maanantai 21. helmikuuta 2011

Moderni Gulliver ei kunnioita Jonathan Swiftin klassikkoa


Irlantilainen kirjailija ja journalisti Jonathan Swift kirjoitti 1700-luvun alussa neliosaisen teossarjan Gulliverin retket (1726), jossa hän satiirisesti irvaili hallitsijoita, poliitikkoja ja järjen käyttöä halveksivia kansalaisia. Swift kuljetti teossarjan pääsankarin kirurgi ja merikapteeni Lemuel Gulliverin neljään kuviteltuun maailmaan, joista tunnetuimmiksi nousivat kääpiöiden ja jättiläisten valtakunnat. Moni Swiftin aikalainen piti matkoja aitoina ja mahdollisina. Elettiinhän maailman avautumisen ja siirtomaavallan rakentumisen aikaa.

Gulliverin retkien ykkös- ja kakkososat tulivat suosituksi myös lastenkirjoina ja myöhemmin elokuvina. Tällä kertaa filmatisoinnin takana on ohjaaja Rob Letterman ja School of Rock –komedian (2003) tunnetuksi tekemä Jack Black.

3D-elokuvan avauskohtauksessa luuserimainen Lemuel Gulliver juhlii kymmenettä vuottaan lähettinä newyorkilaisessa sanomalehdessä. Hän on ihastunut lehden matkailutoimittaja Darcy Silvermaniin (Amanda Peel), joka antaa Gulliverille tehtäväksi kirjoittaa pienen jutun Bermudasta. Matkalla määränpäähänsä Gulliver nukahtaa pikaveneeseensä ja päätyy Bermudan kolmioon. Havahtuessaan Gulliver huomaa olevansa sidottu ja kuusituumaisten lilliputtien piirittämä.

Tähän elokuvan yhteydet Swiftin satiiriseen romaanisarjaan sitten katkeavatkin. Romaanisarjassa Lemuel Gulliver on vanki, mutta uutuuselokuvassa hänestä tulee sankari, avustaja, lilliputtien jättiläissoturi ja lähes jumala. Pikkuväen hyvin vanhoillista kuningaskuntaa johtaa rakastettu ja kaunis prinsessa Mary (Emily Blunt), jonka suosiosta kilpailevat kuningas Theodore (Billy Connolly) ja kenraali Edward (Chris O’Dowd). Kuningaskunta noudattaa vuosisataisia tapoja, joita Gulliver lähtee innolla uudistamaan.

Uuden ja vanhan yhteentörmäyksestä saadaan aikaan muutama kelpo vitsi, mutta käsikirjoituksen köyhyys käy kohta ilmeiseksi. Kun Swiftin alkuperäinen tarkoitus oli irvailla sivistyneiden ihmisten järjettömyydelle ja sen eri ilmentymismuodoille pöyhkeiden pikkuisten maassa, asetelma kääntyy nyt päälaelleen. Moderni Lemuel Gulliver uhoaa amerikkalaisen kulttuurin erinomaisuutta, jolla lilliputtien ongelmat ratkotaan. Jokainen on oman onnensa seppä, valmis nousemaan ryysyistä rikkauteen.

Jack Black vääntää vitsiä ja selviytyy kohtuudella sekavahkosta elokuvakerronnasta. Elokuvan yksi ongelma ovat ohueksi jäävät henkilöhahmot. Ihmissuhdekiemurat ovat myös helposti arvattavissa. Etenkin kun Darcy palaa etsimään kadonnutta Gulliveria.

Swiftin teossarja päättyi  neljänteen maahan, jossa hevoset olivat älykkäitä, mutta ihmiset eivät. He olivat degeneroituneet hevosia palveleviksi olioiksi, joista englanninkielisessä alkuteoksessa käytettiin nimitystä yahoot. Toivottavasti elokuvateollisuus kykenee jatkossa välttämään pahimmat kompuroinnit klassikkokirjojen filmatisoinnissa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti