sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ruotsalainen veijaritarina ***

                      Satavuotias Allan (Robert Gustafsson) suuressa seikkailussaan.

Ruotsalaisen Jonas Jonassonin romaani Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2013) on kuin sekoitus Arto Paasilinnaa ja Robert Zemeckisin Forrest Gumpia (1994). Veijariromaani menestyi kaupallisesti ja käännettiin 35 kielelle. Teokseen perustuva samanniminen Felix Herngrenin filmisovitus sai Suomen ensi-iltansa joulukuun lopussa ja se on noussut meillä 2000-luvun katsotuimmaksi ruotsalaiseksi elokuvaksi.

Elokuva kertoo satavuotiaasta Allan Karlsonista (Robert Gustafsson), jonka elämässä vanhainkoti edustaa viimeistä pysäkkiä. Hyväkuntoinen vanhus turhautuu kuitenkin päivien samankaltaisuuteen ja saa hoivaamisesta tarpeekseen. Niinpä Allan karkaa syntymäpäivänään ikkunasta ja jättää vanhainkodin asukit ja henkilökunnan hädän ja hämmennyksen valtaan.

Tv-sarja Solsidanin näyttelijänä ja ohjaajana kunnostautunut Herngren on säilyttänyt elokuvassaan alkuperäisteoksen hengen ja rakenteen tiivistetyssä muodossa. Leffasta rakentuu veijaritarina yllättävine käänteineen. Rauhallinen Allan rakastaa räjähteitä, mistä syntyy suuri osa elokuvan mustasta huumorista.

Allan saa pakomatkansa alussa haltuunsa matkalaukullisen suuria seteleitä – ja peräänsä huumerahoja jahtaavan moottoripyöräjengin. Pian vanhuksen jäljillä ovat myös poliisit. Seikkailun edetessä Allan ystävystyy monien ihmisten ja sirkuksesta varastetun norsun kanssa.

Katsojalle käy pian selväksi, ettei Karlson ole mikään eilisen teeren poika. Menneisyydessään hän ehtinyt ystävystyä niin Manhattan-projektin vetäjän Robert Oppenheimerin, presidentti Harry S. Trumanin, generalissimus Francisco Francon kuin Venäjän diktaattori Josif Stalinin kanssa. Kuinka ollakaan, Allanilla on ollut merkittävä rooli niin atomipommin keksimisessä kuin kylmän sodan aikaisessa vakoilutoiminnassakin.

Lähimenneisyyden hahmottaminen Allanin kautta muistuttaa elokuvakerronnallisesti huomattavasti Zemeckisin Forrest Gumpia, jossa se tehdään kuitenkin vielä taitavammin. Elokuvan huumori rakentuu liiaksi toilaiujen varaan. Katsojaa Allanin vaiheet hymyilyttävät, mutta suuri elokuvaelämys jää kokematta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti