Zombisotilas käy kaulukseen.
Musiikkivideoistaan tunnetun Marko Mäkilaakson ensimmäinen pitkä elokuva War of the Death – Stone’s War (2011) taitaa olla näkemistäni
tämänvuotisista leffoista huonoin. Toiminta- ja kauhuelokuvan sekasikiö on
rehellisesti sanottuna puuduttavaa katseltavaa. Edes suomalaiset kärkipään
näyttelijät Mikko Leppilampi, Samuli Vauramo
ja Antti Reini eivät pysty pelastamaan elokuvaa, joka kaatuu heikkoon
käsikirjoitukseen.
Elokuva ajoittuu jatkosodan alkuun, jolloin suomalaisten ja
amerikkalaisten (!) valiojoukko saa tehtäväkseen hyökätä Neuvostoliiton
alueella sijaitsevaan erikoisbunkkeriin. Sen tiloissa ovat saksalaiset
hyökkääjät harjoittaneet outoja ihmiskokeitaan. Erikoisjoukon hyökkäys ei suju
hyvin. Se joutuu pian vetäytymään metsään ja joutuu yllätetyksi.
Suomalais-amerikkalainen iskujoukko saa vastaansa äskettäin
surmaamansa sotilaat. Nämä elävät kuolleet eli zombit käyvätkin sen jälkeen
hupenevan valiojoukon kimppuun kuin herhiläiset. Loppu elokuvasta on yhtä
lähitaistelun mäiskettä pääosin pitkin bunkkerin sokkeloita.
George A. Romeron
zombielokuviin (esim. Elävien kuolleiden
yö, 1990) verrattuna Mäkilaakson leffasta puuttuu aito kauhu ja jännitys.
War of the Dead ammentaa Resident Evilin
(2002) tapaan paljon tietokonepelien maailmasta, jossa pitkin käytäviä
eteneviä örkkejä tai zombeja lahdataan silmät kiiluen. Toisin kuin parhaissa
lahtauspeleissä, saman asian tuominen valkokankaalle tuntuu totaalisen
tylsältä.
Kansainvälisiltä markkinoilta imuroidulla miljoonalla
eurolla olisi voinut huomattavasti paremmankin elokuvan. Leffan myönteisiin
puoliin kuuluu taitavasti toteutettu yökuvaus, josta vastaa Hannu-Pekka Vitikainen. Kuvakulmien visuaaliseen
esillepanoon on myös kiinnitetty huomiota.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti