjen olevan.

Totuttuun tapaan 007 kiitää menopeleillään eri puolilla maailmaa maalla, merellä ja ilmassa. Bondin ja Hinxin kaahaus läpi Rooman on huikeaa katsottavaa. Itävallan Alpeilla katsoja todistaa laskettelukohtausta, joka tuo nostalgisia muistoja mieleen aiemmista Bondeista. Marokon autiomaahan Bondin ja Madelinen tuo juna, mutta poistuminen tärkeältä tapahtumapaikalta tapahtuu ilmateitse. Ennen Lontooseen huipentuvaa loppuselvittelyä kiidetään Thamesia pitkin pikaveneellä.

Spectre on yhteenveto Daniel Craigin neljästä Bond-leffasta ja salaiseen agenttiin liittyvistä Bond-kliseistä. Mukana ovat Omega-rannekello, martini (mutta dirtynä), Aston Martin, heittoistuin, 007 smokissaan ja perinteisempää Bond-tyttöä edustava Lucia Sciarra (Monica Bellucci). 51-vuotias näyttelijätär ei ole menettänyt hiukkaakaan vetovoimastaan.

Parasta uudessa Bondissa on kuitenkin Daniel Craig, jonka karisma, läsnäolo, miehekkyys ja energisyys välittyvät yhä katsojalle. Casino Royale teki Bondista vakavan ja ahdistuneen, mikä häivytti Roger Mooren ja Pierce Brosnanin camp-huumorin täyttämän 007:n kauas taustalle. Skyfallissa viileä tappaja osoitti haavoittuvuutensa, kun hänen vaikeaa lapsuuttaan setvittiin. Spectressä Bond on taas viileä, pätevä ja itsetietoinen 007, mutta samalla häneen on palautunut myös ripaus huumorintajua. Bondeista niin tutut one-linerit, yhden lauseen vitsit, kukkivat jälleen.

Jos kyseessä on Craigin viimeinen Bond-elokuva, hän jättää roolihahmonsa upealla ja mieleenpainuvalla tavalla. Hän uudisti Bondin toisen kylmän sodan maailmaan vakuuttavasti. Craigissa on samanlaista karismaa kuin Vladimir Putinissa, joka on myös toiminut tiedustelupalvelussa. Molempiin liittyy samankaltaista maskuliinisten arvojen korostamista. Herrat muistuttavat ulkonäkönsäkin puolesta toisiaan.

Spectren pieni miinus tulee venyttämisestä. Elokuvan toinen puolisko ei ole niin intensiivinen kuin alkupuoli. Osa kohtauksista venyy. Pituudestaan huolimatta elokuvassa ei silti ole tyhjäkäyntiä. Spectre on hyvää viihdettä ja tämänvuotisten jännityselokuvien ehdotonta kärkeä. Yli 300 miljoonan dollarin budjetilla ei voi tehdä sutta Bondin ystäville.

Sam Smithin esittämä Bondin teemakappale Writing’s On The Wall soi komeasti, muttei yllä Adelen häikäisevän Skyfallin tasolle.

                                Bond (Daniel Craig) ja Madeleine (Léa Seydoux).

Elokuvan traileri:

Skyfall on laadukasta viihdettä

                      James Bond (Daniel Craig) ja Aston Martin palaavat yhteen Skyfallissa.

Kirjailija Ian Fleming loi 60 vuotta sitten romaanihenkilön, brittiagentti James Bondin, jonka karisman varaan on tehty 50 vuotta elokuvia. Y-Kinon ensi-iltaan tuli viime perjantaina Sam Mendesin ohjaama Skyfall (2012), jolle voi huoletta povata suurmenestystä. Uusin Bond on laadukasta viihdettä, visuaalisesti erittäin näyttävä, toimintadraama ilman hengähdystaukoja.

Kahdeskymmeneskolmas Bond-elokuva avautuu salaisen palvelun agentin kuolemalla ja huikealla takaa-ajokohtauksella yli Istanbulin kattojen. Brittien ylpeydeltä tiedustelupalvelu MI6:lta on varastettu kovalevy, joka sisältää terroristiryhmiin solutettujen agenttien tietoja. Salainen agentti 007 (Daniel Craig) saa tehtäväkseen hankkia kovalevy takaisin. Toimeksianto ei ole helppo, Bond haavoittuu ja hetken aikaa maailma uskoo hänen kuolleen.

MI6:n uusi johto suhtautuu epäillen vanhenneen Bondin ja hänen esimiehensä M:n (Judy Dench) taitoihin. Molemmat halutaan passittaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Agentti joutuu osoittamaan kenttäkelpoisuutensa eikä pisteitä kerry entiseen tapaan. Pommi-isku tiedustelupalvelun päämajaan saa uuden pomon Gareth Malloryn (Ralph Fiennes) kuitenkin heltymään. Vanhaa kehäraakkia tarvitaan ulkoisen uhan torjumiseen.

Bond ja hänen naiskollegansa Eve (Naomie Harris) joutuvat kohtaamaan yhden Bond-elokuvien kovimmista konnista, älykkään ja karismaattisen Raoul Silvan (loistava Javier Bardem). Tämä entinen salainen agentti kantaa syvää kaunaa M:ää kohtaan. Silvan metsästys vie Bondin apureineen läpi Lontoon, Shanghain ja Macaon ennen kuin saavutaan Skotlantiin, jossa selviää Skyfallin merkitys.

Uusimman Bondin upeasta visuaalisesta ilmeestä saa kiittää ohjaaja Mendesin lisäksi kuvaaja Roger Deakinsia. Tarinan käsikirjoitus on toimiva, ja dialogi nasevaa ja sarkastista. Toiminnallisuus näyttäytyy aiempien Bond-leffojen tapaan värikkäinä takaa-ajoina, tappeluiden mäiskeenä sekä ajoneuvojen ja rakennusten kovana kohteluna. Samalla elokuva onnistuu kuitenkin syventämään sekä Bondia että M:ää henkilöinä.

Daniel Craigin kolmannessa Bondissa näkyvät ikääntymisen merkit. Hänen agenttinsa on ehkä lähimpänä Flemingin luomusta: karski, vakava ja itsepäinen, mies täynnä tahdonvoimaa. Nykypäivää heijastavat Bondin katkeruus ja kyynisyys. Elokuvan huumori on kuivaa ja vähäistä. Vaikka agentti tunnetaankin kyvystään kaataa kaunottaret, ovat lemmenleikit kuivahtaneet Craigin käsittelyssä viittauksenomaisiksi. Ero karismaattiseen Sean Connoryyn ja erityisesti pehmeään ja humoristiseen Roger Mooreen on silmiinpistävä.

Skyfall on hieno esimerkki nykyaikaisen elokuvateollisuuden voimasta. Adelen nimikkokappale soi uljaasti. Elokuvan katsojaluvut voinee tänä syksynä haastaa vain Peter Jacksonin Hobitti, joka tulee valkokankaalle joulukuussa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

 

Tintti vie 3D:n uusiin ulottuvuuksiin

 

Eurooppalaisen sarjakuvan kestosuosikki Tintti on siirretty valkokankaalle ohjaajalegenda Steven Spielbergin uutuuselokuvassa Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus 3D (2011). Kaikkien Tintin ystävien riemuksi Spielberg ja tuottajavelho Peter Jackson ovat onnistuneet lähes täydellisesti. Elokuva on samanaikaisesti jännittävä seikkailutarina, loistava 3D-leffa ja kaikkien aikojen paras liikkeentunnistukseen perustuva elokuva.

Lehtimies Tintin loi belgialainen Hergé (1907−1983) tammikuussa 1929. Aluksi jatkokertomuksena ilmestynyttä sarjakuvaa on myyty albumeina satoja miljoonia ja käännetty noin 80 kielelle. Suomalaisille sarjakuvasankari ja Milou-koiransa ovat tulleet tutuiksi 1970-luvulta lähtien Otavan kääntäminä Tintin seikkailuina.

Steven Spielberg tunnetaan vetävien seikkailutarinoiden mestarina. Hän tutustui Tinttiin kuultuaan yhtäläisyyksistä sarjakuvan ja oman Kadonneen aarteen metsästäjiensä (1981) kanssa. Lopulta Spielberg päätyi yhteen uusiseelantilaisen Peter Jacksonin kanssa, joka tunnetaan erityisesti komean Taru sormusten herrasta –trilogian ohjaajaguruna.

Kaksikon käsissä on syntynyt kolmea Tintti-albumia hyödyntävä vetävä seikkailuelokuva. Se hyödyntää kolmiulotteisuutta ja motion capture- eli liikkeentunnistustekniikkaa ennennäkemättömän hienolla tavalla. Aitoja näyttelijäsuorituksia ja kasvonliikkeitä hyväkseen käyttävä animaatio on vaikuttava sekoitus valokuvarealismia ja Hergén sarjakuvien värimaailmaa ja hahmoja. Spielbergillä on ollut apunaan Jacksonin luottokuvaaja Janusz Kaminski ja efektiyhtiö WETA.

Yksisarvisen salaisuus on erittäin yksityiskohtaista ja häkellyttävän kaunista katseltavaa. Kolmiulotteisuus on toteutettu poikkeuksellisen hienosti ja luontevasti. Animaation päähenkilöiden Tintin (Jamie Bell, ääninäyttelijänä Samuel Harjanne), kapteeni Haddockin (Andy Serkis, äänenä Jarmo Koski) ja konna Ivanovits Sakarinin (Daniel Craig, äänenä Antti Jaakola) hahmot ovat Hergén kerronnalle uskollisia.

Elokuvan alussa Tintti vedetään mukaan jännittävään aarteenmetsästykseen, kun kirpputorilta ostettu laivan pienoismalli varastetaan lehtimiehen kotoa keskellä kirkasta päivää. Tintti tapaa pian alkoholisoituneen kapteeni Haddockin, joka sylkee suustaan legendaarisia kirouksiaan konekiväärin nopeudella. Pian parivaljakko kiitää ahneen roiston Sakarinin jäljillä ympäri maapallon. Toimintaa ja huumoria riittää viimeiseen minuuttiin asti.

On todettava, että elokuvan K11-ikäraja on kohdallaan. Vauhdikasta toimintaa, ammuskelua, Haddockin juopottelua ja suunsoittoa sisältävä elokuva ei ole tarkoitettu perheen pienemmille. Kaikilla muilla on sen sijaan mahdollisuus nauttia yhdestä elokuvavuoden 2011 hienoimmista elämyksistä.

Elokuvan trailerin löydät tästä.