Täydellinen navanalitus*

                          Antti, Tuomas ja Niklas (Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa ja
                          Aku Hirviniemi) saapumassa luokkakokoukseen. (c) Solar Films

Taneli Mustosen ohjaama Luokkakokous (2015) on huonoin näkemäni kotimainen komedia viiteen vuoteen. Elokuva on mauton, seksistinen, liian pitkä, tarinaltaan kökkö ja roolihenkilöidensä osalta täysin yhdentekevä idioottifarssi. Luokkakokouksen ainoa myönteinen puoli on siinä, että leffalimbon pääsylipputuloilla rahoitetaan monen muun elokuvan esittäminen kasvukeskusten ulkopuolisissa elokuvateattereissa.

Luokkakokous pohjaa tanskalaiseen komediaan Klassefesten (2011), josta tuli melkoinen menestys. Myös se kolkutteli hyvän maun rajoja, mutta teki sen kuitenkin tyylillä. Valitettavasti tuotantoyhtiö Solar Filmsin tuorein tekele on hakenut lapsellisiin ja typeriin mieshahmoihinsa mallia amerikkalaisesta Kauhea kankkunen –elokuvasarjasta.

Solar Films on hakenut kaveruskomediaansa näennäisesti hauskat päätähdet, jotka suuntaavat viikonlopuksi Naantalin kylpylään yläasteelta päässeiden oppilaiden 20-vuotisluokkakokoukseen.

Kolmivitosista miehistä Niklasta (Aku Hirviniemi) on pyydetty pitämään puhe luokkakokouksessa. Tämä tuntuu aivan liian haastavalta Niklaksesta, jota arki talloo ja peräpukamat vaivaavat. Stand-up-koomikko Sami Hedbergin näyttelemä Antti jäi yksin kun Hanne- vaimo (Lotta Kaihua) otti ja lähti nuoren parisuhdeterapeutin matkaan. Antti on lapsellinen ja säälittävä hahmo kaikessa kiimaisuudessaan. Kolmikon täydentää rockkukko Tuomas (Jaajo Linnonmaa), jonka ajatteleva elin sijaitsee alapäässä.

Roisi mauttomuuskin voi toimia elokuvassa, muttei tässä. Huumoria yritetään repiä tavallistakin rasvaisemmista alapäävitseistä, kännikoheltamisesta, Niklaksen nolaamisesta, mimmien perään kuolaamisesta ja irtosuhteista. Monien kaveruskomedioiden tapaan Luokkakokous on hyvin seksistinen: nainen on olemassa vain panemista varten. Daniel Lindholmin kamera viipyilee pitkään naisten kaula-aukoissa, pepuissa ja vartalon muissa kaarissa. Elokuvan seksikohtaukset ovat mielikuvituksetonta jyystämistä, ja mieskolmikon onanointikirkuna typerryttävän tyhmää.

Aku Hirviniemen Niklaksen fyysisestä ja henkisestä kärsimyksestä rakennetaan elokuvan suurimmat vitsit. Tätä rooliaan ammattinäyttelijä tuskin haluaa juurikaan muistella CV:ssään. Sami Hedbergin hauskuus on jäänyt stand up –lavoille. Jaajo Linnonmaan repliikit ovat suurin piirtein yhtä tyhmiä kuin juontajana Radio Suomipopin Aamulypsy-ohjelmassa. Hänen Tuomaksestaan kuitenkin löytyy elokuvassa hivenen karismaa. Tuntuu myös siltä, että Tuomas on ainoa, joka kolmikosta oppii edes jotain rillutteluviikonlopustaan.

Elokuvateknisesti luokkakokous on tasapaksua työtä niin kuvaukseltaan kuin leikkaukseltaan. Taneli Mustosen sovitettu käsikirjoitus on löperö. Niinpä elokuva tuntuu puolentoista tunnin kestostaan huolimatta liian pitkältä. Filmin lopussa valkokangas täyttyy pieleen menneistä otoksista, joissa päänäyttelijät kikattavat muka hulvattomille otoksilleen. Todellisuudessa elokuvasta jää tunkkainen ja myötähäpeän täyteinen olo.

Solar Films on tuottanut Mielensäpahoittajan, Puhdistuksen, Häjyjen ja Tummien Perhosten kodin kaltaisia hyviä elokuvia. Luokkakokouksen valinta tuotantoyhtiön 20-vuotisjuhlien ensi-iltaan ei sittenkään ole outo valinta. Elokuvanteon kova työ ja todellisuus on huuhdeltu tuotantoyhtiössä pois kostein illoin ja erilaisella örveltämisellä. Omena ei siten kauas puusta putoa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Koodinmurtajien kovin koettelemus****

                                 Benedict Cumberbatch on loistava huippumatemaatikko
                                 Alan Turingina.

Norjalaisohjaaja Morten Tyldumin Imitation Game (2014) on hieno, jännittävä ja koskettava elokuva. Se kertoo toisen maailmansodan yhden suurimman salaisuuden selvittämisestä. Leffa on intensiivinen trilleri natsi-Saksan Enigma-salauslaitteen koodin murtamiseen johtaneesta työstä huippusalaisessa Bletchley Parkissa. Elokuva kertoo kuitenkin myös koodin selvittämisestä vastanneen huippumatemaatikko Alan Turingin (Benedict Cumberbatch) traagisen elämäntarinan.

Elokuva käynnistyy vuoden 1952 oudosta murrosta Alan Turingin asuntoon. Murron takana on Turingin 19-vuotias miesystävä. Poliisikuulusteluissa Turing myöntää olleensa homoseksuaalisessa suhteessa miesystäväänsä. Koska matemaatikko oli silloisen lainsäädännön mukaan syyllistynyt törkeään säädyttömyyteen, Turing joutui kemiallisen kastroinnin kohteeksi.

Imitation Gamen takauma vie vuoteen 1928, jolloin päähenkilö (Alex Lawther) opiskelee yksityiskoulussa ja kokee ensirakkauden hieman vanhemman Christopher Morcomin (Jack Bannon) kanssa. Christopher saavuttaa Alanin luottamuksen suojatessaan muista poikkeavaa poikaa kiusaajiltaan.

Elokuvan ajallinen päätaso kulkee kuitenkin toisessa maailmansodassa. Voittaakseen sodan nopeasti etenevää natsi-Saksaa vastaan Iso-Britannia kerää salaiseen koodinmurtokeskukseen sekalaisen seurakunnan huippumatemaatikkoja, kielitieteilijöitä, shakkimestareita ja tiedustelu-upseereita. Heidän tehtävänään on murtaa saksalaisen sähkömekaanisen salauslaite Enigman koodijärjestelmä. Saksan maa-, meri- ja ílmavoimat sekä SS käyttävät salausjärjestelmää viestinnässään. Puolalaiset olivat onnistuneet selvittämään Enigman alkeellisemman version koodijärjestelmän, mutta kehittyneemmän laitteen koodin murtaminen jäi liittoutuneiden tehtäväksi.

Bletcley Parkin kryptoanalyytikkojen huipputiimiin valikoituu Turingin lisäksi Hugh Alexander (Matthew Goode), Joan Clarke (Keira Knightley), John Cairncross (Allen Leech), Peter Hilton (Matthew Beard) ja Jack Good (James Northcote). He työskentelevät vaativan komentaja Dennistonen (Charles Dance) alaisuudessa. Kun tämän kärsivällisyys hitaaseen koodinmurtamiseen on koetuksella, ryhmä saa tukea tiedustelujohtaja Stewart Menziesiltä (Mark Strong).

Alan Turing oivaltaa pian, että Enigman kiekkojen salausvaihtoehtojen tähtitieteellinen määrä edellyttää huippunopeisiin laskutoimituksiin kykenevän kryptoanalyyttisen bombe-koneen suunnittelua. Turing rakentaa säntillisesti kallista Christopheriksi nimeämäänsä konetta työkavereiden repiessä hiuksiaan. Kryptoanalyytikko näyttäytyy muille kömpelönä, ylimielisenä ja sosiaalisilta taidoiltaan heikkona ja saisi nykyään todennäköisesti asperger-diagnoosin. Hänen matemaattisia kykyjään ja luonnettaan ymmärtää oikeastaan vain tiimin ainoa nainen Joan Clarke, jonka kanssa Turingilla syntyy hyvä ja syvä ystävyyssuhde.

Elokuvan jännitys rakentuu kilpajuoksusta ajan kanssa. Enigman salaisuudet on murrettava, jotta natsien sotakoneisto voidaan halvaannuttaa ja lopulta kukistaa.

Alan Turingia näyttelevä Benedict Cumberbatch on loistava roolissaan. Hän kykenee menemään ristiriitaisen henkilöhahmonsa nahkoihin – ja tuo esiin huippuälykkään neron, joka joutuu elämänsä aikana paljon kärsimään seksuaalisen suuntautumisensa takia. Cumberbatchin Turing on itseriittoinen, mutta myös haavoittuva ja melankolinen. Briljanttia Clarkea näyttelevä Keira Knightley tuo puolestaan huumoria ja lämpöä kovin miesvoittoiseen elokuvaan. Hienon roolityön tekee myös tiedustelujohtajaa näyttelevä Mark Strong, joka on hyvä viileässä, ymmärtävässä ja analyyttisessä roolissaan.

Alan Turingin oma murheellinen kohtalo koskettaa katsojaa ja saa pohtimaan suvaitsevaisuuden rajoja. Hän oli sotasankari, joka vastusti väkivaltaa ja kykeni omalla koodinmurtotyöllään lyhentämään toisen maailmasodan kestoa ja pelastamaan siten ihmishenkiä. Hänen vaikutuksensa tuntuu yhä joka päivä. Ilman Turingin uraauurtavaa työtä tietojenkäsittelyn kehittäjänä olisi tämäkin elokuva-arvostelu jäänyt kirjoittamatta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Kolme pohjalaisnäyttelijää Hall of Fameen

Etelä-Pohjalaisen elokuvan kehittämisyhdistys nimitti kolme tunnettua ja ansioitunutta eteläpohjalaista näyttelijää kunniagalleriaan eli Hall of Fameen. Näyttelijät ovat Kalevi Haapoja, Esko Nikkari ja Vesa Mäkelä. He kaikki näyttelivät yhdessä Pekka Parikan elokuvassa Pohjanmaa.

                                              1. Kalevi Haapoja

Ylihärmässä v. 1932 syntynyt Kalevi Haapoja on tunnetuimpia eteläpohjalaisia näyttelijöitä ja paikallinen elävä elokuvataiteen legenda. Hän aloitti uransa harrastelijanäyttelijänä 1950-luvulla ja on toiminut mm. näytelmien ohjaajana ja lausujana. Pääelanto irtosi kuitenkin pitkään maanviljelyksestä.

Kalevi Haapojan ura filmikameran edessä alkoi eteläpohjalaisella maaseutukuvaus Rotuvasikalla vuonna 1975. Ensimmäinen filmirooli oli Matti Kassilan Natalia-elokuvassa vuodelta 1979, ja toistaiseksi viimeinen Harri J. Rantalan lyhytelokuvassa Kaukopartio (2013).

 Kalevin nostivat valtakunnalliseen tietoisuuteen erityisesti Pekka Parikan Pohjanmaa (1998) ja Aleksi Mäkelän Häjyt (1999). Hän sai Häjyjen isoisä Karhun roolityöstä vuonna 2000 parhaan miessivuosan Jussin.

Kalevi-palkinto kantaa perustellusti tämän eteläpohjalaisen elokuvan grand old manin nimeä.

                        2. Esko Nikkari

Lapualla 1938 syntynyt ja Seinäjoella 2006 kuollut Esko Nikkari lienee tunnetuin eteläpohjalainen näyttelijä. Hän aloitti elokuvanäyttelijän uransa Mikko Niskasen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia v. 1972. Hänen viimeiseksi pitkäksi elokuvakseen jäi Timo Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa v. 2005.

Kotimaisen elokuvan Elonet-tietokannan mukaan Esko Nikkari ehti näytellä peräti 87 elokuvassa. Hänen taitoihinsa ja suureen lavapreesensiinsä ovat luottaneet elokuvaohjaajat Aki Kaurismäestä Markku Pölöseen. Nikkarin tunnettuja pohjalaiselokuvia ovat Parikan Pohjanmaa ja Talvisota sekä Ilkka Vanteen Lakeuden kutsu ja Heikki Kujanpään Pieni pyhiinvaellus vuodelta 2000.

Esko Nikkari sai Jussi-palkinnon 1991 miessivuosasta elokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö. Hänelle on myönnetty myös Humanismin käsi -palkinto 1988 (roolit elokuvissa Pohjanmaa sekä Hamlet liikemaailmassa)

                                       3. Vesa Mäkelä

Hall of Fameen nousee myös Kauhavalla v. 1947 syntynyt ja Helsingissä v. 2003 kuollut Vesa Mäkelä. Hän teki merkittävän 12-vuotisen uran Televisioteatterissa Yleisradiossa. Mäkelä oli paljon käytetty näyttelijä Radioteatterin kuunnelmissa. Lisäksi hänen ääntään on kuultu lukuisissa dokumenteissa, piirroselokuvissa ja äänikirjoissa.

Vesa Mäkelä ehti tehdä elämänsä aikana 75 filmiroolia. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Rauni Mollbergin ja Sulevi Peltolan Yleisradiolle ohjaama  Tehtaan varjossa v. 1969 ja viimeinen Tapio Piiraisen ohjaama Raid v. 2003. Mäkelän pohjalaiselokuviin kuuluvat Parikan Pohjanmaa ja Talvisota sekä poikansa Aleksi Mäkelän ohjaama Häjyt.

Vesa Mäkelä sai kaksi kertaa elokuvataiteen valtionpalkinnon. Hänet palkittiin 1972 nimirooleistaan televisionäytelmissä Pikasuutarin Esko ja Kyösti Sorsan opintie. Pääosa Veli-Matti Saikkosen ohjaamassa televisioelokuvassa Sujut toi palkinnon 1975.

Citizen Don/Y-Klaffin kaikuja

Anselmi sai yhdeksän Kalevi-palkintoa

                                      Elokuvan Anselmi - nuori ihmissusi tiimiä veti
                                      parhaana ohjaajana palkittu Matti Pekkanen.

Kauhavan Y-Kinossa jaettiin lauantaina 21.2.2015 ensimmäiset eteläpohjalaisille elokuville myönnetyt Kalevi-palkinnot. Palkintopöydän putsasi Bottomland Productionsin kunnianhimoinen elokuva Anselmi – nuori ihmissusi, joka sai kaikkiaan yhdeksän Kalevi-palkintoa.

Kalevi-ehdokkaat oli valinnut Etelä-Pohjalaisen elokuvan edistämisyhdistys. Palkinto on saanut nimensä kauhavalaisen elokuvanäyttelijä Kalevi Haapojan mukaan. Seuraavat Kalevit on tarkoitus jakaa Jalasjärvellä 2017.

Kalevi-palkinnot 2015

1. Paras elokuva:

Anselmi – nuori ihmissusi / Bottomland Productions (2014)

2. Ohjaus:

Matti Pekkanen / Anselmi – nuori ihmissusi

3. Käsikirjoitus:

Tuukka Haapamäki & Pasi Ketola / Haulikkomies

4. Miespääosa:

Aleksi Holkko / Anselmi – nuori ihmissusi

5. Naispääosa:

Marjut Maristo / Käräjävuorentie

6. Miessivuosa:

Pauli Hanhiniemi / Anselmi – nuori ihmissusi

7. Naissivuosa:

Maritza Parkkinen / Danny Weird

8. Kuvaus:

Matti Pekkanen / Anselmi – nuori ihmissusi

9. Äänisuunnittelu:

Lassi Rantanen / Anselmi – nuori ihmissusi

10. Leikkaus:

Matti Pekkanen / Anselmi – nuori ihmissusi

11. Musiikki:

Tapani Siirtola / Anselmi – nuori ihmissusi

12. Lavastus:

Juha-Matti Toppinen / Kotiinpaluu

13. Pukusuunnittelu:

Katja Koivuluoma / Kotiinpaluu

14. Erikoisefektit:

Janne Suhonen / Anselmi – nuori ihmissusi

15. Dokumenttielokuva:

Akkaansilta / Futuri filmi (2011)

Nurmolainen elokuvaohjaaja Harri J. Rantala juonsi gaalan.

                   

Kaunis mieli rapistuvassa ruumiissa ****

                       Elokuva kertoo Janen (Felicity Jones) ja Stephen Hawkingin
                       (Eddie Redmayne) poikkeuksellisen rakkaustarinan.

Elämä voi olla samanaikaisesti sekä sankarillista että traagista. Ajatukselta ei voi välttyä, kun seuraa reilun kahden tunnin ajan aikamme kenties tunnetuimman tiedemiehen Stephen Hawkingin elämästä tehtyä elokuvaa. James Marshin ohjaama melodraama perustuu kuuluisan brittikosmologin ja teoreettisen fysiikan professori Hawkingin entisen vaimon Jane Wilde Hawkingin muistelmateokseen Travelling to Infinity: My Life with Stephen.

Elokuva Kaiken teoria (2014) kertoo aikaa, avaruuden mustia aukkoja ja maailmankaikkeuden synnyn varhaisvaiheita selvittäneen Hawkingin keskeisimmistä tieteellisistä saavutuksista, mutta ennen kaikkea Stephenin (Eddie Redmayne)  ja Janen (Felicity Jones) poikkeuksellisesta rakkaustarinasta. Nuoret lahjakkaat opiskelijat tapaavat Cambridgen yliopistossa Isossa-Britanniassa, rakastuvat ja menevät pian naimisiin. Molempien silmissä siintää tohtorihattu, mutta elämä tarjoaa yllätyksen, joka mullistaa nuoren parin elämän.

Poikkeuksellisen älykäs ja lahjakas fyysikko sairastuu motoneuronitauti ALSiin, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Aikaa myöden seurauksena on lihasten heikkeneminen ja surkastuminen. Erikoislääkäri lupaa 21-vuotiaalle Stephenille vain kaksi vuotta elinaikaa. Tyrmistynyt Hawking masentuu, mutta saa elämästä uudelleen kiinni nuoren vaimonsa tuella. Jane kannustaa miestään saattamaan loppuun väitöskirjan, joka sisältää tutkijan teorian universumin synnystä.

Tämän jälkeen Hawking keskittyy tutkimustyössään siihen, mitä hänellä on lääkäreiden mukaan niin vähän jäljellä: aikaan. Sairauden etenemisestä huolimatta aviopari saa kolme lasta. Perheen arki jää sisukkaan ja määrätietoisen Janen vastuulle, koska Hawking joutuu ALS-taudin edetessä sidotuksi pyörätuoliin. Ilman Janen huolenpitoa ja rakkautta maailma olisi saattanut jäädä vaille Hawkingin älyllisiä suursaavutuksia: teoriaa mustan aukon (luhistuneen auringon) säteilystä sekä pyrkimyksestä yhdistää kosmologisessa teoriassaan Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka.

Vuosien vieriessä Jane ylirasittuu. Uskonnolliselle Janelle kirkkokuoroharjoitukset tarjoavat mahdollisuuden irtautua hetkeksi raskaan arjen pyörittämisestä. Kuoron johtajana toimii fiksu ja komea Jonathan Hellyer Jones (Charlie Cox), josta pian tulee perheen uskottu ja auttaja. Empaattisen Jonathanin ja Janen välille muodostuu voimakas tunneside, joka pysyy ilmeisesti pitkään platonisen rakkauden tasolla.

Hawkingin sensaatiomainen menestysteos Ajan lyhyt historia (1988) tekee viimeistään astrofyysikosta maailmankuulun. Perhepiirissä suhde Janeen heikkenee eikä sitä auta hoitajien jatkuva vaihtuminen. Hoitajista yksi, Elaine Mason (Maxine Peake) saa Stephenin nauramaan ja nousee tärkeään asemaan. Stephenin ALS on tässä vaiheessa edennyt jo niin pitkälle, että tiedemies on menettänyt puhekykynsä ja viestii muun maailman kanssa kaukosäätimellä ohjattavaa puhesyntetisaattoria käyttäen.

Elokuvan ennakkonäytöksessä oikean Stephen Hawkingin kerrotaan itkeneen. Hawkingia näyttelevä Eddie Redmayne tekee häikäisevän roolityön muuntuessaan iloisesta yliopisto-opiskelijasta kärsiväksi ja pyörätuoliin sidotuksi neroksi. Hän ei ole syyttä ehdolla Oscar-gaalassa parhaaksi miesnäyttelijäksi. Myös Jane Hawkingia näyttelevä Felicity Jones on erinomainen ja samaan tapaan Oscar-ehdokas. Kaunis brittinäyttelijä tekee hillityn ja älykkään roolityön itsensä rakkaudelle ja miehensä uralle uhranneena naisena.

Elokuvan trailerin löydät tästä. 

                                Nuori Hawking etsii maailmankaikkeuden synnyn selittävää

                                matemaattista kaavaa. Sitä hän etsii edelleen 73-vuotiaana.

Aikuisten hupaisa kesäleiri**

                                Aikuisten kesäleirillä sattuu ja tapahtuu.

Johanna Vuoksenmaan uutuuselokuva Viikossa aikuiseksi (2015) on jo jonkin aikaa pyörinyt elokuvateattereissa. Vahvalla näyttelijäkaartilla miehitetty kesäinen komedia on huvittava, muttei jätä katsojaan mitään erityistä muistijälkeä. Keskenkasvuisten aikuisten kirjavan joukon edesottamukset jäävät aika yhdentekeviksi.

Vuoksenmaan edellinen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto (2013) oli menestystarina ja yli 400 000 katsojalla kyseisen vuoden katsotuin elokuva. Uutuusfilmi vetää epäilemättä tunnettujen näyttelijöidensa ansiosta väkeä teattereihin tälläkin kertaa.

Elokuvan keskushenkilö on Minttu Mustakallion esittämä Saara. Hän päättää lähteä hoitamaan kipeän eron iskemiä haavojaan henkisen kehittymisen leirille Turun saaristoon.

Lemmenkipeä Saara saa seurakseen yhdeksän muuta ihmistä. Joukossa ovat ikääntyvä naistenmies Jouko (Taneli Mäkelä), rockkukko Ville (Lauri Tanskanen), sähkömies Rane (Jarkko Pajunen), leiriohjaaja Kalle (Eppu Salminen), vasemmistoradikaalilta vaikuttava Petri (Jarkko Nieminen), nuori lestadiolaisäiti Kaisa-Leena (Iina Kuustonen), tekopyhä vaihtoehtoihminen Emma (Essi Hellén), ujo maalaisnainen Alli (Annaleena Sipilä) ja kovapintainen kokki Mervi (Minna Koskela).

Varsin pian leiriläisille käy selväksi, että leiriviikon upea mainonta ei vastaa todellisuutta. Kun muutosguru Kalle häipyy saarelta koiransa synnytykseen, on leiriläisten aika ottaa vastuu omasta henkisestä kasvustaan. Joukkoa alkaa vetää monia vastaavanlaisia leirejä kolunnut Essi, jonka otteet eivät kuitenkaan miellytä juurikaan muuta joukkoa.

Johanna Vuoksenmaa on koonnut elokuvaansa joukon hauskoja näyttelijöitä, joiden keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa enimmäkseen toimivalta. Intensiivisen viikon aikana joukko hitsautuu yhteen. Kesäleirillä monet löytävät uusia puolia itsestään ja muista. Samalla käyvät ilmi ihmisten sisäiset jännitteet ja särmät.

Elokuvan yksi ongelma on joidenkin hahmojen karikatyyrimaisuus. Ohjaaja ei kykene taustoittamaan kaikkia päähenkilöitään riittävästi. Toinen pulma syntyy päähenkilöksi nostetusta Minttu Mustakalliosta. Yleensä niin mainio komedienne ei tässä elokuvassa pääse parhaimpaansa. Iina Kuustosen esittämä lestadiolaisäiti tuskin pääsisi tällaiselle leirille. Siitä huolimatta Kaisa-Leenan ja itsekeskeisen rocktähti Villen kesken syntyvä ystävyys on kauniisti kuvattu. Elokuvan onnellisimmaksi ihmiseksi nousee Rane – ja myös karskin Mervin pinnan alta löytyy tunteva ihminen.

Kerkko Koskisen musiikki soi komeasti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Lopputekstien rullatessa on kuitenkin pakko kysyä: mitä elokuvasta jäi käteen? Itselleni ei oikein mitään.

Elokuvan trailerin löydät tästä.