Syväluotaus ihmisyyteen****

                                       Märt Avandi löytää pääroolissa hienon yhteyden koululaisiin.

Klaus Härön uutuuselokuva Miekkailija (2015) on hieno suomalais-virolais-saksalainen draamaelokuva. Aiempien elokuviensa tapaan Härö rakentaa Miekkailijassa vahvasti tunteisiin vetoavan, syvästi inhimillisen, ja heikomman puolelle asettuvan filmin. Pienen budjetin elokuvassa on kaikki ainekset laajaan kansainväliseen levitykseen.

Härö on suomalaisista elokuvaohjaajista kenties esteettisin, emotionaalisin ja elokuvakerronnaltaan perinteisin. Ohjaajan elokuvat ovat usein syväluotauksia ihmisyyteen ja asettuvat pienen ihmisen puolelle kamppailussa hallitsevaa järjestelmää vastaan. Esikoiselokuva Näkymätön Elina (2002) ja sotalapsista kertova Äideistä parhain (2005) osoittivat Härön taidot lasten ohjaajana ja lapsen maailman kuvaajana. Sama osaaminen löytyy myös uutuusfilmistä.

Anna Heinämaan käsikirjoittama Miekkailija on poikkileikkaus virolaisen miekkailijan Endel Nelisin (1925−1993) elämään 1950-luvun alun Virossa. Salaisen poliisin vainoama yliopiston miekkailutähti (Märt Avandi) pakenee Leningradista Viron Haapsalun pikkukaupunkiin. Hän saa viran liikunnanopettajana koulusta numero 2 ja nousee lasten suosioon urheilukerhon vetäjänä.

Endel tuo lasten maailmaan oman intohimonsa miekkailun. Moni florettiin tarttuva lapsi on neuvostomiehityksen jäljiltä orpo tai etsii Endelistä miehen mallia. Lasten luottamuksen saavuttanut miekkailija puolestaan kiintyy suojatteihinsa ja opastaa heitä tämän elitistisenä pidetyn lajin saloihin. Vallitsevaa stalinistista järjestelmää mielistelevä rehtori (Hendrik Toompere) pyrkii parhaansa mukaan kampittamaan Nelisin työtä opettajakätyrinsä (Jaak Prints) kanssa.

Komea ja karismaattinen miekkailija herättää myös naispuolisen työtoverinsa Kadrin (Ursula Ratasepp) mielenkiinnon, joka johtaa aikaa myöten romanssiin. Kadrin osuus jää kuitenkin varsin vähäiseksi elokuvassa, jossa keskiöön nousee aikuisen ja lapsen suhde, keskinäisen luottamuksen löytyminen ja sen merkitys lapsen kasvulle.

Urheilukerhon lapset asettavat miekkailunopettajansa vaikean valinnan eteen: lähteäkö heidän kanssaan Leningradiin valtakunnalliseen lasten miekkailuturnaukseen vai jäädäkö kotiin pakoilemaan Neuvostoliiton salaista poliisia, joka on taas Endelin kannoilla? Draaman kaari jännittyy, kun miekkailija etsii tähän kysymykseen omaa vastaustaan.

Miekkailija sitoo elokuvana hienosti Viron vaikean menneisyyden nykypäivän tilanteeseen. Pieni maa on koko historiansa ajan ollut suurvaltojen puristuksessa ja viimeksi erityisesti suuren itänaapurinsa uhkaama. Ilman yksilöiden rohkeutta ei Viron uutta itsenäisyyttä olisi kuitenkaan saavutettu. Elokuvassa virolaista rohkeutta ja uhmakkuutta edustaa legendaarinen näyttelijä Lembit Ufsak, joka esittää Endeliin tukeutuvan Jaan-pojan (Joonas Koff) isoisää.

Klaus Härön uutuuselokuva on visuaalisesti ja esteettisesti upea teos. Härön ja hänen kuvaajansa Tuomo Hutrin yhteistyö on yhtä komeaa ja saumatonta kuin Postia pappi Jaakobille -leffassakin (2009). On myös hienoa seurata virolaisten näyttelijöiden työtä. Erinomaisten Märt Avandin ja Lembit Ufsakin ohella mieleen piirtyvät Marta-tyttöä esittävä Liisa Koppel ja rehtoria esittävä Hendrik Toompere.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Suomalaisactionia Baijerin Alpeilla***

                                Oskari (Onni Tommila) pelastaa USA:n presidentin Mooren
                                (Samuel L. Jackson) Suomen Lapissa.

Itseoppineen ohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports (2010) oli omaperäinen ja kansainväliseen kulttimaineeseen noussut joulupukkikuva. Käsikirjoittaja-ohjaajan suurella rahalla tehty uutuusleffa Big Game (2014) on kelpo toimintaseikkailu, vaikkei nousekaan elokuvallisilta ansioiltaan aivan Rare Exportin tasolle. Lopputuloksena on kuitenkin viihdyttävä ja lajityypin kansainväliselle tasolle nouseva elokuva.

Big Game käynnistyy kuvitellusta ja myyttisestä Suomen Lapista. Todellisuudessa Lappia edustavat Baijerin Alppien lumipeitteiset huiput. Upeissa maisemissa onkin helppo toteuttaa toimintaleffan näyttävät helikopterikohtaukset ja käsikirjoituksen trillerimäiset käänteet.

Elokuvan 13-vuotias sankari Oskari (Onni Tommila) lähetetään suorittamaan lappilaiskylänsä poikien perinteistä miehuuskoetta. Pojan on yhden päivän ja yön aikana tuotava metsästä saalis, joka todistaa hänen olevan mies ja isänsä Tapion (Jorma Tommila) kaltainen kylmähermoinen saalistaja. Kylän muiden miesten läsnäolo kasaa nuoren pojan harteille melkoiset menestyspaineet.

Oskarin samoilun keskeyttää suuren luokan terroriteko, kun terroristi Hazar (Mehmet Kurtulus) pudottaa ohjuksella alas Yhdysvaltain presidentin William Mooren (Samuel L. Jackson) G8-maiden kokoukseen menossa olleen lentokoneen. Presidentti kuitenkin pelastuu ja törmää pian Oskariin. Mitä epätavallisin parivaljakko lyöttäytyy yhteen ja pyrkii selviytymään sekä erämaan vaaroista että heitä jäljittävistä terroristeista.

Maailman mahtavimman miehen katoaminen pistää vauhtia tutkimuksiin myös Yhdysvaltain puolustusministeriössä Pentagonissa. Satelliittien kertomaa tulkitsee muiden muassa CIA-veteraani Jim Broadbent, vuoden 2002 Oscar-voittaja, joka on ollut mm. ohjaajavelhojen Steven Spielbergin ja Martin Scorsesen luottonäyttelijä. Elokuvan edetessä hallintorakennuksen uumenista paljastuu yllätys samaan aikaan kuin Navy Seal-erikoisjoukot lähestyvät presidentti Moorea.

Hieman yksi-ilmeisen Onni Tommilan yhteistyö presidenttiä näyttelevän Hollywood-tähti Samuel L. Jacksonin kanssa sujuu mainiosti. Teinipojan ja presidentin kemiat kohtaavat ja molemmat isottelevat humoristisesti rooleissaan. Presidentti on suurriistaa (big game) kaikille osapuolille. Helander hallitsee toimintaelokuvien lajityypin ja kerronta on tiivistä ja ilmavaa.

Vaikka Big Game on 8,5 miljoonan budjetillaan toistaiseksi kallein suomalaiselokuva, on sen hintalappu on silti vain viidesosa suurten amerikkalaisten toimintarymistelyjen kustannuksista. Ennen elokuvaa Y-Kinossa esitetty Fast and Furious 7:n traileri paljasti vääjäämättä Big Gamen toimintaefektien eron elokuvagenren suurelokuviin.

Actionelokuva on elokuvan lajityypeistä maskuliinisin ja Helanderin uutuuselokuva houkuttelee valkokankaan ääreen teinien ohella 1980- ja 1990-lukujen toimintasankareita ihailleet, jotka ovat varttuneet miehiksi actionleffojen satuja seuraten. Big Game antaa brucewillisien, sylvesterstalloneiden, stevenseagalien ja arnoldschwarzeneggereiden kanssa varttuneille oivan mahdollisuuden sosiaalistaa omat teinipoikansa toimintaelokuvien pariin.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Viaton kohtaa valheet****

                                Ida (Agata Trzebuchowska) tempaistaan luostarista
                                      maailmaan ja perhesalaisuuksien selvittelyyn.

Puolalaissyntyisen, mutta Englannissa asuvan Pawel Pawlikovskin mustavalkoinen draamaelokuva Ida (2014) on kerännyt lukuisia elokuvapalkintoja ja elokuvakriitikkojen suitsutusta ympäri maailman. Viimeisin tunnustus tuli hiljattain Hollywoodissa, kun elokuva palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla.

Ida kertoo 18-vuotiaan orpotytön tarinan 1960-luvun alun puolalaiselta maaseudulta. Ida (Agata Trzebuchowska) on kasvanut luostarissa ja on valmistautumassa antamaan nunnalupauksen. Luostarin johtajattaren abbedissan vaatimuksesta hän ottaa kuitenkin yhteyttä ainoaan elossa olevaan sukulaiseensa täti Wandaan (Agata Kulesza).

Suojattua elämää viettänyt Ida järkyttyy, kun Wanda paljastaa hänelle karun totuuden: Ida on juutalainen ja hänen oikea sukunimensä on Lebenstein. Viaton tyttö tyrmistyy entistä enemmän, kun hän kuulee vanhempiensa ja veljensä tulleen murhatuiksi toisen maailmansodan melskeissä.

Tämä paljastus vie Idan ja Wandan yhteiselle matkalle Piaskiin, vanhempien kotikylään, kolhiintuneella Wartburgilla. Heidän tarkoituksenaan on selvittää se, miten tytön vanhemmat kuolivat ja minne heidät on haudattu. Kaurismäkeläisen ankeassa ja köyhässä kylässä asuu paljon ihmisiä, jotka kiertelevät ja välttelevät suoria vastauksia ja ajoittain myös valehtelevat. Idan onneksi Wandalla on kyky kysyä vaikeat kysymykset ja saada niihin myös vastaukset.

Agata Kulesza näyttelee häikäisevästi Wandaa, joka on Idalle kuin kummitäti ja paha noita samassa persoonassa. Hänen kauttaan peilautuu paljolti myös Puolan sodanjälkeinen stalinistinen historia. Wanda on entinen valtiollinen syyttäjä, joka kerskailee saavutuksillaan 50-luvun näytösoikeudenkäynneissä, joissa Puolan valtaapitävät kommunistit passittivat vankilaan poliittisia vastustajiaan.

Vuosikymmen myöhemmin Wanda kuuluu yhä poliittiseen eliittiin, mutta hänen kiihkonsa on vaihtunut kyynisyydeksi. Hän polttaa ketjussa, ryyppää raskaasti ja harrastaa yhden yön suhteita enemmän tavan kuin himon vuoksi. Hurskaaseen sisarentyttäreensä verrattuna Wanda on kuin Kotkan ruusu. Onneksi Pawlikovskin älykäs ohjaustyö välttää perinteisen madonna – huora –asetelman, sillä nainen välittää aidosti Idasta, jossa hän näkee kuolleen sisarensa.

Idaa näyttelevä Agata Trzebuchowska on suurenmoinen roolissaan. Herkkä, uskottava, kaunis – ja miten paljon hän kertookaan silmillään! Elokuvan alussa Ida on kuin tyhjä astia. Wandan kanssa hän kohtaa maailman, joka herättää hänen kiinnostuksensa. Liftaava alttosaksofonisti (Dawid Ogrodnik) tuo hänen elämäänsä soinnut, rytmin ja ymmärryksen naiseudestaan. Abbedissan piiloviesti maailman kohtaamisesta antaa Idan elämään viisautta ja auttaa häntä täyttämään astiansa lopullista ratkaisuaan varten.

Ulkoisesti Idassa tapahtuu varsin vähän, ja elokuvakerronnan rauhallisuus voi pitkästyttää nopeisiin kamera-ajoihin tottuneet nuorimmat katsojat. Ida on filmi hetkistä, havainnoista, mielialoista. Se on tilinteko henkilöidensä ja Puolan menneisyyden kanssa, kaivautuminen syyllisyyteen, katumukseen ja sovituksen mahdollisuuteen.

Kuvallisesti Ida on mestariteos. Jokainen otos, jokainen näkymä on visuaalisesti harkittu ja komeasti toteutettu. Kuvaajat Lukasz Zal ja Ryszard Lenczewski käyttävät liikkumatonta kameraa elokuvan lopun kahta viimeistä otosta lukuun ottamatta. Vaikka sommittelu joskus tuntuu liiankin harkitulta, tuloksena on poikkeuksellisen kaunista ja kuvakulmiltaan yllättävää kameratyötä. Tapa sijoittaa päähenkilöt kuvan alareunan kolmannekseen antaa vaikutelman siitä, että päähenkilöt ovat vain pienenä osana suurta draamaa.  Kompositio korostaa luostarin pylväitä, pilviä ja päähenkilöiden yllä leijuvaa surun auraa. 

Idan jättämää jälkimakua voi verrata laadukkaaseen vuosikertaviiniin: runsas, täyteläinen, elegantti ja viipyvä. Viidennen tähden saavuttaminen olisi edellyttänyt ripausta tunnetta mukaan. Katsojan voi olla vaikea samastua kahden päähenkilön elämään, koska puolalainen kulttuuri ja uskonnolliset arvot poikkeavat merkittävästi omistamme.

Elokuvan trailerin löydät tästä.