Unelmat elävät betonilähiössäkin***

                                Markus (Mikko Neuvonen) näkee tulevaisuutensa New
                                Yorkissa katukoripallotähtenä.

Y-Kinon ensi-iltaan tullut Korso (2014) vie katsojan kauaksi lakeuksilta, vantaalaiseen betonilähiöön. Kyseessä on ohjaaja Akseli Tuomivaaran ensimmäinen pitkä filmi. Korso on nuorisoelokuva, joka jää mieleen luontevista nuorista näyttelijöistään, elinympäristön betonisuutta sykkivästä musiikistaan ja filmin päähenkilön Matiaksen (Mikko Neuvonen) halusta muuttaa elämänsä.

Korso on noin 7500 asukkaan kaupunginosa, ja lähes 30 000 ihmisen suuralue Vantaan koillisosassa. Pääkaupunkiseudulla Korson betonilähiötä pidetään lohduttomuuden tyyssijana. Alueen sosiaaliset ongelmat muistuttavat esimerkiksi Helsingin Kontulaa ja Itäkeskusta, Turun Varissuota, Tampereen Hervantaa ja Oulun Tuiraa. Perheiden rikkinäisyys, lähiökapakoiden villi meno, maahanmuuttajien suuri määrä ja asuinympäristön vähäiset virikkeet näkyvät Tuomivaaran elokuvastakin.

Silti Korsossakin ihmiset elävät ja unelmoivat paremmasta. Ammattikoulun keskeyttänyt parikymppinen Matias haaveilee urasta katukoripalloilijana Yhdysvalloissa. Hän harjoittelee YouTube-videoilla näkemiensä katukoristähtien temppuja omassa treenitilassaan. Nuoren miehen silmissä vilistävät taalankuvat.

Markuksen perhepiiriin kuuluvat kiireinen äiti ja lukioikään tullut pikkusisko Heta (Iida Lampela). Isä on avioeron jälkeen muuttanut Ruotsiin. Kun suhteet omaan perheeseen ovat höllät, Markuksen päivän täyttävät koripallon pompottelu sekä hengailu kavereidensa Vänän (Niilo Hakkuri) ja Hartsan (Iiro Panula) kanssa pitkin ostoskeskuksia ja Korsoa.

Pikkusiskon musta kongolainen poikakaveri Jojo (Richmond Gnansah) haastaa Markuksen haaveet ja saa Hetan katsomaan veljeään arvostelevin silmin. Markus päättää tehdä unelmistaan totta ja lainaa rahat New Yorkin lentoon paikalliselta rikollispomolta Murikalta (Petri Manninen).

Pian lentolippu on takataskussa, mutta häikäilemätön Murikka kaipaa pikaisesti rahojaan. Tyhjätasku Markus ajautuu kavereidensa kanssa rikoksen poluille. Päähenkilön elämä muuttuu – mutta mihin suuntaan?

Aleksi Tuomivaaran ohjaustyö on lupaava toteutukseltaan. Rankka dialogi sopii nuorten suuhun ja heidän näyttelijäsuorituksensa ovat muutenkin aitoja ja luontevia. Juice Huhtalan kameratyö on energistä ja kartoittaa hyvin niin henkilöiden mielenliikkeet kuin lähiön betoniyönkin. Erityisesti jää mieleen Korson soundtrack, joka ei ole pelkkää räppiä. Artistien ja Matti Pentikäisen musiikki tekevät elokuvasta hyvin katu-uskottavan.

Korson heikkoutena on se, että samat asiat lähiöiden kipupisteistä on kerrottu niin monta kertaa aikaisemminkin. Myöskään käsikirjoittajat Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi eivät kykene riittävästi syventämään elokuvan teemoja henkilöhahmojen kautta. Lopputekstien aikana katsoja jää vääjäämättä pohtimaan sitä, mikä oli elokuvan fokus ja opetus?

Elokuvan trailerin löydät tästä.