noussut kulttimaineeseen.
Y-Kinon ohjelmistoon tullut Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Kovasikajuttu (2012) on erinomainen
suomalainen dokumenttielokuva. Se kertoo neljän kehitysvammaisen miehen
punk-bändin nousemisesta tuntemattomuudesta ilmiöksi. Filmin aitous,
elämänmyönteisyys ja kyky kertoa erilaisuudesta vahvasti ja rehellisesti
puhuttelevat katsojaa.
Pentti Kurikan
Nimipäivät –bändi kasattiin vuonna 2009 kehitysvammaisille tarkoitetussa
työpajassa. Bändin nokkamies Pertti
Kurikka kirjoittaa bändin sanoitukset yhdessä Kari Aallon (laulu) kanssa, säveltää kappaleet ja soittaa kitaraa.
Pertin ja Karin lisäksi bändiin kuuluu Sami Helle (basso) ja
Toni Välitalo (rummut).
Kovasikajuttu toimii erinomaisesti musiikkidokumenttifilminä.
Yhtye soittaa nopeaa peruspunkkia, jonka suomalaisina esikuvina ovat toimineet
70- ja 80-lukujen vaihteessa toimineet Ratsia,
Ypö-Viis ja Kollaa Kestää. Laulusolisti Kari esittää yhteiskunnallisen
kritiikkinsä kuin Pelle Miljoona,
vaikka hänen äänensä ja puhetapansa muistuttaa enemmän Andy McCoyta. Sanavalmis Kari riekkuukin rock-kukon tavoin: Rock,
rock, rock. Kohta pääsee röökille ja naiselle!
Punkin ytimessä on kriittisyys yhteiskuntaa ja sen
aiheuttamia ongelmia kohtaan. Elokuvassa kuultujen biisien sanoituksissa arvostellaan
vammaisten laitoshoitoa, asuntolaelämää, eduskuntaa, päättäjiä ja jopa
jalkahoitoa. On hienoa seurata bändin ja sen jäsenten arkista elämää iloineen,
suruineen, rakkauksineen ja vihanpurkauksineen. Välillä soittajakaveria sadatellaan,
mutta pian riidat sovitaan rehellisellä kädenpuristuksella. Kovasikajuttu on
sekä hauska että liikuttava elokuva.
Vaikka vammaisten yhtye pysyy aina yhteiskunnallisessa
marginaalissa, on yhtyeen tietä treenikämpältä pikkuklubien kautta
kesäfestareille kiintoisaa seurata. Mitä pidemmälle leffa etenee, sen
merkittävämmäksi käyvät musiikilliset tunnustukset. Vaikka Pentin kitara ja
Iron Maiden-liivi ovat nähneet parhaat päivänsä, Kovasikajuttu rokkaa täysillä.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti