Märt
Avandi löytää pääroolissa hienon yhteyden koululaisiin.
Klaus Härön
uutuuselokuva Miekkailija (2015) on
hieno suomalais-virolais-saksalainen draamaelokuva. Aiempien elokuviensa tapaan
Härö rakentaa Miekkailijassa vahvasti tunteisiin vetoavan, syvästi inhimillisen,
ja heikomman puolelle asettuvan filmin. Pienen budjetin elokuvassa on kaikki
ainekset laajaan kansainväliseen levitykseen.
Härö on suomalaisista elokuvaohjaajista kenties
esteettisin, emotionaalisin ja elokuvakerronnaltaan perinteisin. Ohjaajan
elokuvat ovat usein syväluotauksia ihmisyyteen ja asettuvat pienen ihmisen puolelle
kamppailussa hallitsevaa järjestelmää vastaan. Esikoiselokuva Näkymätön Elina (2002) ja sotalapsista
kertova Äideistä parhain (2005)
osoittivat Härön taidot lasten ohjaajana ja lapsen maailman kuvaajana. Sama
osaaminen löytyy myös uutuusfilmistä.
Anna Heinämaan
käsikirjoittama Miekkailija on poikkileikkaus virolaisen miekkailijan Endel Nelisin (1925−1993) elämään 1950-luvun alun
Virossa. Salaisen poliisin vainoama yliopiston miekkailutähti (Märt Avandi) pakenee Leningradista Viron Haapsalun pikkukaupunkiin. Hän
saa viran liikunnanopettajana koulusta numero 2 ja nousee lasten suosioon
urheilukerhon vetäjänä.
Endel tuo lasten maailmaan oman intohimonsa miekkailun. Moni
florettiin tarttuva lapsi on neuvostomiehityksen jäljiltä orpo tai etsii Endelistä
miehen mallia. Lasten luottamuksen saavuttanut miekkailija puolestaan kiintyy
suojatteihinsa ja opastaa heitä tämän elitistisenä pidetyn lajin saloihin. Vallitsevaa
stalinistista järjestelmää mielistelevä rehtori (Hendrik Toompere) pyrkii parhaansa mukaan kampittamaan Nelisin
työtä opettajakätyrinsä (Jaak Prints)
kanssa.
Komea ja karismaattinen miekkailija herättää myös
naispuolisen työtoverinsa Kadrin (Ursula Ratasepp) mielenkiinnon, joka
johtaa aikaa myöten romanssiin. Kadrin osuus jää kuitenkin varsin vähäiseksi
elokuvassa, jossa keskiöön nousee aikuisen ja lapsen suhde, keskinäisen
luottamuksen löytyminen ja sen merkitys lapsen kasvulle.
Urheilukerhon lapset asettavat miekkailunopettajansa vaikean
valinnan eteen: lähteäkö heidän kanssaan Leningradiin valtakunnalliseen lasten
miekkailuturnaukseen vai jäädäkö kotiin pakoilemaan Neuvostoliiton salaista
poliisia, joka on taas Endelin kannoilla? Draaman kaari jännittyy, kun miekkailija
etsii tähän kysymykseen omaa vastaustaan.
Miekkailija sitoo elokuvana hienosti Viron vaikean
menneisyyden nykypäivän tilanteeseen. Pieni maa on koko historiansa ajan ollut
suurvaltojen puristuksessa ja viimeksi erityisesti suuren itänaapurinsa
uhkaama. Ilman yksilöiden rohkeutta ei Viron uutta itsenäisyyttä olisi
kuitenkaan saavutettu. Elokuvassa virolaista rohkeutta ja uhmakkuutta edustaa
legendaarinen näyttelijä Lembit Ufsak,
joka esittää Endeliin tukeutuvan Jaan-pojan
(Joonas Koff) isoisää.
Klaus Härön uutuuselokuva on visuaalisesti ja esteettisesti
upea teos. Härön ja hänen kuvaajansa Tuomo
Hutrin yhteistyö on yhtä komeaa ja
saumatonta kuin Postia pappi Jaakobille -leffassakin (2009). On myös hienoa
seurata virolaisten näyttelijöiden työtä. Erinomaisten Märt Avandin ja Lembit
Ufsakin ohella mieleen piirtyvät Marta-tyttöä esittävä Liisa Koppel ja rehtoria esittävä Hendrik Toompere.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti