maanantai 30. joulukuuta 2013

Kahden miehen loukussa

                                Hanna (Anna-Maija Tuokko) ja pääministeri Ismo
                                Majuri (Antti Reini) rakastuvat filmissä toisiinsa.

Saara Cantellin Ainoat oikeat (2013) on romanttinen komedia, jolle voi povata hyvää menestystä ainakin suomalaisten naiskatsojien keskuudessa. Tilannehuumori, pätevät näyttelijävalinnat, kelpo käsikirjoitus ja sutjakas elokuvakerronta tarjoavat keskimääräistä suomalaiskomediaa paremman leffakokemuksen.

Kolmikymppinen fysioterapeutti Hanna Palo (raikas ja sympaattinen Anna-Maija Tuokko) työskentelee lääkärikeskuksessa ja pörrää baarikärpäsenä parhaiden ystäviensä Ellin (Inka Kallén) ja Paulan (Jenni Kokander) kanssa. Nuori kiireinen nainen on välttänyt sitoutumisen, mutta etsii biletyspaikoissa katseellaan sitä oikeaa parhaiden ystävättäriensä tavoin.

Hanna törmää yllätyksekseen tummaan komistukseen Markukseen (Ilkka Villi), joka vie pikaisesti nuorelta naiselta jalat alta. Pudotus pilvilinnasta sattuu kuitenkin kipeästi, kun mies yllättäen katoaa Hannan elämästä jättämättä edes puhelinnumeroaan.

Markuksen etsintä katkeaa, kun Hanna ottaa vastaan työtarjouksen auto-onnettomuudessa loukkaantuneen pääministeri Ismo Majurin (Antti Reini) kuntouttajana. Valtakunnan ykkönen, joka kampausta myöten muistuttaa erästä aiempaa puolivallatonta poikamiestä, rakastuu pian korviaan myöten osaavaan ja viehättävään kuntouttajaansa. Eikä nainenkaan jätä vastaamatta pääministerin tunteisiin. Tämä tietää vaikeita aikoja Ismo Majurin kaikkialla läsnä olevalle ja hössöttävälle avustajalle Andersille (Sampo Sarkola), joka yrittää tehdä parhaansa pitääkseen asian pimennossa.

Juoru- ja iltalehdet saavat kuitenkin vihiä pääministerin morsiamesta. Julkisuuden hallinta käy käytännössä mahdottomaksi rakastavaisten kannalta. Tavallinen tyttö on päässyt parempiin piireihin ja julkisuuden mielenkiinto on herpaantumatonta. Hannan rääväsuinen bestis Elli (Kotikadusta tuttu Inka Kallén) saa valtakunnan suosikkiparin uuteen talk show –lähetykseensä, kun tapahtuu jotain odottamatonta.

Kadonnut Markus palaa nimittäin kuvioihin – ja Hannan on tehtävä valinta kahden rakastamansa miehen välillä. Tähän problematiikkaan kiteytyy elokuvan lopun todella mielenkiintoisesti pohjustettu loppuratkaisu, jossa ei suoraan syöksytä happy endiin. Tästä käsikirjoittaja Outi Keskevaarille ja ohjaaja Cantellille voi antaa kiitoksen.

Ainoiden oikeiden roolitus osuu nappiin. Anna-Maija Tuokko on mainio komedienne, Ilkka Villistä löytyy monta tasoa ja Antti Reini on uskottava rakastuneena miehenä, vaikkei niinkään pääministerinä. Jenni Kokander on mainio tyttökolmikon tasapainoisimpana edustajana.

Kotimaisessa komediassa on vaihteeksi mukava seurata örveltävien miesten sijasta bilettäviä nykynaisia, joille sattuu ja tapahtuu.  Nuorten ihmisten suhdesopasta on turha hakea suurta syvällisyyttä. Miehenkipeys on filmissä alati läsnä, ja iloista seksiä ilman sitoumuksia korostetaan liiankin kanssa. Erikseen on mainittava Iltalehden toimittajana hääräävä yli-innokas Elli, joka päästää suustaan rivouksia kuin pahin satamajätkä.


Omassa lajityypissään Ainoat oikeat on onnistunut komedia. Jäin silti pohtimaan kotimaisen elokuvan nykytrendiä. Sitä hallitsevat helsinkiläisten kolmikymppisten sitoutumiskammoisten sinkkujen elämää valottavat elokuvat. Monissa niistä ihmissuhteet ovat kulutustavaraa. Kun toisesta ihmisestä on otettu ilo irti, heitetään hyödytön hyödyke romukoppaan. Rakastelusta on tullut pelkkää panemista. Toivottavasti tämä ei ole koko totuus suomalaisen yhteiskunnan moraalikäsitysten muutoksesta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.
                                 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti