maailmaan ja perhesalaisuuksien selvittelyyn.
Puolalaissyntyisen, mutta Englannissa asuvan Pawel Pawlikovskin mustavalkoinen draamaelokuva Ida (2014) on kerännyt lukuisia elokuvapalkintoja ja
elokuvakriitikkojen suitsutusta ympäri maailman. Viimeisin tunnustus tuli hiljattain
Hollywoodissa, kun elokuva palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan
Oscarilla.
Ida kertoo 18-vuotiaan orpotytön tarinan 1960-luvun alun
puolalaiselta maaseudulta. Ida (Agata Trzebuchowska) on kasvanut luostarissa ja on valmistautumassa
antamaan nunnalupauksen. Luostarin johtajattaren abbedissan vaatimuksesta hän
ottaa kuitenkin yhteyttä ainoaan elossa olevaan sukulaiseensa täti Wandaan (Agata Kulesza).
Suojattua elämää viettänyt Ida järkyttyy, kun Wanda
paljastaa hänelle karun totuuden: Ida on juutalainen ja hänen oikea sukunimensä
on Lebenstein. Viaton tyttö tyrmistyy entistä enemmän, kun hän kuulee
vanhempiensa ja veljensä tulleen murhatuiksi toisen maailmansodan melskeissä.
Tämä paljastus vie Idan ja Wandan yhteiselle matkalle
Piaskiin, vanhempien kotikylään, kolhiintuneella Wartburgilla. Heidän
tarkoituksenaan on selvittää se, miten tytön vanhemmat kuolivat ja minne heidät
on haudattu. Kaurismäkeläisen
ankeassa ja köyhässä kylässä asuu paljon ihmisiä, jotka kiertelevät ja
välttelevät suoria vastauksia ja ajoittain myös valehtelevat. Idan onneksi
Wandalla on kyky kysyä vaikeat kysymykset ja saada niihin myös vastaukset.
Agata Kulesza näyttelee häikäisevästi Wandaa, joka on Idalle
kuin kummitäti ja paha noita samassa persoonassa. Hänen kauttaan peilautuu
paljolti myös Puolan sodanjälkeinen stalinistinen historia. Wanda on entinen
valtiollinen syyttäjä, joka kerskailee saavutuksillaan 50-luvun näytösoikeudenkäynneissä,
joissa Puolan valtaapitävät kommunistit passittivat vankilaan poliittisia
vastustajiaan.
Vuosikymmen myöhemmin Wanda kuuluu yhä poliittiseen
eliittiin, mutta hänen kiihkonsa on vaihtunut kyynisyydeksi. Hän polttaa
ketjussa, ryyppää raskaasti ja harrastaa yhden yön suhteita enemmän tavan kuin
himon vuoksi. Hurskaaseen sisarentyttäreensä verrattuna Wanda on kuin Kotkan
ruusu. Onneksi Pawlikovskin älykäs ohjaustyö välttää perinteisen madonna –
huora –asetelman, sillä nainen välittää aidosti Idasta, jossa hän näkee
kuolleen sisarensa.
Idaa näyttelevä Agata Trzebuchowska on suurenmoinen
roolissaan. Herkkä, uskottava, kaunis – ja miten paljon hän kertookaan
silmillään! Elokuvan alussa Ida on kuin tyhjä astia. Wandan kanssa hän kohtaa
maailman, joka herättää hänen kiinnostuksensa. Liftaava alttosaksofonisti (Dawid
Ogrodnik) tuo hänen elämäänsä soinnut, rytmin ja ymmärryksen naiseudestaan.
Abbedissan piiloviesti maailman kohtaamisesta antaa Idan elämään viisautta ja auttaa
häntä täyttämään astiansa lopullista ratkaisuaan varten.
Ulkoisesti Idassa tapahtuu varsin vähän, ja elokuvakerronnan
rauhallisuus voi pitkästyttää nopeisiin kamera-ajoihin tottuneet nuorimmat
katsojat. Ida on filmi hetkistä, havainnoista, mielialoista. Se on tilinteko
henkilöidensä ja Puolan menneisyyden kanssa, kaivautuminen syyllisyyteen,
katumukseen ja sovituksen mahdollisuuteen.
Kuvallisesti Ida on mestariteos. Jokainen otos, jokainen
näkymä on visuaalisesti harkittu ja komeasti toteutettu. Kuvaajat Lukasz Zal ja
Ryszard Lenczewski käyttävät liikkumatonta kameraa elokuvan lopun kahta
viimeistä otosta lukuun ottamatta. Vaikka sommittelu joskus tuntuu liiankin
harkitulta, tuloksena on poikkeuksellisen kaunista ja kuvakulmiltaan yllättävää
kameratyötä. Tapa sijoittaa päähenkilöt kuvan alareunan kolmannekseen antaa vaikutelman
siitä, että päähenkilöt ovat vain pienenä osana suurta draamaa. Kompositio korostaa luostarin pylväitä, pilviä
ja päähenkilöiden yllä leijuvaa surun auraa.
Idan jättämää jälkimakua voi verrata laadukkaaseen vuosikertaviiniin: runsas, täyteläinen, elegantti ja viipyvä. Viidennen tähden saavuttaminen olisi edellyttänyt ripausta tunnetta mukaan. Katsojan voi olla vaikea samastua kahden päähenkilön elämään, koska puolalainen kulttuuri ja uskonnolliset arvot poikkeavat merkittävästi omistamme.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti