Colin Firth (vas.) ja Helena Bonham Carter.
Oscar-gaalassa neljä pystiä kahminut Kuninkaan puhe (The King’s Speech, 2010) on hieno draama- ja epookkielokuva. Parhaana ohjaajana palkittu Tom Hooper on onnistunut rakentamaan suhteellisen pienistä aineksista taidokkaan ajankuvan 1920- ja 1930-lukujen Englannista, jonka imperiumi on hiljalleen nakertumassa modernisoituvassa maailmassa.
Kuninkaan puhe on samalla kasvukertomus pöyhkeästä kruununperillisestä, josta elokuvan edetessä kasvaa valtiomies, kansakunnan toivo ja pelastus. Kyseessä on eräänlainen muunnelma H.C. Andersenin sadusta Ruma ankanpoikanen. Tässä elokuvassa ankanpoikanen on sinänsä komea, mutta änkytysvikansa vuoksi traumatisoitunut Yorkin herttua (Colin Firth). Siipirikosta kuninkaallisesta kasvaa kuitenkin vaativan, mutta sympaattisen puheopettaja Lionel Loguen (Geoffrey Rush) taitavassa ohjauksessa vastuutuntoinen kansakunnan keulahahmo kuningas Yrjö VI, joka ylväydessä on samaa kuin Andersenin joutsenella.
Elokuva käynnistyy herttuan epäonnistuneesta Wembleyn puheesta ja se päättyy Yrjö VI:n viestiin kansakunnalleen, joka on joutumassa toisen maailmansodan kurimukseen. Historiasta tiedämme verisen sodan lopputuloksen. Tätä ei Colin Firthin näyttelemä brittimonarkki tiedä. Kuninkaan vaivalloinen artikulointi muodostaa tiettyinä tuokiohetkinä räikeän kontrastin fanaattisen ja karismaattisen puhujan, Adolf Hitlerin, kanssa.
Kuninkaan puhe on brittiläisen näyttämötaiteen juhlaa. Iskevä dialogi, peribrittiläinen älyllisyys, huolitellut henkilöhahmot ja kerrassaan loistelias näyttelijätyö kantavat koko kahden tunnin ajan. Jane Austen –elokuvistakin tuttu Colin Firth avaa kompleksisen kruununperillisen todelliset traumat ja mielen myllerrykset taitavasti katsojalle. Änkyttämisen taustalla olevat lapsuuden kokemukset paljastuvat asteittain. Yorkin herttuassa on silti miestä ottaa imperiumin haasteet vastaan, kun heikkotahtoinen veli Edward VIII (Guy Pearce) jättää valtiolaivan peräsimen paheksutun rakkautensa Wallis Simpsonin (Eve Best) vuoksi. Colin Firthin palkitseminen Oscar-gaalassa parhaana miesnäyttelijänä oli odotettua tässä parhaana palkitussa elokuvassa.
Erinomaiseen roolisuoritukseen yltää myös sinnikkäänä ja taitavana puheterapeuttina hääräävä Geoffrey Rush. Hänen Loguensa sietää julkista häpeää pelkäävän kuninkaan tuittuilut. Miesten välillä ammottava luokkaero kutistuu vähitellen. Terapiassa kaikki ovat samanarvoisia ja herttua oppii sietämään lempinimensä Bertien jopa Loguen lausumana. Yhteinen uurastaminen kuninkaan puhetaidon kehittämisessä johtaa vähitellen ystävyyteen.
Melankolisen, inhimillisen ja liikuttavankin elokuvan voimahahmoihin kuuluu puolisolleen äärimmäisen lojaali Helena Bonham Carter, joka Elisabet-puolisona on kovia kokeneen miehensä ehdoton tukipilari.
Kuninkaan puheen Oscar-palkittu käsikirjoitus on David Seidlerin laatutyötä. Paljosta on kiittäminen myös Hooperin erinomaista kuvaajaa Danny Cohenia, jonka pitkät steadicam-otoilla tallennetut kohtaukset ovat ilmavia ja kauniita. Hän käyttää ohjaaja Stanley Kubrickin tavoin 15 millimetrin linssiä, joka antaa mahdollisuuden leikitellä syvyysterävyydellä.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti