Majuri (Antti Reini) rakastuvat filmissä toisiinsa.
Saara Cantellin
Ainoat oikeat (2013) on romanttinen komedia, jolle voi povata hyvää
menestystä ainakin suomalaisten naiskatsojien keskuudessa. Tilannehuumori, pätevät
näyttelijävalinnat, kelpo käsikirjoitus ja sutjakas elokuvakerronta tarjoavat
keskimääräistä suomalaiskomediaa paremman leffakokemuksen.
Kolmikymppinen fysioterapeutti Hanna Palo (raikas ja sympaattinen Anna-Maija Tuokko) työskentelee lääkärikeskuksessa ja pörrää
baarikärpäsenä parhaiden ystäviensä Ellin
(Inka Kallén) ja Paulan (Jenni Kokander)
kanssa. Nuori kiireinen nainen on välttänyt sitoutumisen, mutta etsii biletyspaikoissa
katseellaan sitä oikeaa parhaiden ystävättäriensä tavoin.
Hanna törmää yllätyksekseen tummaan komistukseen Markukseen (Ilkka Villi), joka vie pikaisesti nuorelta naiselta jalat alta.
Pudotus pilvilinnasta sattuu kuitenkin kipeästi, kun mies yllättäen katoaa
Hannan elämästä jättämättä edes puhelinnumeroaan.
Markuksen etsintä katkeaa, kun Hanna ottaa vastaan
työtarjouksen auto-onnettomuudessa loukkaantuneen pääministeri Ismo Majurin (Antti Reini) kuntouttajana. Valtakunnan ykkönen, joka kampausta
myöten muistuttaa erästä aiempaa puolivallatonta poikamiestä, rakastuu pian
korviaan myöten osaavaan ja viehättävään kuntouttajaansa. Eikä nainenkaan jätä
vastaamatta pääministerin tunteisiin. Tämä tietää vaikeita aikoja Ismo Majurin kaikkialla
läsnä olevalle ja hössöttävälle avustajalle Andersille
(Sampo Sarkola), joka yrittää tehdä parhaansa pitääkseen asian pimennossa.
Juoru- ja iltalehdet saavat kuitenkin vihiä pääministerin
morsiamesta. Julkisuuden hallinta käy käytännössä mahdottomaksi rakastavaisten
kannalta. Tavallinen tyttö on päässyt parempiin piireihin ja julkisuuden mielenkiinto
on herpaantumatonta. Hannan rääväsuinen bestis Elli (Kotikadusta tuttu Inka
Kallén) saa valtakunnan suosikkiparin uuteen talk show –lähetykseensä, kun
tapahtuu jotain odottamatonta.
Kadonnut Markus palaa nimittäin kuvioihin – ja Hannan on
tehtävä valinta kahden rakastamansa miehen välillä. Tähän problematiikkaan
kiteytyy elokuvan lopun todella mielenkiintoisesti pohjustettu loppuratkaisu,
jossa ei suoraan syöksytä happy endiin. Tästä käsikirjoittaja Outi Keskevaarille ja ohjaaja
Cantellille voi antaa kiitoksen.
Ainoiden oikeiden roolitus osuu nappiin. Anna-Maija Tuokko
on mainio komedienne, Ilkka Villistä löytyy monta tasoa ja Antti Reini on
uskottava rakastuneena miehenä, vaikkei niinkään pääministerinä. Jenni Kokander
on mainio tyttökolmikon tasapainoisimpana edustajana.
Kotimaisessa komediassa on vaihteeksi mukava seurata örveltävien
miesten sijasta bilettäviä nykynaisia, joille sattuu ja tapahtuu. Nuorten ihmisten suhdesopasta on turha hakea
suurta syvällisyyttä. Miehenkipeys on filmissä alati läsnä, ja iloista seksiä
ilman sitoumuksia korostetaan liiankin kanssa. Erikseen on mainittava Iltalehden
toimittajana hääräävä yli-innokas Elli, joka päästää suustaan rivouksia kuin
pahin satamajätkä.
Omassa lajityypissään Ainoat oikeat on onnistunut komedia.
Jäin silti pohtimaan kotimaisen elokuvan nykytrendiä. Sitä hallitsevat helsinkiläisten
kolmikymppisten sitoutumiskammoisten sinkkujen elämää valottavat elokuvat.
Monissa niistä ihmissuhteet ovat kulutustavaraa. Kun toisesta ihmisestä on
otettu ilo irti, heitetään hyödytön hyödyke romukoppaan. Rakastelusta on tullut
pelkkää panemista. Toivottavasti tämä ei ole koko totuus suomalaisen yhteiskunnan
moraalikäsitysten muutoksesta.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti