sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Elämän virrassa lapsen silmin

                               Suvi (Milja Tuunainen), äiti (Matleena Kuusniemi,
                               isäpuoli (Samuli Edelmann) ja Pete (Olavi Angervo)
                               muodostavat uusioperheen, jonka elämää alkavat
                               varjostaa alkoholismi ja perheväkivalta.
                               Kuva: Solar-Films.
  
Suomalaisnäyttelijöiden tähtikaartiin kuuluva Peter Franzén herätti kolme vuotta sitten huomiota omasta lapsuudestaan kertovalla romaanilla Tumman veden päällä (2010). Nyt Franzén maalaa valkokankaalle lapsuutensa sisäiset maisemat ja ulkoiset miljööt samaan teokseen perustuvalla esikoisohjaustyöllään (2013). Tuloksena on hieno elokuva 6-vuotiaan Peten (Olavi Angervo) elämästä, jonka onnen hetkiä varjostavat isäpuolen alkoholinkäyttö ja perheväkivalta.
Peter Franzénin elokuva sijoittuu Keminmaalle, jossa Pete elää pikkupojan elämää äitinsä (Matleena Kuusniemi), pikkusiskonsa Suvin (Milja Tuunainen) ja isäpuolensa (Samuli Edelmann) kanssa. Äidillä on takanaan kariutunut avioliitto Peten biologisen isän Kaken (Peter Franzén) kanssa. Hän pyrkiikin rakentamaan uudesta liitostaan poliisimiehen kanssa perheidyllin ja rakastaa molempia lapsiaan ehdoitta.
Pete leikkii ikäistensä poikien tavoin, polkee vimmatusti lahjaksi saamallaan polkuautolla, keräilee kelju-k-kojootteja, pihistää pennejä ja sovittaa syntinsä naapurin tätiin tukeutuen ja tämän uhkeutta ihmetellen. Lapsen maailmassa reaalitodellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat, uintireissusta poliisi-isän kanssa kasvaa pelottava kokemus, kun Pete luulee hukkuvansa jokeen. Papan kanssa ihmetellään talviyönä pienen talon kokoista tulipalloa. Oliko kyseessä pyrstötähti vai unennäkö, jää pikkupojallekin epäselväksi.
Peten vakaaseen maailmaan hiipii kuitenkin hiljalleen pahanenteinen muutos. Ihaltu isäpuoli vakuuttaa edelleen tykkäävänsä Petestä, vaikka tämä kuulisi ja näkisi mitä. Oudot äänet herättävät pian pojan öisin: riidat, itkut, kolinat. Kun pullon henki ottaa isän valtaansa, on perheen pelastauduttava. Turvatalona toimii etenkin äidin vanhempien koti.
Peten papan (Ismo Kallio) ja Elli-mummon (Marja Packalén) tarjoama tuki ja rakkaus ovat perheelle korvaamattomia. Pappa on verraton tarinankertoja, joka tutustuttaa Peten ja Suvin luontoon – on kyseessä sitten hiihtoretki tai hiirien hautajaiset. Sarkastinen mummo pitää maailman paikallaan tarjotessaan ehyttä arkea nisupullillaan ja marjapoiminta-askareillaan.
Isäpuolen alkoholismin syveneminen johtaa pahenevaan perheväkivaltaan ja ydinperheen pelastautumiseen, kun äidin henki alkaa olla uhattuna. Pelastuslautta kantaa kuitenkin Peten perhettä tummankin veden päällä. Toivo paremmasta elää koko elokuvan ajan keskellä koviakin kokemuksia.
Franzénin elokuva on hienosti toteutettu ajankuva 70-puolivälin jälkeisestä Keminmaasta ja Suomesta. Esineistö, puvusto ja liikennevälineet ovat aitoja. Oranssia, vihreätä ja ruskeata tihkuva värimaailma niin tuttua. Ohjaajan eleetön ja rauhallinen kuvakerronta sopii mainiosti rankkaan aihepiiriin.
Mikä tärkeintä, näyttelijä osaa ohjata näyttelijöitään. Samuli Edelman osaa tuoda hienosti esiin hahmonsa ristiriitaisuuden: välittävä isä kaikkoaa raivoavan rentun tieltä. Matleena Kuusniemi tekee kärsivällisenä vaimona ja huolehtivana äitinä vakuuttavaa työtä. Ismo Kallio ja Marja Packalén ovat Peten isovanhempina suorastaan rakastettavia.
Huikeimman roolityön tekee Peteä näyttelevä rovaniemeläinen Olavi Angervo. Hän on vahvasti läsnä jokaisessa otoksessa. Ilmeikäs ja iloinen poika kykenee viemään Petensä läpi sameiden vesien kohti valoa, iloa ja elämää. Suuri saavutus nuorelta taiteilijalta. 

Elokuvan trailerin löydät tästä.

                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti