sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Optimistinen työttömän arkkiveisu

                             Laurin (Kari Väänänen) ja Ilonan (Kati Outinen) luottamus
                             toisiinsa säilyy kovissakin oloissa.

Kauhavan lukion ja IhmeFilmin elokuvasarja päättyy komeasti Aki Kaurismäen filmiin Kauas pilvet karkaavat (1996). Elokuva on 1990-luvun lama-Suomen heijastuma. Koettu suurtyöttömyys heijastuu filmissä, mutta siitä huolimatta katsoja poistuu elokuvateatterista liikuttuneen optimistisena. Jokaisella tummalla pilvellähän on hopeinen reuna.

Aki Kaurismäen elokuva on omistettu 1995 kuolleen luottonäyttelijä Matti Pellonpään muistolle. Näyttelijä on filmissä mukana lapsuudenkuvallaan päähenkilöiden asunnossa.

Kati Outinen esittää Ilonaa, joka on ahkeruudellaan noussut perinteikkään Dubrovnik-ravintolan hovimestariksi. Ravintolan johtaja rouva Sjöholm (Elina Salo) joutuu kuitenkin myymään ravintolansa päästäkseen veloistaan. Ilonan kohtalona on saada lopputili. Samaan aikaan liikennefirma saneeraa ja Ilonan mies Lauri (Kari Väänänen) joutuu jättämään työnsä raitiovaununkuljettajana.

Elokuva on kertomus työttömyydestä, joka iskee päähenkilöihin ja heidän lähipiiriinsä. Laman syövereihin syöksyminen tekee kipeää ja paljastaa kanssaihmisten pimeät puolet. Selviytyäkseen Ilona ja Lauri myyvät omaisuuttaan ja yrittävät epätoivoisina menestyä jopa uhkapelissä. Lauri häviää rahansa ruletissa ja puolisoiden tilanne vaikeutuu entisestään. Lopulta Ilona keksii ajatuksen omasta ruokaravintolasta.

Koettelemuksista huolimatta Kauas pilvet karkaavat ei ole kipeästä aihepiiristään huolimatta synkeä elokuva. Sen täyttää kaurismäkeläinen musta huumori. Kyse ei ole yhteiskunnallisesta protestista. Elokuva hengittää, ja Aki Kaurismäen taidot lavastuksen, värien- ja tilankäytön sekä valojen ja varjojen vaihtelujen toteuttajana ovat hioutuneet huippuunsa.

Näyttelijätyö on elokuvassa kauttaaltaan erinomaista. Filmi palkittiin viidellä Jussi-patsaalla ja se myytiin yli 20 maahan. Kauas pilvet karkaavat nousi 1990-luvun menestyneimmäksi leffaksi ulkomailla, jossa se sai reilut 500 000 katsojaa.

Voit lukea IhmeFilmin ja Y-Kinon elokuvaesittelyn tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti