Zara (Amanda Pilke) ja vanha Aliide (Liisi Tandefelt)
kertovat
kahden nöyryytetyn selviytyjänaisen tarinan. Kuva: Solar Films.
Sofi Oksasen
Puhdistus on ollut suurmenestys näytelmänä ja romaanina. Viron 1900-luvun historiaan
liittyvä romaani on putsannut palkintopöytiä Finlandiasta (2008) Eurooppalaiseen
kirjallisuuspalkintoon. Antti J.
Jokisen ohjauksessa ja taitavan
näyttelijätyön siivittämänä Puhdistus
(2012) on taipunut loistavaksi elokuvaksi.
Kyseessä on vuoden paras ja tärkein kotimainen leffa. Se ei
ole kuitenkaan tarkoitettu herkille tai heikkohermoisille ihmisille. Elokuva on
rankka, raadollinen ja paikoitellen lähes sietämätön katsottava. Sen keskeisiä
teemoja ovat petos, syyllisyys sekä naisen ja kokonaisen kansakunnan alistaminen
ja nöyryyttäminen. Elokuva vangitsee katsojansa ja pitää tämän piinapenkissään
lopulliseen puhdistukseen asti.
Elokuvaelämys tarjoutuu katsojalle tavallista paremmin, jos
hän tuntee Viron kohtalon toisen maailmansodan jälkeen ja on vielä lukenut Sofi
Oksasen teoksen. Elokuvan teemojen universaalisuus avaa sen kuitenkin muillekin.
Vahva kuvakerronta, taitava leikkaus, loistavat näyttelijät ja vaikuttava
musiikki kertovat ammattimaisuudesta. Tällä elokuvalla on kaikki edellytykset
päästä kansainväliseen levitykseen. Onhan romaaninkin käännösoikeudet myyty jo
yli 40:ään maahan.
Elokuva rakentuu romaanin tavoin kahdelle aikatasolle. Se
käynnistyy Viron maaseudulta 1992, jolloin maa on juuri vapautunut
Neuvostoliiton ikeestä ja saanut itsenäisyytensä takaisin. Aliide Truun (Liisi
Tandefelt) pihasta löytyy parikymppinen Zara
(Amanda Pilke), joka on paennut
Venäjän mafian kynsistä. Seksiorjuuteen pakotetun tytöt kokemukset avaavat
Aliidelle muistot omaan nuoruuteen.
Nuori Aliide (Laura Birn) oli jäänyt sisarensa Ingelin (Krista Kosonen) varjoon monin tavoin nuoruudessaan. Rakkaus samaan
mieheen Hans Pekkiin (Peter Franzén) repii vähitellen
sisaret erilleen toisistaan. Neuvostoliiton miehitettyä Viron paikalliset
kommunistit kaappaavat vallan, mikä johtaa sortoon ja kymmenientuhansien
talonpoikien karkottamiseen itään. Kiellettyyn sissiliikkeeseen Metsäveljiin kuuluva
Hans piilotetaan sisarusten kotiin lattialankkujen alle. Aliidella on muutakin
piilossa pidettävää. On petoksen ja valintojen teon aika.
Puhdistus on hienosti roolitettu. Näyttelijäkaartista erottuvat
omalle tasolleen Liisi Tandefelt ja Laura Birn. Tandefeltin uurteet, silmät ja
tyly olemus kuvastavat roolihahmon syyllisyyttä ja katkeruutta. Birnin läsnäolo
jokaisessa kameraotossa on käsinkosketeltavaa. Hän piirtää hienon kehityskaaren
viattomuutensa menettävästä nuoresta naisesta. Totalitaristinen järjestelmä
turmelee yksilön ja alistaa naisen.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Yhdyn lähes täydellisesti arvioon. Tuomas Kantelisen musiikki oli kuitenkin mielestäni paikoitellen ylipateettista ja alleviivaavaa, hienovaraisempaa musiikin käyttöä olisin kaivannut. Sen sijaan äänitys oli kerrankin kotimaisessa elokuvassa laadukkaasti tehty tehosteita ja efektejä myöten. Ainoastaan joissain useampien ihmisten kohtauksissa ( esim bordellikohtaukset) oli vaikeuksia saada replikoinnista selvää. Kaiken kaikkiaan loistava elokuva! Ei voi kuin ihmetellä Aamulehden kriitikon antamaa yhtä tähteä. Olikohan hän oikeassa elokuvassa?
VastaaPoistaLuin myöhemmin myös Turun Sanomien Tapani Maskulan arvion. Hän antoi elokuvalle kokonaista kaksi tähteä. Maskula tosin tunnetaan siitä, että hänelle ei juuri ole yli kolmen tähden elokuvia.
VastaaPoistaOlen edelleenkin arvosteluni takana. Kun ottaa huomioon sen, että kyseessä on ohjaajalle vasta toinen pitkä elokuva, on lopputulos hyvin onnistunut. On mielenkiintoista, päätyykö Sofi Oksasen tuore romaani, jota en ole vielä ehtinyt lukea, tulevaisuudessa valkokankaalle.
Citizen Don