Sotaa ja rakkautta kylmässä Pohjolassa***

                             Krista Kosonen on erinomainen Kätilön päähenkilö Helenana.

Ennakko-odotukseni Antti J. Jokisen uutuuselokuvaa Kätilö (2015) kohtaan olivat kovat. Helena-kätilöä esittävä Krista Kosonen palkittiin roolistaan Shanghain kansainvälisten elokuvafestivaalien parhaana naisnäyttelijänä. Jokisen edellinen pitkä elokuva Puhdistus (2012) perustui Sofi Oksasen loisteliaaseen romaaniin, jonka dekkarimaisen rakenteen pohjalta syntyi myös väkevä ja kerronnan jouhevuudeltaan hieno elokuva.

Jokinen tarttuu uutuuselokuvassaan Katja Ketun menestysromaaniin Kätilö (2011), joka sijoittuu Lapin sotaan (1944−45). Kirja toi esiin sodan julmuudet Titovkan vankileirillä Petsamossa, Lapin puolustuksesta jatkosodassa vastanneiden saksalaissotilaiden ja suomalaisnaisten suhteet, kätilön ammatin lihallisuuden ja erityisesti Helenan ja SS-upseerina propagandakomppaniassa palvelleen Johann Angelhurstin (elokuvassa Lauri Tilkanen) suuren rakkaustarinan.

Ketun romaani on ajoittain hiukset pystyyn nostattava lukukokemus: toisaalta roisi, rankka ja rehevä, toisaalta historiallisesti tarkka, kielellisesti rikas ja omintakeinen, väkevää intohimoa ja syviä tunteita sisältävä. Kirja perustui kahden kertojan – Helenan ja Johanneksen – kirjeenvaihtoon, jota ei ole helppo siirtää elokuvalliseen asuun, vaikka Kettu toimi filmin käsikirjoittajana yhdessä ohjaajan kanssa.

Elokuvaversio on murteellinen kuten romaanikin, mutta siitä on siivottu Ketun rivohko sanankäyttö hyppymulkkuineen ja pirssihuorineen pois. Kätilö piirtää historiallisen ajankuvansa tyylitellysti ja estetisoiden, koska sota ja sen kauheudet ovat antaneet tilaa romaania enemmän Helenan ja Johanneksen suhteen kuvaamiseen.

Kätilö Helena kiertää elokuvan alussa lappilaisia torppia avustamassa synnyttäviä naisia. Vastasyntyneen murhan todistaminen on elämän mahdollistajalle hyvin vastenmielinen kokemus. Mahdollisuuden arjesta irtautumiseen tarjoaa ihastuminen nuoreen ja komeaan saksalaisupseeri Johannekseen, joka saa komennuksen Titovkan vankileirille. Helena onnistuu järjestämään itsensä leirille sairaanhoitajaksi.

Vankileiri on pienoishelvetti. Jos Puolassa sijainnut natsien kuolemanleiri Auschwitz-Birkenau  oli keskeinen juutalaisten kansanmurhan toteuttamisessa, on petsamolainen vankileiri sen miniatyyri. Venäläiset miesvangit teloitetaan. Suljetussa navetassa, jonka todellisuuteen päähenkilö törmää, naiset alistetaan ihmiskokeisiin, sikiötutkimuksiin ja saksalaisten seksiorjiksi. Silmävammainen Helena pitää itseään ajoittain kuolemanenkelinä, vaikka hänen tekonsa ovat pieniä Auschwitzin pahamaineiseen natsitohtori Josef Mengeleen verrattuna.

Vikasilmäksi tai Villisilmäksi kutsutun päähenkilön elämään vaikuttaa erityisesti kolme miestä. Tärkein on Johannes, joka on traumatisoitunut juutalaisten Babi Jarin joukkomurhan todistajana Ukrainassa 1941. Kauhukuvien lievittämisessä päähenkilöllä ja hänen rakkaudellaan on suuri merkitys. Helenan toimintamahdollisuudet ovat puolestaan Titovkan komendantin Gödelin (Tommi Korpela) päätettävissä. Vahva ja rohkea Helena herättää karheassa komentajassa ihailua tahtojen ja katseiden taistelussa. Villisilmän veli lapinmies Jouni (Pirkka-Pekka Petelius) kantaa häpeää, väistelee katseellaan, trokaa viinaa, auttaa tarvittaessa sisartaan ja selviää juonikkuudellaan vaikeista tilanteista.

Krista Kosonen tekee roolissaan häikäisevän roolityön. Lukuisien lähikuvien takia hänen katseensa on aina läsnä. Kososen Helena ihastuu, rakastuu, tuohtuu ja taistelee –ja kaikki kerrotaan katseella tai poskilihaksen värähdyksellä kuten mykkäfilmeissä tai perinteisissä Bollywood-elokuvissa. Lauri Tilkasen Johanneksessa on herkkyyttä, haavoittuvuutta ja lopulta lämpöä. Tommi Korpela on kertakaikkisen vakuuttava leirin komentajana, ei mikään pahan natsin prototyyppi. Peteliuksen Jouni aluksi huvittava, mutta kypsyy leffan edetessä koskettavaksi hahmossaan.

Hurjasta tarinastaan huolimatta Kätilössä on kuitenkin ongelmakohtia. Kososen ja Tilkasen suhde ei kipunoi, vaikka suuri rakkaus on elokuvan keskiössä ja elokuvan rakastelukohtaus kauniisti toteutettu. Elokuvan kerronta on paikoitellen pirstaleista ja siirtymät eri aikatasoilla kömpelöitä, joka johtuu alkuperäisteoksen kirjemäisestä rakenteesta. Elokuvan avautuminen katsojalle vaatii mielestäni kirjan lukemisen.

Mainos- ja musiikkivideoilla uransa aloittanut Jokinen kykenee kuvaajansa Rauno Ronkaisen kanssa kansainvälisen tason visuaaliseen ilmeeseen. Hidastukset, liikkeessä oleva kamera ja Jäämeren komeat maisemat luovat kuvallista kauneutta, johon elokuvan ihmiskohtaloita ei kunnolla sidota. Lyhyet otokset rikkovat kerrontaa. Vaikka sotaa kuvataan paikoitellen realistisesti, elokuva kärsii liiasta tyylittelystä.

Kätilön suurin ongelma on kuitenkin se, etteivät sen ihmiskohtalot kykene koskettamaan riittävästi katsojaa. Toista maailmansotaa on kuvitettu yli 70 vuotta. Menneen sodan hirveyksistä ei valitettavasti ole paljoakaan opittu, kun katsoo nykyistä maailmanmenoa. Rakkaus tarjoaa Helenalle ja Johannekselle pakotien sodan kärsimyksistä, muttei kykene irrottamaan turtunutta katsojaa kuoleman otteesta.

Elokuvan traileri:

Rautaesirippu onnen esteenä

                                          Elsan (Kati Outinen) elämä muuttuu, kun nuoruuden-
                                          rakastettu palaa yllättäen takaisin kuvioihin.

-->

Taru Mäkelän Mieletön elokuu (2013) on lähtökohtaisesti kiinnostava. Ohjaajan edellinen elokuva Varasto (2011) on viime vuosien parhaita komedioita, jonka laadukas näyttelijätyö siivitti menestykseen. Uutuuskomediaan on myös satsattu ja se on toteutettu suomalais-tšekkiläis-norjalaisena yhteistuotantona.

Kati Outinen näyttelee elokuvassa Elsa Ahoa, taitavaa helsinkiläistä modistia, jonka elämä näyttää olevan järjestyksessä. Hattukauppias tunnetaan myös selvänäkijänä, jonka puoleen yhteiskunnan kerma kääntyy itse presidentti Kekkosen johdolla.

Hatuntekijän elämä muuttuu kertaheitolla, kun yhtenä päivänä hänen ovelleen ilmestyy tšekkoslovakialainen muusikko Jan Novak (Miroslav Etzler), jonka kanssa Elsa on kokenut kuuman romanssin ennen sotaa. Saksofonia soittava Jan on tullut maansa delegaation kanssa Suomeen soittaakseen kommunistien nuorisofestivaaleilla. Vaikka Elsa epäröi, jälleennäkemisellä on vaikutuksensa: vanha rakkaus roihahtaa uudelleen liekkiin.

Elokuvassa eletään elokuuta 1962, jolloin kylmä sota oli voimakkaimmillaan ja Kuuban ohjuskriisi oli pian johtamassa maailman ydinsodan partaalle. Markkinatalouteen uskovan Länsi-Euroopan ja sosialistisen Itä-Euroopan välille oli laskeutunut rautaesirippu. Elsan ja Janin kirjeenvaihdon oli katkaissut Tšekkoslovakian päätyminen Neuvostoliiton satelliittivaltioksi. Järjestelmien vihanpidossa yksilöiden tarpeet ja toiveet usein muserrettiin.

Länteen loikkaamisen estämiseksi Janin ja muiden muusikoiden päällystakiksi on asetettu nuori politrukki Adam (Krystof Hadek). Tiukkapipoinen nuori kommunisti pelkää kapitalistien juonia kuin ruttoa, mutta hänen päänsä kääntää Elsan sisarentytär Minni (Elena Leeve) nuoruuden innollaan. Puoluepampun pojan äkillinen retkahtaminen sinänsä viehättävään neitoon ja erityisesti oman aatemaailman hylkääminen vaikuttavat epäuskottavilta. Elokuvan kiinteyttä hajottaa myös Elsan rasittavan poliisipäällikkönaapurin (Esko Salminen) rakkaushuoliin liittyvä säntäily.

Mielettömän elokuun ajankuva on rakennettu huolella ja taidokkaasti kuten monessa muussakin nykyleffassa. 1960-luvun alun esineistö, vaatetus, miljööt, musiikki ja ilmiöt hengittävät hienosti elokuvassa. Janin foni soi uljaasti ja täynnä kaipausta.

Mäkelän uutuus ei komediana nouse railakkaan Varaston tasolle, vaikka huumori kukkiikin paikoin mukavasti. Elokuvan keskeisiksi teemoiksi nousevat yksilön pyrkimys onneen ja irti järjestelmien kahleista.

Mieletön elokuu on näyttelijätyöltään Varastoa epätasaisempaa työtä, vaikka pääpari selviytyy komeasti rooleistaan. Esimerkiksi Puhdistuksessa (2012) loistoroolin tehnyt Laura Birn ei yksinkertaisesti käy enää elokuvan Kaarinan kaltaisesta teinitytöstä.

Kovin päälleliimatuilta ja elokuvan eheyttä hajottavilta tuntuvat myös leffaan sisälletyt ajan merkkimiehet Juri Gagarin ja Lee Harvey Oswald.

Elokuvan trailerin löydät tästä.