Ruotsalaisen näyttelijän Pernilla Augustin esikoisohjaus Sovinto (Svinalängorna, 2010) on rankka kuvaus vanhempien alkoholismin vaikutuksista lapsiin. Elokuva perustuu ruotsinsuomalaisen kirjailija Susanna Alakosken samannimiseen romaaniin, joka sai August-palkinnon Ruotsissa.
On heti alkuun todettava, ettei elokuva sovi rankan aiheensa takia aivan kaikille. Leffa kuvaa synkästi – ja suorastaan inhorealistisesti - alkoholismin vaikutusta lapsiin. Elokuva tuo esiin päihteiden väärinkäyttäjien täydellisen itsekkyyden ja kyvyttömyyden lasten kasvattajina.
Sovinto kertoo takautumina nyt jo aikuisen Leenan (Noomi Rapace) lapsuuden lopusta ja kasvusta 1970-luvun Ystadissa. Nuoren Leenan roolin näyttelee vähäeleisesti Tehilla Blad. Aikuisen Leenan rooliin on istutettu Ruotsin tämän hetken kuumin tähtinäyttelijä Noomi Rapace, joka nousi maailmanmaineeseen Lisbeth Salanderina dekkaristi Stieg Larssonin maineikkaassa Milleniun-trilogiassa.
Elokuva käynnistyy Ystadista tulevalla puhelinsoitolla, jossa Leena saa tietää äitinsä (Outi Mäenpää) olevan kuolemaisillaan. Aikuinen Leena on saavuttanut ruotsalaisen kansankodin materialistisen unelman: riikinruotsalaisen aviomiehen (Ola Rapace), kaksi lasta, oman asunnon ja suuren auton. Hän on pitänyt perheensä miestään myöten tietämättömänä rankasta lapsuudestaan, jossa viina tuhosi hänen koko perheenså. Nyt häpeä ja kipeät muistot hiipivät Leenan mieleen.
Leenan Ruotsiin muuttaneita suomalaisia alkoholistivanhempia näyttelevät Ville Virtanen ja Outi Mäenpää todella taidokkaasti. He heittäytyvät rankkoihin rooleihinsa totaalisesti. Elokuvan holtiton juopottelu vie todennäköisesti syvemmälle kuin yksikään suomalainen alkoholismikuvaus. Krapula on täynnä tuskaa ja känni haisee eritteille.
Sovinto keskittyy Leenan kokemuksiin. Hän on taistelijatyyppi, joka elää todellisuudessa. Paljon huonommin käy hänen pikkuveljelleen, joka otetaan huostaan liian myöhään. Tälle jää elämän korttipelissä käteen Musta Pekka.
Leffassa Leena huomaa väistämättä sen, ettei muistojaan voi paeta. Käsittelemättämät traumat räjähtävät käsiin ennemmin tai myöhemmin. Elokuva ei piirrä kovinkaan imartelevaa kuvaa ruotsinsuomalaisuudesta. Alkoholismia ei selitetä suomalaisuudella, vaikka monilla ruotsalaisilla on pitkään ollut kuva suomalaisista tappelijoina ja sekopäisinä juopottelijoina.
Ahdistavuudestaan huolimatta Sovinto on hyvä ja tärkeä elokuva. Siinä on paljon myös kaunista ja koskettavaa. Osaselittäjänä on hyvien roolisuoritusten ohella taidokas käsikirjoitus, joka on syntynyt Alakosken romaanin pohjalta, mutta ohjaajan ja Lolita Rayn kynäilemänä.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti