Rautaesirippu onnen esteenä

                                          Elsan (Kati Outinen) elämä muuttuu, kun nuoruuden-
                                          rakastettu palaa yllättäen takaisin kuvioihin.

-->

Taru Mäkelän Mieletön elokuu (2013) on lähtökohtaisesti kiinnostava. Ohjaajan edellinen elokuva Varasto (2011) on viime vuosien parhaita komedioita, jonka laadukas näyttelijätyö siivitti menestykseen. Uutuuskomediaan on myös satsattu ja se on toteutettu suomalais-tšekkiläis-norjalaisena yhteistuotantona.

Kati Outinen näyttelee elokuvassa Elsa Ahoa, taitavaa helsinkiläistä modistia, jonka elämä näyttää olevan järjestyksessä. Hattukauppias tunnetaan myös selvänäkijänä, jonka puoleen yhteiskunnan kerma kääntyy itse presidentti Kekkosen johdolla.

Hatuntekijän elämä muuttuu kertaheitolla, kun yhtenä päivänä hänen ovelleen ilmestyy tšekkoslovakialainen muusikko Jan Novak (Miroslav Etzler), jonka kanssa Elsa on kokenut kuuman romanssin ennen sotaa. Saksofonia soittava Jan on tullut maansa delegaation kanssa Suomeen soittaakseen kommunistien nuorisofestivaaleilla. Vaikka Elsa epäröi, jälleennäkemisellä on vaikutuksensa: vanha rakkaus roihahtaa uudelleen liekkiin.

Elokuvassa eletään elokuuta 1962, jolloin kylmä sota oli voimakkaimmillaan ja Kuuban ohjuskriisi oli pian johtamassa maailman ydinsodan partaalle. Markkinatalouteen uskovan Länsi-Euroopan ja sosialistisen Itä-Euroopan välille oli laskeutunut rautaesirippu. Elsan ja Janin kirjeenvaihdon oli katkaissut Tšekkoslovakian päätyminen Neuvostoliiton satelliittivaltioksi. Järjestelmien vihanpidossa yksilöiden tarpeet ja toiveet usein muserrettiin.

Länteen loikkaamisen estämiseksi Janin ja muiden muusikoiden päällystakiksi on asetettu nuori politrukki Adam (Krystof Hadek). Tiukkapipoinen nuori kommunisti pelkää kapitalistien juonia kuin ruttoa, mutta hänen päänsä kääntää Elsan sisarentytär Minni (Elena Leeve) nuoruuden innollaan. Puoluepampun pojan äkillinen retkahtaminen sinänsä viehättävään neitoon ja erityisesti oman aatemaailman hylkääminen vaikuttavat epäuskottavilta. Elokuvan kiinteyttä hajottaa myös Elsan rasittavan poliisipäällikkönaapurin (Esko Salminen) rakkaushuoliin liittyvä säntäily.

Mielettömän elokuun ajankuva on rakennettu huolella ja taidokkaasti kuten monessa muussakin nykyleffassa. 1960-luvun alun esineistö, vaatetus, miljööt, musiikki ja ilmiöt hengittävät hienosti elokuvassa. Janin foni soi uljaasti ja täynnä kaipausta.

Mäkelän uutuus ei komediana nouse railakkaan Varaston tasolle, vaikka huumori kukkiikin paikoin mukavasti. Elokuvan keskeisiksi teemoiksi nousevat yksilön pyrkimys onneen ja irti järjestelmien kahleista.

Mieletön elokuu on näyttelijätyöltään Varastoa epätasaisempaa työtä, vaikka pääpari selviytyy komeasti rooleistaan. Esimerkiksi Puhdistuksessa (2012) loistoroolin tehnyt Laura Birn ei yksinkertaisesti käy enää elokuvan Kaarinan kaltaisesta teinitytöstä.

Kovin päälleliimatuilta ja elokuvan eheyttä hajottavilta tuntuvat myös leffaan sisälletyt ajan merkkimiehet Juri Gagarin ja Lee Harvey Oswald.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Erinomaisten näyttelijöiden Varasto

                             Varastomies Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen)
                              ja Karita (Minttu Mustakallio) loistavat Varastossa.

Taru Mäkelän ohjaama Varasto (2011) on kotimaisen elokuvavuoden yllättäjä. Karu yhteiskunnallinen komedia nousee omalla listallani juuri päättyneen vuoden hauskimmaksi elokuvaksi. Se perustuu Arto Salmisen (1959−2005) vuonna 1998 ilmestyneeseen satiiriseen pienoisromaaniin.

Varasto on duunarikomedia, jossa vakavalla naamalla heitetyn huumorin alta paljastuu vakavaakin yhteiskunnallista pohdintaa. Maalikaupan varastomiehet ovat vähäosaisia, joiden elämään kuuluu niin puurtaminen kuin velttoilukin, kylmänä syödyt einekset ja pelko oman pienipalkkaisen työn menettämisestä. Elokuva ei silti ryve kurjuudessa. Niukka elämä ei tee duunareista uhreja vaan taitavia sinnittelijöitä.

Päähenkilö Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) on varastomies, joka hankkii lisätienestejä myymällä tavaraa ohi kirjanpidon. Tavaran ostajana häärää Jylhäkorpi, yksityisyrittäjä, joka on silti omaksunut kommunismin brezhneviläisen muodon joka solullaan. Vesa Vierikko esittää tätä filosofoivaa henkilöhahmoa aivan verrattomasti. Rouskun kaverina häärää sympaattinen Raninen (Aku Hirviniemi), joka saa tavaravarkauksista syyt niskoilleen ja potkut ilman syytä.

Maalikaupan yläkerrasta löytyvät myymäläpäällikkö (mainio Juha Muje) ja etenkin myyjätär Karita, joka on päättänyt jallittaa Rouskun perheen perustamiseen. Minttu  ”klikkaa mua” Mustakallio tekee Karitana aivan häikäisevän roolisuorituksen. Varastomiehen heila ei ehkä ole ”terävin kynä penaalissa”, mutta sympaattinen, optimistinen ja suunnitelmallinen. Hänen kyydissään välinpitämätön ja naisia vähättelevä Rousku alkaa vähitellen miehistyä ja ottaa vastuuta sekä omasta että perheensä elämästä.

Elokuvan näyttelijäkaarti on muutenkin vahvaa. Maalifirman omistajaa Katajaa näyttelevä Esko Salminen tekee kelpo roolin. Sivuroolien häikäisevimmän suorituksen tekee kuitenkin Karitan Aino-äitiä näyttelevä Hannele Lauri. Rankan elämän kuluttama Aino on periyttänyt tyttärelleen huono-osaisuuden. Hänen mukaansa naiselle on tärkeintä se, ettei mies lyö.

Kipeistä yhteiskunnallisista ulottuvuuksistaan huolimatta Varasto on todella hauska elokuva. Ensi-illassa elokuvayleisö ajoittain ulvoi naurusta. Siitäkin huolimatta, että huumori esitetään toisinaan minimalistisesti ja kovin sanoin ilmaistuna. Elokuvan ikäraja K7 on liian alhainen ajoittain kovan kielenkäytön vuoksi.

Elokuvan trailerin löydät tästä.