toisiinsa säilyy kovissakin oloissa.
Kauhavan lukion ja IhmeFilmin elokuvasarja päättyy komeasti Aki Kaurismäen filmiin Kauas pilvet karkaavat (1996). Elokuva on 1990-luvun lama-Suomen heijastuma. Koettu suurtyöttömyys heijastuu filmissä, mutta siitä huolimatta katsoja poistuu elokuvateatterista liikuttuneen optimistisena. Jokaisella tummalla pilvellähän on hopeinen reuna.
Aki Kaurismäen elokuva on omistettu 1995 kuolleen
luottonäyttelijä Matti Pellonpään
muistolle. Näyttelijä on filmissä mukana lapsuudenkuvallaan päähenkilöiden
asunnossa.
Kati Outinen
esittää Ilonaa, joka on
ahkeruudellaan noussut perinteikkään Dubrovnik-ravintolan hovimestariksi.
Ravintolan johtaja rouva Sjöholm (Elina Salo) joutuu kuitenkin myymään
ravintolansa päästäkseen veloistaan. Ilonan kohtalona on saada lopputili. Samaan
aikaan liikennefirma saneeraa ja Ilonan mies Lauri (Kari Väänänen)
joutuu jättämään työnsä raitiovaununkuljettajana.
Elokuva on kertomus työttömyydestä, joka iskee
päähenkilöihin ja heidän lähipiiriinsä. Laman syövereihin syöksyminen tekee
kipeää ja paljastaa kanssaihmisten pimeät puolet. Selviytyäkseen Ilona ja Lauri
myyvät omaisuuttaan ja yrittävät epätoivoisina menestyä jopa uhkapelissä. Lauri
häviää rahansa ruletissa ja puolisoiden tilanne vaikeutuu entisestään. Lopulta
Ilona keksii ajatuksen omasta ruokaravintolasta.
Koettelemuksista huolimatta Kauas pilvet karkaavat ei ole
kipeästä aihepiiristään huolimatta synkeä elokuva. Sen täyttää kaurismäkeläinen
musta huumori. Kyse ei ole yhteiskunnallisesta protestista. Elokuva hengittää,
ja Aki Kaurismäen taidot lavastuksen, värien- ja tilankäytön sekä valojen ja
varjojen vaihtelujen toteuttajana ovat hioutuneet huippuunsa.
Näyttelijätyö on elokuvassa kauttaaltaan erinomaista. Filmi
palkittiin viidellä Jussi-patsaalla ja se myytiin yli 20 maahan. Kauas pilvet
karkaavat nousi 1990-luvun menestyneimmäksi leffaksi ulkomailla, jossa se sai
reilut 500 000 katsojaa.
Voit lukea IhmeFilmin ja Y-Kinon elokuvaesittelyn tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti