Juho Loukasmäki (Kalevi Haapoja) ovat Kaukopartion voimahahmot.
Kuva: Nurmo-Filmi.
Eteläpohjalainen ohjaajalupaus ja elokuva-alan kehittäjä Harri J. Rantala tuo Y-Kinossa ensi-iltaan
27.12. uusimman elokuvansa Kaukopartio
(2013). Lupaavien lyhytelokuvien Kotiinpaluu (2010) ja Nurmoo – Huuto lakeudelta (2009)
jälkeinen Kaukopartio ei pääse päämääräänsä. Pienellä budjetilla toteutettu elokuva
laahaa kerronnaltaan ja jää valitettavan epätasaiseksi sisällöltään.
Nurmolainen elokuvan monitoimimies Rantala on elokuvansa
käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja, lavastaja ja tuottaja. Rooleista parhaiten
sujuu tällä kertaa leikkaus. Pienimuotoisessa sotaelokuvassaan Rantala on yhdistänyt
taitavasti leikatun osuuden Kotiinpaluusta sen jatkokertomukseen Kaukopartio.
Näin on saatu aikaan lähes tunnin mittainen elokuva.
Kotiinpaluu kertoi tarinan vuonna 1940 talvisodasta
palaavasta traumatisoituneesta sotilaasta (Eerik Kantokoski), joka joutuu
kotitilallaan kamppailemaan sotakokemusten, alkoholiongelman, velkansa ja
avio-ongelmiensa kanssa. Hänen puolisoaan Enni
Peltoniemeä näytteli pienieleisesti mutta tyylikkäästi kauhavalaissyntyinen
Reeta Annala.
Varsinainen Kaukopartio-osuus alkaa elokuvassa
asemasotavuodesta 1943. Eversti Juho Loukasmäki (Kalevi Haapoja) antaa kapteeni Erkki Peltoniemen (Eerik
Kantokoski) johtaman osaston tehtäväksi tunkeutua vihollisen selustaan ja
siepata vanki, jonka avulla voitaisiin selvittää venäläisten sotasuunnitelmia.
Kolmimiehiseen osastoon kuuluvat Peltoniemen ohella alikersantti Eero Ilkka (Ali
Ahovaara) ja korpraali Tuomas Loukasmäki
(Hannu Rantala).
Lumipukuihin sonnustautunut kaukopartio tekee työtä
käskettyä ja onnistuu syvällä vihollisen selustassa nappaamaan sotavangikseen venäläisen naissotilaan (Eeva Putro). Varsin pian käy selväksi
se, että osaston jäsenet suhtautuvat vankiin hyvin eri tavoin. Varsinainen
elokuvan draama syntyy tästä.
Rantalan uutuuselokuvan rasitteena on tiukan talouden aikana
kireäksi vedetty budjetti. Elokuva joudutaan toteuttamaan pienellä henkilömäärällä
ja harvoissa kuvauspaikoissa. Valitettavasti Kaukopartiota vaivaavat myös
käsikirjoitukseen, elokuvakerrontaan ja näyttelijöiden dialogiin liittyvät
puutteet. Draaman kaari jää kunnolla jännittämättä venytetyn ja tapahtumaköyhän
kerronnan vuoksi. Kiihkeintä kohtausta leimaa ilmaisullisesti vaisu dialogi, joka
muistuttaa enemmän 2010-luvun teinin kuin 1940-luvun suomalaissotilaan kielenkäyttöä.
Näyttelijöistä Eerik Kantokoski ja eteläpohjalaisen elokuvan
grand old man Kalevi Haapoja yltävät hyvään ja tasaiseen suoritukseen. Tosin on
todettava, että Haapojan yltiöisänmaallinen puheenvuoro elokuvan lopussa
särähtää hieman elokuvan loppuratkaisun taustaa vasten. Eeva Putro on
venäläisenä naisvankina hyvin yksi-ilmeinen, muttei hänen roolinsakaan anna
juuri mahdollisuuksia parempaan.
Harri J. Rantalan elokuvista Kaukopartio jää välityöksi. Odotan
kuitenkin paljon hänen seuraavalta elokuvaltaan Juhannustyttö, joka on tarkoitus kuvata kesällä 2014.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti