Ruotsalaissyntyisen ohjaaja Lasse Hällströmin uusin elokuva Hachiko − tarina uskollisuudesta on eläinten ystävien elokuva. Voimakkaasti tunteisiin vetoavan tarinan katsoja menettelee viisaasti, jos varautuu elokuvanäytökseen nenäliinapaketin kera.
Hachiko-koiran tarina perustuu tositapahtumiin 1920-luvun Japanissa. Hachiko oli erään professorin koira, joka tuli päivittäin isäntäänsä vastaan rautatieasemalle, kun mies oli palaamassa töistä kotiin. Erään päivänä professori kuoli kesken työpäiväänsä, mutta koira jatkoi isäntänsä odottamista uskollisesti yhdeksän vuoden ajan. Lojaalisuutta arvostavat japanilaiset ovat pystyttäneet alkuperäiselle Hachikolle pronssipatsaan Shibuyan rautatieasemalle Tokioon.
Ohjaaja on siirtänyt tarinan Yhdysvaltoihin. Elokuva kertoo akita-rotuisesta löytökoirasta, jonka eläinrakas professori (Richard Gere) pelastaa kadulta. Vaimon (Joan Allen) vastustuksesta huolimatta koirasta tulee pian rakas perheenjäsen. Kaikkien rakkain Hachi on professorille. Koiran vilpitön suhde isäntäänsä puhuttelee katsojaa. Kun professori jää traagisten tapahtumien takia kerran palaamatta, alkaa koiran vuosia kestävä uskollinen odotus.
Hachiko on kaunis ja koskettava tarina, vaikka onkin paikoitellen hieman pitkäveteinen. Moni katsoja saa leffasta yllin kyllin aineksia käsitykselleen siitä, mikä on ihmisen paras ystävä. Hällström on käyttänyt leffassa paikoitellen hauskaa ratkaisua kuvata ihmiseloa koiran säkäkorkeuden tasolta.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
lauantai 29. toukokuuta 2010
perjantai 28. toukokuuta 2010
Tavisparin erikoinen ravintolailta
Kanadalais-amerikkalaisen Shawn Levyn ohjaama uutuuskomedia Date Night kertoo tarinan hyvin tavallisen avioparin erikoisesta illasta. New Jerseyssä asuvat Phil (Steve Carell) ja Claire Foster (Tina Fey) suorittavat avioliittoaan. Kahden lapsen pariskunta käy rutiininomaisesti kerran viikossa paikallisessa ravintolassa illallisella ennen elokuvailtaa. Kuultuaan ystäväpariskunnan eroaikeista, he päättävät suoda toisilleen enemmän laatuaikaa.
Phil vie Clairensa trendikkääseen manhattanilaiseen ravintolaan, jossa he kuitenkin näyttävät jäävän ilman pöytää. Hätäpäissään Phil saa ajatuksen kiilata pöytävarausjonossa. Otettuaan toisen parin henkilöllisyyden he ovat pian tilanteessa, jossa he joutuvat pakenemaan henkensä edestä gangsterikaksikkoa. Tämä käynnistää toimintakomedian sekoiluineen ja takaa-ajoineen.
Kaikesta vipellyksestä huolimatta Date Night onnistuu kertomaan avioparin kasvutarinan. Tavikset oppivat toisistaan aivan uusia puolia vältellessään gangstereita. Elokuva tuo esiin kestävän parisuhteen merkityksen.
Avioparia näyttelevät Steve Carell ja Tina Fey pelaavat saumattomasti yhteen. Hyvä komedia syntyy luontevista roolihahmoista ja hauskoista tilanteista. Carell ja Fey löytävät taitavasti roolihahmojensa tavanomaisuuden ja hallitsevat komedian keinot. Juoneltaan varsin ennustettava elokuva pysyy kasassa hienojen päänäyttelijöiden ansiosta.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Phil vie Clairensa trendikkääseen manhattanilaiseen ravintolaan, jossa he kuitenkin näyttävät jäävän ilman pöytää. Hätäpäissään Phil saa ajatuksen kiilata pöytävarausjonossa. Otettuaan toisen parin henkilöllisyyden he ovat pian tilanteessa, jossa he joutuvat pakenemaan henkensä edestä gangsterikaksikkoa. Tämä käynnistää toimintakomedian sekoiluineen ja takaa-ajoineen.
Kaikesta vipellyksestä huolimatta Date Night onnistuu kertomaan avioparin kasvutarinan. Tavikset oppivat toisistaan aivan uusia puolia vältellessään gangstereita. Elokuva tuo esiin kestävän parisuhteen merkityksen.
Avioparia näyttelevät Steve Carell ja Tina Fey pelaavat saumattomasti yhteen. Hyvä komedia syntyy luontevista roolihahmoista ja hauskoista tilanteista. Carell ja Fey löytävät taitavasti roolihahmojensa tavanomaisuuden ja hallitsevat komedian keinot. Juoneltaan varsin ennustettava elokuva pysyy kasassa hienojen päänäyttelijöiden ansiosta.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Burtonin loistokas Liisa Ihmemaassa
Lewis Carrollin romaani Liisan seikkailut ihmemaassa (1865) on innoittanut elokuvaohjaajia ja animaattoreita jo kymmeniä kertoja. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista fantasiamaailmassa tapahtuvista tarinoista. Versioista tunnetuin on Walt Disneyn piirrosleffa vuodelta 1951, joka on keskeisesti rakentanut kuvaa Liisasta.
Amerikkalainen elokuvaohjaaja Tim Burton tunnetaan omaperäisistä ja mielikuvituksellisista elokuvistaan. Menestyslistalta löytyvät mm. Jali ja suklaatehdas, kaksi Batmania 90-luvun taitteesta, Saksikäsi Edward sekä Painajainen ennen joulua. Burtonin elokuvia ovat viime vuosina tähdittäneet erityisesti supersuosittu Johnny Depp ja kihlattu Helena Bonham Carter. He ovat kantavia voimia myös ohjaajan uutuusteoksessa.
Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa on visuaalisesti huikea ja surrealistinen aikuisten satu. Elokuva pohjautuu sekä alkuperäiseen teokseen että sen jatko-osaan Liisan seikkailut peilimaailmassa. Alkuperäisistä tarinoista poiketen Liisa ei kuitenkaan ole pikkutyttö, vaan 19-vuotias neito, joka karkaa omista kihlajaisistaan ja pudota mätkähtää maanalaiseen ihmemaailmaan.
Ihmemaassa Liisa (Mia Wasikowska) tapaa kaikki tutut hahmot, Kaalimadon, Irvikissan , Hatuntekijän (Johnny Depp) sekä tietysti Punaisen kuningattaren (Helena Bonham Carter) ja Valkoisen Kuningattaren (Anne Hathaway). Ihmemaan ennustuksessa kerrotaan, että Liisa surmaa Punaisen Kuningattaren hirviön, ja on näin vapauttava Ihmemaan ikuisesta orjuudesta. Liisa vain ei tunnista itseään tästä ennusteesta ja muutkin maanalaisen maailman asukit epäilevät tämän henkilöllisyyttä.
Burtonin elokuvaa ei ole tarkoitettu aivan pienille lapsille. Ikäraja K-11 on paikallaan, sillä pohjimmiltaan elokuva on kuin aikuisen hallusinaatio. Ihmemaata leimaa burtonilainen synkkyys. Helena Bonham Carter on ilkeänä ja kovana Punaisena kuningattarena lapsille pelottava hahmo. Johnny Depp tekee jälleen mestarillisen suorituksen friikkinä. Hänen Hullu Hatuntekijänsä vaikuttaa aidosti mielenvikaiselta. Herkkäkasvoinen Mia Wasikowska on kuin tehty Liisan rooliin.
Ohjaajalle tyypilliseen tapaan animaatiot ja lavasteet ovat pikkutarkasti työstettyjä. Elokuvan värimaailma on psykedeelinen: synkät ja elävät varjot vaihtelevat. Alkupalana elokuvaan toimii traileri.
Amerikkalainen elokuvaohjaaja Tim Burton tunnetaan omaperäisistä ja mielikuvituksellisista elokuvistaan. Menestyslistalta löytyvät mm. Jali ja suklaatehdas, kaksi Batmania 90-luvun taitteesta, Saksikäsi Edward sekä Painajainen ennen joulua. Burtonin elokuvia ovat viime vuosina tähdittäneet erityisesti supersuosittu Johnny Depp ja kihlattu Helena Bonham Carter. He ovat kantavia voimia myös ohjaajan uutuusteoksessa.
Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa on visuaalisesti huikea ja surrealistinen aikuisten satu. Elokuva pohjautuu sekä alkuperäiseen teokseen että sen jatko-osaan Liisan seikkailut peilimaailmassa. Alkuperäisistä tarinoista poiketen Liisa ei kuitenkaan ole pikkutyttö, vaan 19-vuotias neito, joka karkaa omista kihlajaisistaan ja pudota mätkähtää maanalaiseen ihmemaailmaan.
Ihmemaassa Liisa (Mia Wasikowska) tapaa kaikki tutut hahmot, Kaalimadon, Irvikissan , Hatuntekijän (Johnny Depp) sekä tietysti Punaisen kuningattaren (Helena Bonham Carter) ja Valkoisen Kuningattaren (Anne Hathaway). Ihmemaan ennustuksessa kerrotaan, että Liisa surmaa Punaisen Kuningattaren hirviön, ja on näin vapauttava Ihmemaan ikuisesta orjuudesta. Liisa vain ei tunnista itseään tästä ennusteesta ja muutkin maanalaisen maailman asukit epäilevät tämän henkilöllisyyttä.
Burtonin elokuvaa ei ole tarkoitettu aivan pienille lapsille. Ikäraja K-11 on paikallaan, sillä pohjimmiltaan elokuva on kuin aikuisen hallusinaatio. Ihmemaata leimaa burtonilainen synkkyys. Helena Bonham Carter on ilkeänä ja kovana Punaisena kuningattarena lapsille pelottava hahmo. Johnny Depp tekee jälleen mestarillisen suorituksen friikkinä. Hänen Hullu Hatuntekijänsä vaikuttaa aidosti mielenvikaiselta. Herkkäkasvoinen Mia Wasikowska on kuin tehty Liisan rooliin.
Ohjaajalle tyypilliseen tapaan animaatiot ja lavasteet ovat pikkutarkasti työstettyjä. Elokuvan värimaailma on psykedeelinen: synkät ja elävät varjot vaihtelevat. Alkupalana elokuvaan toimii traileri.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Helsingin häjyt Rööperin kaduilla
Elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä tuli kauhavalaisille tunnetuksi suursuosion saavuttaneella Häjyt-leffallaan 11 vuotta sitten. Vankilakundeina hääräsivät tuolloin Mäkelän luottonäyttelijät Samuli Edelmann ja Juha Veijonen.
Kolmikko pitää yhtä myös Mäkelän kolme Jussi-patsasta kahmineessa Rööperi-elokuvassa. Leffa sijoittuu Helsingin Punavuoreen, Rööperiin, joka tunnettiin aikanaan alamaailman keskuksena pääkaupungissa. Rööperissä Samuli Edelmann näyttelee Tomppaa ja Juha Veijonen reilua poliisi Koistista.
Elokuva pohjautuu hämärämies Tom Sjöbergin ja Helsingin Sanomien entisen rikostoimittajan ja nykyisen rikoskirjailija Harri Nykäsen haastatteluromaaniin Rööperi − rikoksen vuodet 1955−2005. Elokuva kertoo Punavuoressa asuvien ammattirikollisten elämästä 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun.
Leffa seuraa kolmea asvalttikadun kasvattia, jotka tekevät rötöksiä ja haaveilevat paremmasta elämästä. Rikosten polulla on paljon poimittavaa: lestinheittoa, ryöstöjä, koronkiskontaa, pornobisnestä ja huumeita. Rikollista toimintaa, väkivaltaa ja urbaania tunnelmaa riittää. Silti Rööperiä ei voi pitää puhtaana toimintaleffana. Elokuvassa on kyse unelmista, niiden saavuttamisen vaikeuksista ja monien toiveiden tuhoutumisesta. Surullisia kohtaloita riittää.
Leffan keskiössä on kahden pikkurosvon: Tompan ja Crisun (Peter Franzén) ystävyys. Parivaljakko rikastuu ja menestyy, kunnes lopulta päätyy erilleen. Johtajatyyppi Tomppa ryhtyy esikuvansa Sjöbergin tapaa pornokauppiaaksi, mutta Crisu jää huumekoukkuun. Kumpikin yrittää välttää vankilan portit.
Samuli Edelmann Tomppana on loistava, karismaa uhkuva. Franzénin luihu Krisu herättää katsojan sympatian, mutta vajoaa yhä syvemmälle rikoksiin. Roolisuoritus on Franzénia vahvimmillaan. Mustalais-Karina hääräävä Kari Hietalahti tekee hienosti koomisen rosvoreppanan roolin. Myös Pihla Viitala Monikana ja Jasper Pääkkönen pikkunilkki Korppuna onnistuvat. Hyvin värikkään roolin tekee myös Pekka Valkeejärvi ammattiroisto Urho Ugi Kukkamaana.
Elokuvan miljöö ja puvustus on hienosti rakennettu ajankuvan mukaiseksi. Elokuvan trailerin löydät tästä.
Kolmikko pitää yhtä myös Mäkelän kolme Jussi-patsasta kahmineessa Rööperi-elokuvassa. Leffa sijoittuu Helsingin Punavuoreen, Rööperiin, joka tunnettiin aikanaan alamaailman keskuksena pääkaupungissa. Rööperissä Samuli Edelmann näyttelee Tomppaa ja Juha Veijonen reilua poliisi Koistista.
Elokuva pohjautuu hämärämies Tom Sjöbergin ja Helsingin Sanomien entisen rikostoimittajan ja nykyisen rikoskirjailija Harri Nykäsen haastatteluromaaniin Rööperi − rikoksen vuodet 1955−2005. Elokuva kertoo Punavuoressa asuvien ammattirikollisten elämästä 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun.
Leffa seuraa kolmea asvalttikadun kasvattia, jotka tekevät rötöksiä ja haaveilevat paremmasta elämästä. Rikosten polulla on paljon poimittavaa: lestinheittoa, ryöstöjä, koronkiskontaa, pornobisnestä ja huumeita. Rikollista toimintaa, väkivaltaa ja urbaania tunnelmaa riittää. Silti Rööperiä ei voi pitää puhtaana toimintaleffana. Elokuvassa on kyse unelmista, niiden saavuttamisen vaikeuksista ja monien toiveiden tuhoutumisesta. Surullisia kohtaloita riittää.
Leffan keskiössä on kahden pikkurosvon: Tompan ja Crisun (Peter Franzén) ystävyys. Parivaljakko rikastuu ja menestyy, kunnes lopulta päätyy erilleen. Johtajatyyppi Tomppa ryhtyy esikuvansa Sjöbergin tapaa pornokauppiaaksi, mutta Crisu jää huumekoukkuun. Kumpikin yrittää välttää vankilan portit.
Samuli Edelmann Tomppana on loistava, karismaa uhkuva. Franzénin luihu Krisu herättää katsojan sympatian, mutta vajoaa yhä syvemmälle rikoksiin. Roolisuoritus on Franzénia vahvimmillaan. Mustalais-Karina hääräävä Kari Hietalahti tekee hienosti koomisen rosvoreppanan roolin. Myös Pihla Viitala Monikana ja Jasper Pääkkönen pikkunilkki Korppuna onnistuvat. Hyvin värikkään roolin tekee myös Pekka Valkeejärvi ammattiroisto Urho Ugi Kukkamaana.
Elokuvan miljöö ja puvustus on hienosti rakennettu ajankuvan mukaiseksi. Elokuvan trailerin löydät tästä.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Tähtinäyttelijät paranormaalissa sodassa
Yhdysvaltain mahtavasta armeijasta on viime vuosikymmeninä tehty läkähdyttävä määrä elokuvia. Osa niistä (mm. Ilmestyskirja Nyt, Full Metal Jacket, Kauriinmetsästäjä, The Hurt Locker) on noussut leffataivaan legendoiksi, suurin osa on vaipunut unholaan. Elokuvien kirjo ulottuu ääripatrioottista toimintaelokuvista satiireihin ja farsseihin. George Clooneyn hovituottaja Grant Heslowin ohjaama Vuohia tuijottavat miehet on yksi omituisimmista. Komediaksi se ei riittävästi naurata, farssin tasolle se ei yllä, realismi katoaa uskomattomaan juoneen.
Elokuva perustuu löyhästi Jon Ronsonin romaaniin, jolla on ilmeisesti kytkös todellisuuteen. Peter Straughanin käsikirjoitus romaanin pohjalta on sekoitus totta ja tarua. Fiktion osuus lienee kuitenkin selvästi faktaa suurempi.
Juonen punaisen langan muodostavat Yhdysvaltain armeijan 1960-luvulta alkaen kehittämät paranormaalit sodankäynnin muodot. Tavoitteena oli vihollisen listiminen ajatuksen voimalla. Taistelijoiden kykyvalikoimaan piti kuulua esimerkiksi seinien läpi kävely, vuohien tuijottaminen kuoliaaksi ja pilvien hajottaminen katseen voimalla. Aika absurdia.
Filmin päähenkilöitä ovat Irakin sodasta vuonna 2003 raportoimaan lähtevä toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) ja hänen Kuwaitsissa tapaamansa sekopää Lyn Cassady (George Clooney). Reportteri kuulee elämänsä jutun, kun Lyn ryhtyy selostamaan taustaansa paranormaaleja voimia käyttäneissä erikoisjoukoissa.
Cassady ottaa toimittajan mukaansa Irakiin, jossa hänellä on tehtävä suoritettavanaan. ”Uuden maailman armeijan” perustaja, Vietnam-veteraani Bill Django (Jeff Bridges), on kadonnut. Cassadyn tehtävä on löytää hänet. Missio käynnistyy…
Vuohia tuijottavat miehet pyrkii parodioimaan Yhdysvaltojen vainoharhaisuutta ja arveluttavia sotilasoperaatiota tässä täysin onnistumatta. Juoni ajoittain hukkuu materiaalin runsauteen ja tarinan epäuskottavuuteen.
Elokuvan pelastaa nimekäs näyttelijäkaarti. George Clooney on oiva Cassady, Ewan McGregor onnistuu toimittajanroolissaan. Tarinan pahana poikana häärää Lynin kykyjä kadehtiva Larry Hooper (Kevin Spacey). Onnistunein suoritus kuuluu kuitenkin Jeff Bridgesille, jonka esittämä hippihenkinen komentaja on mainio.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Elokuva perustuu löyhästi Jon Ronsonin romaaniin, jolla on ilmeisesti kytkös todellisuuteen. Peter Straughanin käsikirjoitus romaanin pohjalta on sekoitus totta ja tarua. Fiktion osuus lienee kuitenkin selvästi faktaa suurempi.
Juonen punaisen langan muodostavat Yhdysvaltain armeijan 1960-luvulta alkaen kehittämät paranormaalit sodankäynnin muodot. Tavoitteena oli vihollisen listiminen ajatuksen voimalla. Taistelijoiden kykyvalikoimaan piti kuulua esimerkiksi seinien läpi kävely, vuohien tuijottaminen kuoliaaksi ja pilvien hajottaminen katseen voimalla. Aika absurdia.
Filmin päähenkilöitä ovat Irakin sodasta vuonna 2003 raportoimaan lähtevä toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) ja hänen Kuwaitsissa tapaamansa sekopää Lyn Cassady (George Clooney). Reportteri kuulee elämänsä jutun, kun Lyn ryhtyy selostamaan taustaansa paranormaaleja voimia käyttäneissä erikoisjoukoissa.
Cassady ottaa toimittajan mukaansa Irakiin, jossa hänellä on tehtävä suoritettavanaan. ”Uuden maailman armeijan” perustaja, Vietnam-veteraani Bill Django (Jeff Bridges), on kadonnut. Cassadyn tehtävä on löytää hänet. Missio käynnistyy…
Vuohia tuijottavat miehet pyrkii parodioimaan Yhdysvaltojen vainoharhaisuutta ja arveluttavia sotilasoperaatiota tässä täysin onnistumatta. Juoni ajoittain hukkuu materiaalin runsauteen ja tarinan epäuskottavuuteen.
Elokuvan pelastaa nimekäs näyttelijäkaarti. George Clooney on oiva Cassady, Ewan McGregor onnistuu toimittajanroolissaan. Tarinan pahana poikana häärää Lynin kykyjä kadehtiva Larry Hooper (Kevin Spacey). Onnistunein suoritus kuuluu kuitenkin Jeff Bridgesille, jonka esittämä hippihenkinen komentaja on mainio.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Onnistunut Risto Räppääjä ja polkupyörävaras
Mari Rantasilan ohjaama Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on järjestyksessään jo toinen Räppääjä-leffa. Sen edeltäjä Risto Räppääjä oli vuoden 2008 katsotuin elokuva, jonka menestys antoi hyvän perustan Räppääjä-elokuvien jatkolle. Ensimmäinen Räppääjä perustui Sinikka ja Tiina Nopolan suosittuihin lastenkirjoihin ja se sai yli 210 000 katsojaa elokuvateattereissa.
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras kertoo uuden tarinan Riston (Severi Heikkilä) seikkailuista. Kyseessä on musiikkikomedia, jossa riittää vauhtia ja nopeasti muuttuvia tilanteita. Nopoloiden vahva käsikirjoitus antaa hyvän pohjan ohjaajan työlle. Mari Rantasilan elokuvakerronta on napakkaa ja selkeää. Leffa on värikäs ja äänimaailmaltaan hienosti toteutettu.
Riston täti Rauha Räppääjä (Annu Valonen) ja naapurinsetä Lennart Lindberg (Martti Suosalo) päättävät lähteä lomalle. Risto saa lohdutukseksi uuden hienon polkupyörän. Riston harmiksi täti järjestää pirttihirmu Pakastaja-Elvin (Ulla Tapaninen) hoitamaan Ristoa ja tämän parasta ystävää Nelli Nuudelipäätä (Lauramaija Luoto).
Kun Riston tuliterä pyörä salaperäisesti katoaa, Risto ja Nelli imaistaan huikeaan seikkailuun, jossa vastaan tulee mitä hullumpia tyyppejä ja sivuhahmoja. Ambulanssikuskit muistuttavat erehdyttävästi rockbändi ZZ Topin partaniekkoja Hilliä ja Gibbonsia. Esille pääsevät myös Suomi-rockin dinosauruksen Eppu Normaalin Pantse ja Martti Syrjä, jotka ovat unohtumaton näky oransseissa pyöräilyshortseissaan.
Uudet lapsinäyttelijät esittävät Ristoa ja Nelliä hyvin ja energisesti. Leffan todellinen voimahahmo on kuitenkin Ulla Tapaninen, jonka Pakastaja-Elvi nousee surrealistiseen suuruuteen. Osa aikuisnäyttelijöistä sortuu kuitenkin aikamoiseen ylinäyttelemiseen.
Musiikilla ja tanssilla on elokuvassa tärkeä rooli. Iiro Rantalan hilpeä ja svengaava musiikki kuljettaa tarinaa hienosti eteenpäin. Mikä parasta, tässä elokuvassa on selkeä sanoma: toisista välittämisen tärkeys.
Risto Räppääjä on onnistunut kokonaisuus, joten filmin katsojalukujen kohoaminen jo lähes 300 000:een ei ole ihme. Elokuvan trailerin löydät tästä.
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras kertoo uuden tarinan Riston (Severi Heikkilä) seikkailuista. Kyseessä on musiikkikomedia, jossa riittää vauhtia ja nopeasti muuttuvia tilanteita. Nopoloiden vahva käsikirjoitus antaa hyvän pohjan ohjaajan työlle. Mari Rantasilan elokuvakerronta on napakkaa ja selkeää. Leffa on värikäs ja äänimaailmaltaan hienosti toteutettu.
Riston täti Rauha Räppääjä (Annu Valonen) ja naapurinsetä Lennart Lindberg (Martti Suosalo) päättävät lähteä lomalle. Risto saa lohdutukseksi uuden hienon polkupyörän. Riston harmiksi täti järjestää pirttihirmu Pakastaja-Elvin (Ulla Tapaninen) hoitamaan Ristoa ja tämän parasta ystävää Nelli Nuudelipäätä (Lauramaija Luoto).
Kun Riston tuliterä pyörä salaperäisesti katoaa, Risto ja Nelli imaistaan huikeaan seikkailuun, jossa vastaan tulee mitä hullumpia tyyppejä ja sivuhahmoja. Ambulanssikuskit muistuttavat erehdyttävästi rockbändi ZZ Topin partaniekkoja Hilliä ja Gibbonsia. Esille pääsevät myös Suomi-rockin dinosauruksen Eppu Normaalin Pantse ja Martti Syrjä, jotka ovat unohtumaton näky oransseissa pyöräilyshortseissaan.
Uudet lapsinäyttelijät esittävät Ristoa ja Nelliä hyvin ja energisesti. Leffan todellinen voimahahmo on kuitenkin Ulla Tapaninen, jonka Pakastaja-Elvi nousee surrealistiseen suuruuteen. Osa aikuisnäyttelijöistä sortuu kuitenkin aikamoiseen ylinäyttelemiseen.
Musiikilla ja tanssilla on elokuvassa tärkeä rooli. Iiro Rantalan hilpeä ja svengaava musiikki kuljettaa tarinaa hienosti eteenpäin. Mikä parasta, tässä elokuvassa on selkeä sanoma: toisista välittämisen tärkeys.
Risto Räppääjä on onnistunut kokonaisuus, joten filmin katsojalukujen kohoaminen jo lähes 300 000:een ei ole ihme. Elokuvan trailerin löydät tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)