perjantai 27. joulukuuta 2013

Kaukopartio harharetkellä

                     Kapteeni Erkki Peltoniemi (Eerik Kantokoski, vas.) ja eversti
                     Juho Loukasmäki (Kalevi Haapoja) ovat Kaukopartion voimahahmot.
                     Kuva: Nurmo-Filmi.



Eteläpohjalainen ohjaajalupaus ja elokuva-alan kehittäjä Harri J. Rantala tuo Y-Kinossa ensi-iltaan 27.12. uusimman elokuvansa Kaukopartio (2013).  Lupaavien lyhytelokuvien Kotiinpaluu (2010) ja Nurmoo – Huuto lakeudelta (2009) jälkeinen Kaukopartio ei pääse päämääräänsä. Pienellä budjetilla toteutettu elokuva laahaa kerronnaltaan ja jää valitettavan epätasaiseksi sisällöltään.

Nurmolainen elokuvan monitoimimies Rantala on elokuvansa käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja, lavastaja ja tuottaja. Rooleista parhaiten sujuu tällä kertaa leikkaus. Pienimuotoisessa sotaelokuvassaan Rantala on yhdistänyt taitavasti leikatun osuuden Kotiinpaluusta sen jatkokertomukseen Kaukopartio. Näin on saatu aikaan lähes tunnin mittainen elokuva.

Kotiinpaluu kertoi tarinan vuonna 1940 talvisodasta palaavasta traumatisoituneesta sotilaasta (Eerik Kantokoski), joka joutuu kotitilallaan kamppailemaan sotakokemusten, alkoholiongelman, velkansa ja avio-ongelmiensa kanssa. Hänen puolisoaan Enni Peltoniemeä näytteli pienieleisesti mutta tyylikkäästi kauhavalaissyntyinen Reeta Annala.

Varsinainen Kaukopartio-osuus alkaa elokuvassa asemasotavuodesta 1943.  Eversti Juho Loukasmäki (Kalevi Haapoja) antaa kapteeni Erkki Peltoniemen (Eerik Kantokoski) johtaman osaston tehtäväksi tunkeutua vihollisen selustaan ja siepata vanki, jonka avulla voitaisiin selvittää venäläisten sotasuunnitelmia. Kolmimiehiseen osastoon kuuluvat Peltoniemen ohella alikersantti Eero Ilkka (Ali Ahovaara) ja korpraali Tuomas Loukasmäki (Hannu Rantala).

Lumipukuihin sonnustautunut kaukopartio tekee työtä käskettyä ja onnistuu syvällä vihollisen selustassa nappaamaan sotavangikseen venäläisen naissotilaan (Eeva Putro). Varsin pian käy selväksi se, että osaston jäsenet suhtautuvat vankiin hyvin eri tavoin. Varsinainen elokuvan draama syntyy tästä.

Rantalan uutuuselokuvan rasitteena on tiukan talouden aikana kireäksi vedetty budjetti. Elokuva joudutaan toteuttamaan pienellä henkilömäärällä ja harvoissa kuvauspaikoissa. Valitettavasti Kaukopartiota vaivaavat myös käsikirjoitukseen, elokuvakerrontaan ja näyttelijöiden dialogiin liittyvät puutteet. Draaman kaari jää kunnolla jännittämättä venytetyn ja tapahtumaköyhän kerronnan vuoksi. Kiihkeintä kohtausta leimaa ilmaisullisesti vaisu dialogi, joka muistuttaa enemmän 2010-luvun teinin kuin 1940-luvun suomalaissotilaan kielenkäyttöä.

Näyttelijöistä Eerik Kantokoski ja eteläpohjalaisen elokuvan grand old man Kalevi Haapoja yltävät hyvään ja tasaiseen suoritukseen. Tosin on todettava, että Haapojan yltiöisänmaallinen puheenvuoro elokuvan lopussa särähtää hieman elokuvan loppuratkaisun taustaa vasten. Eeva Putro on venäläisenä naisvankina hyvin yksi-ilmeinen, muttei hänen roolinsakaan anna juuri mahdollisuuksia parempaan.

Harri J. Rantalan elokuvista Kaukopartio jää välityöksi. Odotan kuitenkin paljon hänen seuraavalta elokuvaltaan Juhannustyttö, joka on tarkoitus kuvata kesällä 2014.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti