sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Oksasen hätkähdyttävä Puhdistus

                                        
                     Zara (Amanda Pilke) ja vanha Aliide (Liisi Tandefelt) kertovat
                     kahden nöyryytetyn selviytyjänaisen tarinan. Kuva: Solar Films.


Sofi Oksasen Puhdistus on ollut suurmenestys näytelmänä ja romaanina. Viron 1900-luvun historiaan liittyvä romaani on putsannut palkintopöytiä Finlandiasta (2008) Eurooppalaiseen kirjallisuuspalkintoon. Antti J. Jokisen ohjauksessa ja taitavan näyttelijätyön siivittämänä Puhdistus (2012) on taipunut loistavaksi elokuvaksi.

Kyseessä on vuoden paras ja tärkein kotimainen leffa. Se ei ole kuitenkaan tarkoitettu herkille tai heikkohermoisille ihmisille. Elokuva on rankka, raadollinen ja paikoitellen lähes sietämätön katsottava. Sen keskeisiä teemoja ovat petos, syyllisyys sekä naisen ja kokonaisen kansakunnan alistaminen ja nöyryyttäminen. Elokuva vangitsee katsojansa ja pitää tämän piinapenkissään lopulliseen puhdistukseen asti.

Elokuvaelämys tarjoutuu katsojalle tavallista paremmin, jos hän tuntee Viron kohtalon toisen maailmansodan jälkeen ja on vielä lukenut Sofi Oksasen teoksen. Elokuvan teemojen universaalisuus avaa sen kuitenkin muillekin. Vahva kuvakerronta, taitava leikkaus, loistavat näyttelijät ja vaikuttava musiikki kertovat ammattimaisuudesta. Tällä elokuvalla on kaikki edellytykset päästä kansainväliseen levitykseen. Onhan romaaninkin käännösoikeudet myyty jo yli 40:ään maahan.

Elokuva rakentuu romaanin tavoin kahdelle aikatasolle. Se käynnistyy Viron maaseudulta 1992, jolloin maa on juuri vapautunut Neuvostoliiton ikeestä ja saanut itsenäisyytensä takaisin. Aliide Truun (Liisi Tandefelt) pihasta löytyy parikymppinen Zara (Amanda Pilke), joka on paennut Venäjän mafian kynsistä. Seksiorjuuteen pakotetun tytöt kokemukset avaavat Aliidelle muistot omaan nuoruuteen.

Nuori Aliide (Laura Birn) oli jäänyt sisarensa Ingelin (Krista Kosonen) varjoon monin tavoin nuoruudessaan. Rakkaus samaan mieheen Hans Pekkiin (Peter Franzén) repii vähitellen sisaret erilleen toisistaan. Neuvostoliiton miehitettyä Viron paikalliset kommunistit kaappaavat vallan, mikä johtaa sortoon ja kymmenientuhansien talonpoikien karkottamiseen itään. Kiellettyyn sissiliikkeeseen Metsäveljiin kuuluva Hans piilotetaan sisarusten kotiin lattialankkujen alle. Aliidella on muutakin piilossa pidettävää. On petoksen ja valintojen teon aika.

Puhdistus on hienosti roolitettu. Näyttelijäkaartista erottuvat omalle tasolleen Liisi Tandefelt ja Laura Birn. Tandefeltin uurteet, silmät ja tyly olemus kuvastavat roolihahmon syyllisyyttä ja katkeruutta. Birnin läsnäolo jokaisessa kameraotossa on käsinkosketeltavaa. Hän piirtää hienon kehityskaaren viattomuutensa menettävästä nuoresta naisesta. Totalitaristinen järjestelmä turmelee yksilön ja alistaa naisen.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

2 kommenttia:

  1. Yhdyn lähes täydellisesti arvioon. Tuomas Kantelisen musiikki oli kuitenkin mielestäni paikoitellen ylipateettista ja alleviivaavaa, hienovaraisempaa musiikin käyttöä olisin kaivannut. Sen sijaan äänitys oli kerrankin kotimaisessa elokuvassa laadukkaasti tehty tehosteita ja efektejä myöten. Ainoastaan joissain useampien ihmisten kohtauksissa ( esim bordellikohtaukset) oli vaikeuksia saada replikoinnista selvää. Kaiken kaikkiaan loistava elokuva! Ei voi kuin ihmetellä Aamulehden kriitikon antamaa yhtä tähteä. Olikohan hän oikeassa elokuvassa?

    VastaaPoista
  2. Luin myöhemmin myös Turun Sanomien Tapani Maskulan arvion. Hän antoi elokuvalle kokonaista kaksi tähteä. Maskula tosin tunnetaan siitä, että hänelle ei juuri ole yli kolmen tähden elokuvia.

    Olen edelleenkin arvosteluni takana. Kun ottaa huomioon sen, että kyseessä on ohjaajalle vasta toinen pitkä elokuva, on lopputulos hyvin onnistunut. On mielenkiintoista, päätyykö Sofi Oksasen tuore romaani, jota en ole vielä ehtinyt lukea, tulevaisuudessa valkokankaalle.

    Citizen Don

    VastaaPoista