Länkkäri tarantinolaisittain***½

                               Kurt Russell, Jennifer Jason Leigh ja Tim Roth loistavat 

                               Tarantinon uutuuselokuvassa The Hateful Eight.

Amerikkalainen Quentin Tarantino on niitä harvoja ohjaajia, joille elokuvan tuotantoyhtiöt ja tuottajat ovat antaneet vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Y-Kinon ensi-iltaan tullut The Hateful Eight (2015)  on ohjaajalegendan kahdeksas elokuva. Kyseessä on samanaikaisesti sekä verinen western että murhamysteeri. Elokuva on upea kuvaukseltaan, leikkaukseltaan, musiikiltaan ja näyttelijäsuorituksiltaan, mutta yllättävän pitkäveteisesti käsikirjoitettu ja dialogiltaan puuduttava.

The Hateful Eight alkaa fantastisen hienosti Wyomingin vuoristoisissa lumisissa maisemissa. Sisällisodan jälkeiseen länteen sijoittuvassa leffassa vyöryvät esiin hevosvaunut Ennio Morriconen upean musiikin siivittämänä. Pian vaunuissa matkaavat palkkionmetsästäjä John Roth (Kurt Russell), hirtettäväksi kuljetettava Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh), palkkionmetsästäjä ja ex-sotilas Marquis Warren (Samuel L. Jackson) sekä Red Rockin uudeksi seriffiksi esittäytyvä Chris Mannix (Walton Goggins).

Lumimyrsky pakottaa seurueen pysähtymään syrjäiseen majataloon ja matka pikkukaupunkiin katkeaa. Majatalon emäntä Minnien sijasta hirsimökkiin ovat majoittuneet Red Rockin hirttäjä Oswaldo Mobray (Tim Roth), entinen etelävaltioiden kenraali Sanford Smithers (Bruce Dern), karjapaimen Joe Gage (Michael Madsen) sekä meksikolainen Bob (Demián Bichir), joka huolehtii majatalosta Minnien ja hänen miehensä poissa ollessa.

Tarantino esittelee keskeiset hahmot ja heidän epäluotettavilta vaikuttavat tarinansa hienosti ensimmäisen puolen tunnin aikana, joka muuten on varsin tapahtumaköyhää. Aikaa myöden on odotettavissa tilanteen kiristyminen myrskyn raivotessa ja joukkion pysytellessä pääosin sisätiloissa. The Hateful Eightiä voi luonnehtia inhottavien ihmisten nihilistiseksi kamaridraamaksi, jossa itsekkäät, petolliset ja murhanhimoiset yksilöt vain odottavat pääsyä käsiksi toistensa kurkkuihin.

Ohjaajan uutuusfilmi tuo mieleen hänen läpimurtoleffansa Reservoir Dogs (1992), joka päätapahtumat sijoittuivat varastorakennukseen. The Hateful Eightin kirjallinen esikuva voisi olla Agatha Christien suurenmoinen dekkari Kymmenen pientä neekeripoikaa (1939).  Christie tosin toteutti henkilöhahmojensa esittelyn ja tappamisen vauhdikkaasti murharomaanissaan, kun The Hateful Eightissä tapot toteutetaan uuvuttavan kirjallisen vuoropuhelun jälkeen pikaisesti ja brutaalilla tavalla.

Tarantino tunnetaan ultraväkivaltaisista elokuvistaan ja verikekkereistään eikä uutuuselokuva tee tästä poikkeusta. Hänen aiemmissa elokuvissaan on aina ollut tietty moraalin taju, mutta uutuudesta se puuttuu. Lähes kolmituntinen pituus, löysä käsikirjoitus ja kyvyttömyys perustella elokuvassa esiintyviä loukkauksia, provokaatioita ja karmeuksia ovat The Hateful Eightin keskeisimmät heikkoudet.

”Inhottavasta kahdeksikosta” löytyvät kuitenkin myös ohjaajan vahvuudet. Tarantinon luottokuvaaja Robert Richardson tekee huikeata työtä ohjaajan kanssa. Elokuvan visuaalinen ilme on huipussaan ja kuvasommittelu millilleen kohdallaan. Ennio Morriconen, 87, upea musiikki luo filmiin alusta asti salamyhkäisen ja länkkäriin sopivan pahanenteisen tunnelman. Myös yllättäviä juonenkäänteitä löytyy.

Kohdallaan on myös näyttelijätyö. Erityisen vahvan roolin tekee häijy henkipatto Leigh, joka verentahraamine kasvoineen on yhtä iljettävä kuin Linda Blair aikanaan Manaajan (1973) pääroolissa. Myös Kurt Russell ja Samuel L. Jackson loistavat rooleissaan.

Elokuvan traileri:

Suomalaisactionia Baijerin Alpeilla***

                                Oskari (Onni Tommila) pelastaa USA:n presidentin Mooren
                                (Samuel L. Jackson) Suomen Lapissa.

Itseoppineen ohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports (2010) oli omaperäinen ja kansainväliseen kulttimaineeseen noussut joulupukkikuva. Käsikirjoittaja-ohjaajan suurella rahalla tehty uutuusleffa Big Game (2014) on kelpo toimintaseikkailu, vaikkei nousekaan elokuvallisilta ansioiltaan aivan Rare Exportin tasolle. Lopputuloksena on kuitenkin viihdyttävä ja lajityypin kansainväliselle tasolle nouseva elokuva.

Big Game käynnistyy kuvitellusta ja myyttisestä Suomen Lapista. Todellisuudessa Lappia edustavat Baijerin Alppien lumipeitteiset huiput. Upeissa maisemissa onkin helppo toteuttaa toimintaleffan näyttävät helikopterikohtaukset ja käsikirjoituksen trillerimäiset käänteet.

Elokuvan 13-vuotias sankari Oskari (Onni Tommila) lähetetään suorittamaan lappilaiskylänsä poikien perinteistä miehuuskoetta. Pojan on yhden päivän ja yön aikana tuotava metsästä saalis, joka todistaa hänen olevan mies ja isänsä Tapion (Jorma Tommila) kaltainen kylmähermoinen saalistaja. Kylän muiden miesten läsnäolo kasaa nuoren pojan harteille melkoiset menestyspaineet.

Oskarin samoilun keskeyttää suuren luokan terroriteko, kun terroristi Hazar (Mehmet Kurtulus) pudottaa ohjuksella alas Yhdysvaltain presidentin William Mooren (Samuel L. Jackson) G8-maiden kokoukseen menossa olleen lentokoneen. Presidentti kuitenkin pelastuu ja törmää pian Oskariin. Mitä epätavallisin parivaljakko lyöttäytyy yhteen ja pyrkii selviytymään sekä erämaan vaaroista että heitä jäljittävistä terroristeista.

Maailman mahtavimman miehen katoaminen pistää vauhtia tutkimuksiin myös Yhdysvaltain puolustusministeriössä Pentagonissa. Satelliittien kertomaa tulkitsee muiden muassa CIA-veteraani Jim Broadbent, vuoden 2002 Oscar-voittaja, joka on ollut mm. ohjaajavelhojen Steven Spielbergin ja Martin Scorsesen luottonäyttelijä. Elokuvan edetessä hallintorakennuksen uumenista paljastuu yllätys samaan aikaan kuin Navy Seal-erikoisjoukot lähestyvät presidentti Moorea.

Hieman yksi-ilmeisen Onni Tommilan yhteistyö presidenttiä näyttelevän Hollywood-tähti Samuel L. Jacksonin kanssa sujuu mainiosti. Teinipojan ja presidentin kemiat kohtaavat ja molemmat isottelevat humoristisesti rooleissaan. Presidentti on suurriistaa (big game) kaikille osapuolille. Helander hallitsee toimintaelokuvien lajityypin ja kerronta on tiivistä ja ilmavaa.

Vaikka Big Game on 8,5 miljoonan budjetillaan toistaiseksi kallein suomalaiselokuva, on sen hintalappu on silti vain viidesosa suurten amerikkalaisten toimintarymistelyjen kustannuksista. Ennen elokuvaa Y-Kinossa esitetty Fast and Furious 7:n traileri paljasti vääjäämättä Big Gamen toimintaefektien eron elokuvagenren suurelokuviin.

Actionelokuva on elokuvan lajityypeistä maskuliinisin ja Helanderin uutuuselokuva houkuttelee valkokankaan ääreen teinien ohella 1980- ja 1990-lukujen toimintasankareita ihailleet, jotka ovat varttuneet miehiksi actionleffojen satuja seuraten. Big Game antaa brucewillisien, sylvesterstalloneiden, stevenseagalien ja arnoldschwarzeneggereiden kanssa varttuneille oivan mahdollisuuden sosiaalistaa omat teinipoikansa toimintaelokuvien pariin.

Elokuvan trailerin löydät tästä.