Johanna Vuoksenmaan
uutuuselokuva Viikossa aikuiseksi (2015)
on jo jonkin aikaa pyörinyt elokuvateattereissa. Vahvalla näyttelijäkaartilla miehitetty
kesäinen komedia on huvittava, muttei jätä katsojaan mitään erityistä
muistijälkeä. Keskenkasvuisten aikuisten kirjavan joukon edesottamukset jäävät
aika yhdentekeviksi.
Vuoksenmaan edellinen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto (2013) oli menestystarina ja yli
400 000 katsojalla kyseisen vuoden katsotuin elokuva. Uutuusfilmi vetää
epäilemättä tunnettujen näyttelijöidensa ansiosta väkeä teattereihin tälläkin
kertaa.
Elokuvan keskushenkilö on Minttu Mustakallion esittämä Saara.
Hän päättää lähteä hoitamaan kipeän eron iskemiä haavojaan henkisen
kehittymisen leirille Turun saaristoon.
Lemmenkipeä Saara saa seurakseen yhdeksän muuta ihmistä.
Joukossa ovat ikääntyvä naistenmies Jouko
(Taneli Mäkelä), rockkukko Ville (Lauri Tanskanen), sähkömies Rane
(Jarkko Pajunen), leiriohjaaja Kalle (Eppu Salminen), vasemmistoradikaalilta vaikuttava Petri (Jarkko Nieminen), nuori lestadiolaisäiti Kaisa-Leena (Iina Kuustonen),
tekopyhä vaihtoehtoihminen Emma (Essi Hellén), ujo maalaisnainen Alli (Annaleena Sipilä) ja kovapintainen kokki Mervi (Minna Koskela).
Varsin pian leiriläisille käy selväksi, että leiriviikon upea
mainonta ei vastaa todellisuutta. Kun muutosguru Kalle häipyy saarelta koiransa
synnytykseen, on leiriläisten aika ottaa vastuu omasta henkisestä kasvustaan.
Joukkoa alkaa vetää monia vastaavanlaisia leirejä kolunnut Essi, jonka otteet
eivät kuitenkaan miellytä juurikaan muuta joukkoa.
Johanna Vuoksenmaa on koonnut elokuvaansa joukon hauskoja
näyttelijöitä, joiden keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa enimmäkseen
toimivalta. Intensiivisen viikon aikana joukko hitsautuu yhteen. Kesäleirillä
monet löytävät uusia puolia itsestään ja muista. Samalla käyvät ilmi ihmisten
sisäiset jännitteet ja särmät.
Elokuvan yksi ongelma on joidenkin hahmojen
karikatyyrimaisuus. Ohjaaja ei kykene taustoittamaan kaikkia päähenkilöitään
riittävästi. Toinen pulma syntyy päähenkilöksi nostetusta Minttu
Mustakalliosta. Yleensä niin mainio komedienne ei tässä elokuvassa pääse
parhaimpaansa. Iina Kuustosen esittämä lestadiolaisäiti tuskin pääsisi
tällaiselle leirille. Siitä huolimatta Kaisa-Leenan ja itsekeskeisen rocktähti
Villen kesken syntyvä ystävyys on kauniisti kuvattu. Elokuvan onnellisimmaksi
ihmiseksi nousee Rane – ja myös karskin Mervin pinnan alta löytyy tunteva
ihminen.
Kerkko Koskisen
musiikki soi komeasti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Lopputekstien rullatessa
on kuitenkin pakko kysyä: mitä elokuvasta jäi käteen? Itselleni ei oikein mitään.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti