päävalmentaja Magnar Dalenia dopingasioista..
Arto Halosen uusi
dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe
(2012) on tärkeä elokuva. Se läpivalaisee suomalaiseen maastohiihtoon
vuosikymmenten varrella pesiytyneen dopingkulttuurin koko laajuudessaan ja
karmeudessaan. Dokumentin erityinen ansio on silti siinä, ettei likapyykin
pesun tarve rajoitu yksin Suomeen. Esimerkiksi Italian, Ruotsin ja Norjan dopingkäytännöistä
saadaan uutta tietoa.
Kyse ei ole vain jostain Kurikan jätin Juha Miedon tai Italian mieshiihdon maineeseen nostaneen
hiihtovalmentaja Jarmo Punkkisen dopingepäilyistä. Kyse on huippu-urheiluun
rakenteellisesta järjestelmävirheestä, jonka todellisia syyllisiä eivät ole
urheilijat.
Menestys olympialaisissa tai maailmanmestaruuskisoissa on
jokaisen lajin lahjakkuuksien tavoitteena.
Rakkaus omaan lajiin ja urheilusankarin palvontamenot tietysti
kiehtovat, mutta ennen kaikkea raha. Kirkkain mitali tuottaa mittavat
sponsoritulot ja maallista mammonaa, mikä houkuttelee nuoret urheilijat
kiellettyjen aineiden käyttämiseen.
Halosen dokumentti näyttää sen, miten vahva on vaikenemisen
kulttuuri kansainvälisessä urheilussa. Suomen menestyneimpiin naishiihtäjiin
kuuluneen Marja-Liisa Kirvesniemen
kerrotaan evästäneen dopingin käytöstään kertonutta Kaija Härkiniä seuraavasti: ”Olisit pitänyt mölyt mahassasi!”
Välttääkseen huippu-urheilun järjestelmään liittyvät
menestyspaineet ja rakenteellisen korruption, urheilijan on oltava
poikkeuksellisen suoraselkäinen ja eettisesti vahva. Penkkiurheilijat,
tiedotusvälineet ja markkinavoimat janoavat menestystä. Huippu-urheilun
viihdearvo on valtava, minkä vuoksi monet urheilijat ovat valmiita ottamaan suuria
riskejä niin maineen kuin oman terveytensäkin kustannuksella.
Sinivalkoisen valheen keskiössä on Lahden vuoden 2001
MM-hiihdot, jossa kiellettyjen aineiden käytön laajuus paljastui vähitellen urheiluhullulle
kansallemme. Kuusi kärähtänyttä huippuhiihtäjää ja kolme menetettyä mitalia
olivat kuitenkin vasta jäävuoren huippu. Lahden draamaa seurataan dokumentissa
päivä päivältä ja selvitetään samalla huippu-urheilun kytkennät yrityselämään
ja lajiliittojen johtotehtäviin hamuaviin poliitikkoihin.
Nyt kun jariräsästen,
kaisavaristen, immokuutsien, pekkavähäsöyrinkien ja karipekkakyröjen
touhuaminen kasvuhormonien, plasmalaajentajien, anabolisten steroidien ja
muiden kiellettyjen aineiden parissa tiedetään, on tutkivalla journalismilla
tärkeä tehtävä. Kenellä on rohkeutta käydä jääkiekkoon pesiytyneeseen dopingiin
kiinni? Siinä laidat ryskyvät, kun miljoonamiehet ja suursponsorit saavat
vastaavan läpivalaisun. Samalla syntyy monta uutta likaista legendaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti