Bullock) taivaltamassa avaruudessa kohti avaruusasemaa.
Meksikolaisen elokuvaohjaajan Alfonso Cuarónin filmi Gravity
3D (2013) on ehdottomasti vuoden parhaimpia filmejä. Se on samanaikaisesti
niin jännitys-, katastrofi- kuin tieteiselokuvakin. Painovoimaa tarkoittavan tittelin
alle kätkeytyy vertauskuvallisesti paljon. Painovoima pitää Maan Aurinkoa
kiertävällä radallaan, satelliitit radoillaan ja vetää kaikkia massallisia kappaleita
toisiaan kohti. Myös meitä ihmisiä.
Elokuva avautuu muutamilla faktalauseilla. Avaruudessa ei
ole happea eikä ilmanpainetta. Äänelle ei ole välittäjäainetta. Elämä avaruudessa
on mahdotonta, sanotaan. Äärettömyys ja hiljaisuus kiehtovat elokuvan toista
päähenkilöä, lääkintäupseeri Ryan Stonea,
jota Sandra Bullock esittää hienosti
elämänsä roolissa.
Stone asentaa elokuvan alussa uutta ohjelmistoa Hubble-avaruusteleskooppiin 600
kilometrin korkeudessa. Seuranaan avaruudessa hänellä on komentaja Matt Kowalski (George Clooney), kokenut astronautti. Asennuspuuhat keskeyttää
yllättäen iskevä katastrofi: venäläiset ovat ohjuksella tuhonneet satelliitin,
jonka sirpaleet iskevät hajalle Hubblen ja liikkumiseen tarvittavan
Explorer-aluksen.
Tuhoa on edeltänyt aivan huikaiseva ja elokuvahistoriaan
jäävä pitkä 17 minuutin otos, jossa pieni piste vasten häikäisevän kaunista
maapalloa ja tähtikarttoja on kasvanut Hubbleksi huoltotöitä tekevine astronautteineen,
joista pari kieppuu teleskoopin ympärillä rakettireppuineen. Cuarónin
hovikuvaaja Emmanuel Lubezki
kameroineen pyörii aseman ympärillä. Lähikuvat erityisesti Stonen fyysisistä
voimainponnistuksista ovat vaikuttavia.
Avaruusromun aiheuttama tuho syöksee toisiinsa hihnalla
kiinnittyneet astronautit kiertoradalle. Kokeneen Kowalskin ohjeet ja
kollegiaalinen kannustus ovat äärimmäisen tärkeitä avaruuden ensikertalainen
Stonelle. Avaruuden syövereissä toisen ihmisen läheisyys saa valtavan
merkityksen. Sen happikadon uhkaama Ryan Stone oivaltaa syvästi, vaikka hän pelastautuukin
ilmalukon kautta kansainväliselle avaruusasemalle.
Bullockin kuoriutuminen avaruuspuvusta ja liikehdintä
kohdunomaisessa ilmalukossa jäävät elokuvahistoriaan; samoin hänen ulvontansa
kiinalaisella avaruusasemalla elokuvan myöhemmässä vaiheessa. Painottomuudessa
astronauttia kohti lentävät monenlaiset esineet: haarukka, shakkinappula,
kuulakärkikynä, putoava kyynel. Pieni liekki väärässä paikassa ennakoi uutta
uhkaa.
Elokuvan edetessä kamera hakeutuu yhä lähemmäs
lääkintäupseeri Ryania. Katsoja näkee hänen visiirinsä, kuulee hänen
hengityksensä ja sydämensä lyönnit, menee tavallaan sisälle avaruudessa
ajelehtivan nahkoihin. Gravity ei pohjimmiltaan ole vain jännitystä, avaruutta
tai erilaisten katastrofien ketjua, se on elokuva ihmisestä, hänen elämänhalustaan
ja kyvystään ratkaista akuutteja ongelmia.
Ryanin sisua nakertaa aluksi tragedia, jossa hän on
menettänyt nelivuotiaan lapsensa. Elämänjanon palauttamiseen tarvitaan toista
ihmistä. George Clooney on tässä avainasemassa. Hänen Kowalskinsa on vakaa, harkitseva,
hieman flirttaileva, mutta todella kannustava. Kollegiaalinen kumppanuus innostaa Ryanin ylittämään itsensä.
Filmin finaaliosuus on katsojalle suorastaan huikeaa
katsottavaa. Se on itse nähtävä ja koettava. Sitä ei auta kriitikonkaan
selittää. Vaikkei Gravity yllä aivan Stanley
Kubrickin filosofisen 2001:
Avaruusseikkailun (1968) tai Andrei
Tarkovskin Solariksen (1972)
tasolle, siinä riittää pohdittavaa useiksi päiviksi elokuvaelämyksen jälkeen.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti