Aku Hirviniemi) saapumassa luokkakokoukseen. (c) Solar Films
Taneli Mustosen
ohjaama Luokkakokous (2015) on huonoin
näkemäni kotimainen komedia viiteen vuoteen. Elokuva on mauton, seksistinen, liian
pitkä, tarinaltaan kökkö ja roolihenkilöidensä osalta täysin yhdentekevä
idioottifarssi. Luokkakokouksen ainoa myönteinen puoli on siinä, että leffalimbon
pääsylipputuloilla rahoitetaan monen muun elokuvan esittäminen kasvukeskusten
ulkopuolisissa elokuvateattereissa.
Luokkakokous pohjaa tanskalaiseen komediaan Klassefesten (2011), josta tuli
melkoinen menestys. Myös se kolkutteli hyvän maun rajoja, mutta teki sen kuitenkin
tyylillä. Valitettavasti tuotantoyhtiö Solar Filmsin tuorein tekele on hakenut
lapsellisiin ja typeriin mieshahmoihinsa mallia amerikkalaisesta Kauhea kankkunen –elokuvasarjasta.
Solar Films on hakenut kaveruskomediaansa näennäisesti
hauskat päätähdet, jotka suuntaavat viikonlopuksi Naantalin kylpylään
yläasteelta päässeiden oppilaiden 20-vuotisluokkakokoukseen.
Kolmivitosista miehistä
Niklasta (Aku Hirviniemi) on
pyydetty pitämään puhe luokkakokouksessa. Tämä tuntuu aivan liian haastavalta Niklaksesta,
jota arki talloo ja peräpukamat vaivaavat. Stand-up-koomikko Sami Hedbergin näyttelemä Antti jäi yksin kun Hanne- vaimo (Lotta Kaihua)
otti ja lähti nuoren parisuhdeterapeutin matkaan. Antti on lapsellinen ja
säälittävä hahmo kaikessa kiimaisuudessaan. Kolmikon täydentää rockkukko Tuomas (Jaajo Linnonmaa), jonka ajatteleva elin sijaitsee alapäässä.
Roisi mauttomuuskin voi toimia elokuvassa, muttei tässä. Huumoria
yritetään repiä tavallistakin rasvaisemmista alapäävitseistä, kännikoheltamisesta,
Niklaksen nolaamisesta, mimmien perään kuolaamisesta ja irtosuhteista. Monien
kaveruskomedioiden tapaan Luokkakokous on hyvin seksistinen: nainen on olemassa
vain panemista varten. Daniel Lindholmin
kamera viipyilee pitkään naisten kaula-aukoissa, pepuissa ja vartalon muissa
kaarissa. Elokuvan seksikohtaukset ovat mielikuvituksetonta jyystämistä, ja
mieskolmikon onanointikirkuna typerryttävän tyhmää.
Aku Hirviniemen Niklaksen fyysisestä ja henkisestä
kärsimyksestä rakennetaan elokuvan suurimmat vitsit. Tätä rooliaan ammattinäyttelijä
tuskin haluaa juurikaan muistella CV:ssään. Sami Hedbergin hauskuus on jäänyt
stand up –lavoille. Jaajo Linnonmaan repliikit ovat suurin piirtein yhtä tyhmiä
kuin juontajana Radio Suomipopin
Aamulypsy-ohjelmassa. Hänen Tuomaksestaan kuitenkin löytyy elokuvassa hivenen
karismaa. Tuntuu myös siltä, että Tuomas on ainoa, joka kolmikosta oppii edes
jotain rillutteluviikonlopustaan.
Elokuvateknisesti luokkakokous on tasapaksua työtä niin
kuvaukseltaan kuin leikkaukseltaan. Taneli Mustosen sovitettu käsikirjoitus on
löperö. Niinpä elokuva tuntuu puolentoista tunnin kestostaan huolimatta liian
pitkältä. Filmin lopussa valkokangas täyttyy pieleen menneistä otoksista,
joissa päänäyttelijät kikattavat muka hulvattomille otoksilleen.
Todellisuudessa elokuvasta jää tunkkainen ja myötähäpeän täyteinen olo.
Solar Films on tuottanut Mielensäpahoittajan,
Puhdistuksen, Häjyjen ja Tummien Perhosten kodin kaltaisia hyviä elokuvia.
Luokkakokouksen valinta tuotantoyhtiön 20-vuotisjuhlien ensi-iltaan ei sittenkään
ole outo valinta. Elokuvanteon kova työ ja todellisuus on huuhdeltu
tuotantoyhtiössä pois kostein illoin ja erilaisella örveltämisellä. Omena ei siten
kauas puusta putoa.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti