Suurten aatteiden ja voimakkaiden tunteiden menestysmusikaali

                            Hugh Jackman tekee huikean suorituksen Jean Valjeanina.

                         Russel Crowe esittää Valjeania piinaavaa poliisitarkastajaa.

Ohjaaja Tom Hooperin Les Misérables (2012) on elokuvasovitus menestysmusikaalista, jonka on ennätyksellisen 27 esitysvuoden aikana nähnyt jo 60 miljoonaa katsojaa. Elokuva perustuu ranskalaisen romantiikan mestarin Victor Hugon tunnetuimpaan teokseen Kurjat (1862).

 

Hooperin elokuva alkaa komeasti kohtauksella, jossa kahleketjuun kytketty päähenkilö Jean Valjean (Hugh Jackman) kiskoo muiden vankien kanssa purjealusta kuivatelakalle. Pian Valjean pääsee ehdonalaiseen riuduttuaan 19 vuotta vankilassa. Elämä vapaudessa ei kuitenkaan ole helppoa. Hän yrittää varastaa Dignen piispan (Colm Wilkinson) pöytähopeat, mutta jää kiinni teostaan.

Kun piispa kuitenkin suojelee viranomaisten nappaamaa varasta, Valjean liikuttuu kokemastaan armeliaisuudesta ja päättää elää loppuelämänsä rehellisesti. Tämän tekee kuitenkin vaikeaksi leppymätön poliisitarkastaja Javert (Russel Crowe), joka piinaa päähenkilöä musikaalin loppuun asti.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Valjeanista on tullut pikkukaupungin pormestari ja tehtailija. Hänen tehtaassaan työskentelee nuori nainen Fantine (Anne Hathaway), joka lähettää säännöllisesti rahaa au-lapselleen Cosettelle (Isabella Allen). Tytär asuu majatalossa rahanahneen Thénardierin (Sacha Baron Cohen) ja hänen puolisonsa (Helena Bonham Carter) luona. Kun Fantine saa potkut tehtaasta, hän ajautuu prostituutioon voidakseen elättää tyttärensä. Eräässä välikohtauksessa Javert pidättää onnettoman naisen, mutta pormestari Valjean pelastaa hänet ja hänen tyttärensä Cosetten. Kuolemaa tekevän Fantinen laulama I Dreamed A Dream on sydäntäsärkevän kaunis ja loistosuoritus Anne Hathawaylta.

Elokuvan harpattua jälleen yhdeksän vuotta eteenpäin alkaa hahmottua Hugon romaanin ja musikaalin keskeinen teema. Kyse on yksilön ja yhteisön onnen välisestä kamppailusta. Sosiaalinen kurjuus, suoranainen sorto ja lainkäytön ongelmat sysäävät ranskalaiset jälleen vallankumouksen partaalle. Aikuiseksi naiseksi kasvanut Cosette (Amanda Seyfried) ja nuori vallankumouksellinen Marius Pontmercy (Eddie Redmayne) rakastuvat toisiinsa ensi silmäyksellä. Mariuksen rakkauden tiellä ovat kuitenkin kasvattityttärestään mustasukkainen Jean Valjean ja hänen tuntemansa lojaalisuus vallankumoustovereitaan kohtaan.

Tapahtumien vyöry vie lukuisat henkilöt barrikadeille ja elokuva siirtyy ratkaisuvaiheeseensa. Musikaalielokuvan joukkokohtaukset ovat upeasti toteutettuja. Claude-Michel Schönbergin musiikki pauhaa niissä täydellä voimallaan. Les Misérables on melodraama, jossa suuret aatteet ja voimakkaat tunteet tempaisevat mukaansa niin elokuvan henkilöt kuin katsojankin.

Syvälliseen empatiaan kykenevän katsojan kannattaa varautua elokuvanautintoon nenäliinalla. Elokuva on sentimentaalinen, mutta myös kohottava. Köyhien kurjuus, langenneet naiset, orvot lapset, viranomaisten piittaamattomuus ja konnamaisuus saavat katsojan ajoittain lähes kiukun partaalle. Les Misérables’in voima on kuitenkin siinä, että toivon kipinä elää kaikkien vaikeimmissakin oloissa ja että rakkaus selviää lopulta voittajana, vaikka poliittis-sotilaallinen tappio on jo toteutunutkin. Hugon mukaan julmassa maailmassa on myös oltava valmis taistelemaan muutoksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Elokuvan nimekäs näyttelijäkaarti selviää mainiosti ohjaajan asettamasta suuresta haasteesta: Kaikki laulukohtaukset äänitettiin roolisuorituksia tehtäessä eikä taustanauhaa vasten. Vaikka äänialaa ja lauluvoimaa löytyy muiltakin näyttelijöiltä, musikaalin yksi keskeinen helmi on Samantha Barksin Époninen esittämä On My Own. Les Misérables kannattaa kokea.

Elokuvan trailerin löydät tästä.