yh-äiti Marjan (Emmi Parviainen) tarinan.
Y-Kinon ensi-iltaan tullut Silmäterä (2013) on vaikuttava elokuva. Kyseessä on kokkolalaisen käsikirjoittaja-dramaturgi
Jan Forsströmin ensimmäinen pitkä
elokuva. Sen keskeisiin teemoihin kuuluvat läheisriippuvuus, vierauden pelko ja
mielenterveyden horjuminen.
Elokuva käynnistyy yksinhuoltajaäiti Marjan (Emmi Parviainen) ja
hänen seitsemänvuotiaan tyttärensä Julian
(Luna Leinonen Botero) arjen ja
keskinäisen suhteen kuvaamisesta. Marja jakaa aamuöisin postia ja omistautuu
päivät pienelle tyttärelleen. Äiti
odottaa tyttäreltään vastapainoksi samanlaista omistautumista ja
rakkaudenosoituksia.
Symbioottinen suhde näyttää vaarantuvan, kun äidin ja
tyttären tekemisiä ryhtyy seuraamaan iranilainen maahanmuuttaja Kamaran (Mazdak Nassir). Mies on kiinnostunut Juliasta, jonka hän uskoo
olevan tyttärensä. Marjan ei halua tätä Kamaranille myöntää, vaikka tytär onkin
seurausta lyhytaikaisesta suhteesta mieheen. Yh-äidin huolet alkavat kasautua,
kun Kamaran ryhtyy veljensä Alin (Bahram Peivastegan) ja vaimonsa Leenan (Terhi Suorlahti) kanssa painostamaan Marjaa saadakseen yhteyden
tyttäreensä.
Äidin ja tyttären tueksi nousee kerrostalonaapuri Karin (Ylva Ekblad), eronnut lentoemäntä. Hänestä tulee kuunteleva korva
ja auttava käsi Julialle ja Marjalle, jonka suhde omaan äitiinsä on viileä ja
muodollinen. Karin on myös se henkilö, joka ensimmäisenä havaitsee Marjan
henkisen tilan huonontumisen.
Lapseensa takertuva äiti kokee olevansa Kamaranin vainoama
ja pelkää tyttärensä kaappaamista. Huoli ja stressi johtavat vähitellen siihen,
että Marjan ote arjesta alkaa lipsua yhä enemmän. Hän varautuu kotinsa ja
tyttärensä puolustamiseen yhä järeämmin asein. Kodista tulee linnoitus, ja
Marjan äidinrakkaus käy pienelle tyttärelleen kahleeksi. Forsström rakentaa
draaman kaaren taitavasti kohti loppuhuipennusta.
Elokuvan juoneen on jäänyt muutamia epäloogisuuksia. Marja
ei missään vaiheessa pyri kunnolla selvittämään Kamaranin motiiveja. Tämän
vaimon puuttuminen kuvioon tuntuu yhtä lailla epäuskottavalta. Samaa voi sanoa
Marjan työnantajan oudosta toiminnasta työntekijänsä turvallisuuden
takaamiseksi.
Silmäterä on hyvien näyttelijöiden elokuva. Ensimmäisenä on
mainittava Juliaa näyttelevä Luna Leinonen Botero, joka on roolissaan niin aito
kuin lapsi voi olla. Emma Parviainen on mielenterveydeltään järkkyvänä äitinä
vakuuttava. Herkkä ja samanaikaisesti vahva roolisuoritus on hienoa työtä tältä
todellisesta teatterisuvusta tulevalta nuorelta näyttelijältä. Kun vanhempina
ovat Jussi Parviainen ja Sanna-Kaisa Palo, isoäitinä Ritva Valkama ja isoisoisänä Tauno Palo, ovat teatteriperinteet melkoiset.
Menestynyttä maahanmuuttajaa näyttelevä Mazdak Nassir tekee
hyvin tasapainoisen suorituksen. Hänen veljensä kautta välittyy kuva myös
niistä vieraan pelkoon liittyvistä ongelmista, jotka koskettavat monia
maahanmuuttajia nyky-Suomessa.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti