Intialaissyntyinen elokuvaohjaaja Tarsem Singh tunnetaan erittäin näyttävien elokuvien luojana. Hän on uutuusleffassaan Kerro, kerro kuvastin (2012) tarttunut Grimmin veljesten satuun ja Disneyn animaatioelokuvien suursuosikki Lumikkiin. Tuloksena on puvustukseltaan ja lavastukseltaan hieno koko perheen elokuva, jonka komedialliset ja sisällölliset ainekset jäävät kuitenkin varsin vähäisiksi.
Singhin Lumikissa juonikuviot on laitettu osittain uusiksi. Sankarittaren ilkeä äitipuoli, kuningatar (Julia Roberts), palvoo rapistuvaa kauneuttaan, käyttää hoviväkeään pelinappuloina ja poistaa Lumikin kuningasisän (Sean Bean) häikäilemättömästi päiväjärjestyksestään. Uljas prinssi (Armie Hammer) ei karauta kuninkaanlinnaan uljaalla ratsullaan, vaan koikkelehtii kuningattaren vastaanotolle lähes kalsareillaan ja rintalihakset väristen. Seitsemän kääpiötä eivät heiluta hakkujaan timanttien toivossa, vaan hankkivat elantonsa maantierosvoina. Peilin kautta kuningatar kulkee järvisaarelleen, jossa hänen kuvastimensa odottaa malttamattomasti ikävien totuuksien laukomista.
Kaunis Lumikki (Judy ”Philintytär” Collins) on sentään lähes ennallaan, vaikka oppiikin elokuvan edetessä puolustamaan itseään ja miekkailemaan miesten tavoin. Hänen ihonsa on valkea kuin lumi, mansikkahuulensa punaiset kuin veri ja hiuksensa mustat kuin eebenpuu.
Elokuvan katalana ja rahanahneena hääräävä kuningatar pyrkii pääsemään nuoresta neidosta eroon samalla keveydellä kuin entisestä ukostaan. Samalla on tarkoitus kaapata puumanaisen pontevuudella nuorikon hyväuskoinen sulho.
Kuningattaren tietämättä lipevä Brighton-lakeija (Nathan Lane) ei surmaakaan Lumikkia saamiensa ohjeiden mukaisesti, vaan ajaa tytön metsään pelätyn pedon kynsiin. Lakeijan pussissa ei ole Lumikin sydäntä vaan käristemakkaroita. Raivostunut kuningatar muuttaa Brightonin torakaksi ja palaa lempipuuhansa eli tavallisen rahvaan entistä ankarampaan verottamiseen. Kuningatarkunnan rahakirstussa pohja kuultaa läpi kuin nyky-Kreikassa konsanaan.
Kerro, kerro kuvastin ansaitsee tunnustuksen upeasta puvustostaan. Digitaaliset tehosteet ovat paikoitellen taitavasti tehtyjä. Kohtausten irrallisuus näkyy paikoitellen kerronnassa eivätkä kaikki vitsit naurata. Kunnon ripaus anarkismia olisi ollut paikallaan.
Näyttelijöistä Julia Roberts on erinomainen ja jättää selvästi varjoonsa Judy Collinsin, joka on herttainen ja hyväsydäminen alusta lopputeksteihin saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti