Amerikkalainen elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola osui kultasuoneen 1972 valmistuneella elokuvallaan Kummisetä (The Godfather). Seitsemän miljoonan dollarin budjetilla valmistunut elokuva tuotti ilmestymisvuotenaan peräti 134 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuvaan hieman epäilevästi suhtautunut tuottaja Albert S. Ruddykin oli tyytyväinen.
Mario Puzon samannimiseen romaaniin perustunut leffa synnyttikin kokonaisen mafiaperheestä kertovan trilogian. Kummisetä oli sekä taiteellinen että taloudellinen suurmenestys. Elokuvakriitikot ylistivät Coppolan teosta kilvan. Elokuva kahmi kolme Oscaria. Se palkittiin vuoden parhaana elokuvana, Coppola ja Puzo parhaasta käsikirjoituksesta ja Don Vito Corleonea näytellyt Marlon Brando parhaana näyttelijänä. Näyttelijälegenda ei kuitenkaan koskaan saapunut vastaanottamaan pystiään.
Mikä sitten teki elokuvasta niin merkittävän ja suositun? Coppola ensinnäkin uudisti elokuvassa 1920-luvulla syntynyttä gangsterielokuvaa. Traaginen ja koskettava alamaailman sankaritarina iski todella kansakunnan psyykeen. Elokuvassa amerikkalainen unelma toteutui rikollisjärjestön aikaansaamana. Väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla nähtiin kapitalismin tarpeet.
Elokuva kuvaa mafiaa sisältäpäin. Se oli keskeinen osa elokuvan viehätystä ja charmia, joka on vaikuttanut myös mafiasta Yhdysvalloissa syntyneeseen kuvaan. Leffassa todellisen maailman on korvannut mafian valta, jota korkeimmillaan harjoittaa autoritaarinen ja patriarkaalinen Don Vito Corleone (Marlon Brando). Tässä maailmassa on vain yksi rikkomaton sääntö, jonka Michael Corleone (tähteyteen noussut Al Pacino) muotoilee seuraavasti: ”Älä koskaan asetu perhettä vastaan”.
Elokuvakriitikko Roger Ebert on ihmetellyt elokuvan kykyä pitää väkivalta erossa kunnon kansalaisten kärsimyksistä. Järjestäytynyt rikollisuus ei aiheuta siviiliuhreja. Yksikään nainen ei päädy prostituutioon, yksikään mies ei tuhoudu pelihimon seurauksena. Varkauden tai petoksen uhreja ei ole. Ainoa pidemmän puheroolin saanut poliisimies on sen sijaan korruptoitunut.
Elokuvan suuruuteen vaikutti todella paljon Coppolan elokuvakerronnan hienostunut tyyli ja rauhallinen rytmi. Draaman kaari on taitavasti ja jäntevästi piirretty. Keskeisintä lienee kuitenkin harvinaisen onnistunut roolitus. Marlon Brando on elokuvan moraalinen keskus, vanha ja viisas don, joka ei halua sekaantua huumekauppaan. Samanlaiseen karismaattiseen suoritukseen yltää Al Pacino Michaelina, manttelinperijänä. Myös Robert Duvall, James Caan ja Diane Keaton onnistuvat mainiosti rooleissaan.
Kummisetää on seurannut lajityypissä lukuisia hyviä elokuvia. Näistä voidaan mainita mm. Leonen Suuri gangsterisota (1984), De Palman uusintaversio Hawksin Arpinaamasta (1932) sekä Lahjomattomat (1987), Scorsesen Mafiaveljet (1990) ja Casino (1995) tai Newellin Donnie Brasco (1997). Näistä yksikään yllä Coppolan suurtyön tasolle. Kummisedän vangitsevuutta ei täysin voi selittää, se pitää kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti