UKK - huomenna hän ehkä tulee

                                          Merja Larivaara tekee mainion rooli baarinpitäjä
                                          Allina. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal.


Y-Kinon ensi-iltaan tullut Kekkonen tulee! (2013) on pikimusta komedia, joka on ohjaaja Marja Pyykön toinen pitkä elokuva. Pyykön esikoisohjaus Sisko tahtoisin jäädä (2010) oli energiaa tihkuva elokuva nuorison kapinoinnista. Uudessa elokuvassa kapina näyttäytyy elokuvan kertojan, 15-vuotiaan Sylvin (Wilma Rosenqvist) hahmossa. Tämä teini haluaa ennen kaikkea pois syrjäkylästä ja inhoamansa Alli-äidin (Merja Larivaara) luota.

Elokuvan miljöönä toimii pieni kylä Lapissa 1970-luvun alussa. Koko kylä menee sekaisin, kun asukkaat saavat vihiä siitä, että presidentti Urho Kaleva Kekkonen aikoo vierailla paikallisessa Allin baarissa. Lähes jumalhahmona pidetyn presidentin odotus saa kyläläiset liikkeelle ja jokainen liittää tulevaan vierailuun omia odotuksiaan.

Kekkosen vastaanoton valmistelu ei kuitenkaan saa kyläläisiä puhaltamaan yhteen hiileen. Presidentin pitopöydän emännyyttä tavoittelevat kilvan Sylvin äiti ja 70-luvun seurapiirikaunotarta Tabe Sliooria muistuttava insinöörinrouva Maija Kellinsalmi (Marjaana Maijala), jonka itsetuhoisuus väistyy juhlavalmistelujen tieltä.

Pyykön elokuvaa voi luonnehtia myös tragikomediaksi koska filmin hiljainen hauskuus on kuin vaalea siveltimenveto tummien ja vakavien sävyjen joukossa. Ohjaaja pitää elokuvaansa eräänlaisena suomalaisen hulluuden kuvauksena. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Antti Tuurin Pohjanmaa -trilogian pohjalaisen miehen hulluudesta vaan enemmänkin pohjoisen arktisesta hysteriasta Timo K. Mukan tapaan.

Suurmiehen tulon odotus nostaa pintaan kyläläisten keskeisen kilvoittelun, kateuden, kaunan, mutta myös keskinäisen ymmärryksen. Kyläyhteisö kokee monta pientä dramaattista hetkeä ennen kuin valtiomiehen musta autosaattue lipuu kohti kylää.

Lappilaiskylän asukkaat kuvataan enemmän tai vähemmän omituksiksi Sylviä lukuunottamatta. Mukaan mahtuu lammasmainen apulaisinsinööri Martti Kellinsalmi (Konsta Mäkelä) ja tämän hienosteleva vaimo, kostonenkeliä muistuttava terveydenhoitaja Liisa (Miina Turunen), neuroottinen baarinpitäjä Alli, hurmoksellinen ristus-nainen Sinikka (Iina Kuustonen), loputtomasti listoja luetteleva Kaarin-Anne (Kristiina Elstelä) ja epäuskottava keski-ikäinen homopari Olavi (Aake Kalliala) ja Anneli (Jukka Puotila).

Nimekkäästä näyttelijäkaartista erottuu edukseen Merja Larivaara, joka on ronskiudessaan, vimmassaan ja ajoittaisessa epätoivossaan hyvin uskottava. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin kyläläisten touhuja sarkastisesti kommentoiva Wilma Rosenqvist Sylvinä. Tästä raikkaasta Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijasta saamme varmasti vielä kuulla. Rosenqvistin luontevuus on mieluisaa katsottavaa jossain määrin sketsimäisessä elokuvassa.

Kekkonen tulee! perustuu Pia Pasasen kertomukseen Allin baari teoksessa Urho Kekkonen Strasse. Se on kuvattu pääosin Enontekiön Peltovuoman postikorttimaisissa ruskamaisemissa. Verkkaisen komedian hallitusta kuvauksesta vastaa Konsta Sohlberg.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Vares pimeimmällä Pohjanmaalla

                                Jussi Vares (Antti Reini) on vaihtanut Turun kadut
                                ja kuppilat kyläpahaseen Pohjanmaalla.
                                Solar Films / Jani Häkli.

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares (Antti Reini) suuntaa uusimmassa elokuvassaan Vares – Kaidan tien kulkijat (2011) pimeimmälle Pohjanmaalle. Renttumainen Vares saapuu pieneen pohjalaiskylään selvittämään nuoren tytön kuolemaa paikallisen viinaanmenevän pastori Hukkasen (Markku Maalismaa) pyynnöstä.



Varekselle valkenee pian, että Kahdenvirranmaankylä on aivan oma erikoinen maailmansa. Vahva uskonnollinen herätysliike (raappanalaisuus) pitää paikallisia ihmisiä vahvassa otteessaan. Varsin pian yksityisetsivä saa vastaansa herätysliikkeen nokkamiehet, joilla on runsaasti salaisuuksia varjeltavanaan.

Kaikki kyläläiset eivät silti ole Varesta vastaan. Kylähulluksi tituleerattu Paskamantteli (Aake Kalliala), kaljakuppilan pitäjä Peitsara (Tomi Salmela) ja paikallisoppaana toimiva pastori muodostavat dekkarin tukijoukon.

Rikoksen uhrina menehtyneen tytön juttua penkoessaan Vares törmää pian saarnamies Taisto Raappanaan (Peter Franzén) ja hänen intohimoiseen kirjastovirkailijavaimoonsa Elisabethiin (Merja Larivaara). Raappanan kumppanina toimivalla kirjapainonomistaja Juhana Sulanderilla (Jarmo Mäkinen) ja paikallisen mielisairaalan ylilääkärillä (Kari-Pekka Toivonen) ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Tämä valkenee viimeistään silloin, kun Vares teljetään väkisin mielisairaalan osastolle.

Kaidan tien kulkijat on neljäs liukuhihnalta tuotettu Vares-filmi. Sen ohjaaja Anders Engström on kuitenkin onnistunut varsin hyvin tässä Reijo Mäen kirjan filmatisoinnissa. Toimintaa on hieman karsittu pariin edelliseen Vares-leffaan verrattuna ja henkilöhahmoja on saatu syvennettyä. Yksityisetsivä saa tässäkin leffassa ottaa vastaan iskuja, kitata jaloviinaa ja hurvitella kevytkenkäisen naisen kanssa.

Antti Reini tekee Vareksena rutiininomaisen suorituksen. Sivuhenkilöistä Aake Kalliala, Kari-Pekka Toivonen ja Markku Maalismaa uhkaavatkin varastaa koko show’n.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Kun korttitalo romahtaa

 

    Rakennusyrittäjä Sami (Samuli Edelmann)

    joutuu uhkailujen kohteeksi leffassa Kotirauha.

Y-Kinossa juuri ensi-iltansa saanut Aleksi Mäkelän Kotirauha (2011) osuu harvinaisen ajankohtaiseen aiheeseen. Suomi ja muu Eurooppa näyttää taas vaipuvan taantumaan, joka suistaa talousvaikeuksiin niin monet yksilöt kuin yrityksetkin.

Kotirauhan päähenkilö Sami Luoto (Samuli Edelmann) touhuaa rakennusalalla, johon laskukausi yleensä iskee ensimmäisten toimialojen joukossa. Nelikymppinen yrittäjä suistuukin kurimukseen, josta on pian leikki kaukana. Vaakalaudalle joutuvat sekä Samirakennus Oy että yrittäjän perhe-elämä.

Samin bisneshistoria ei ole alkujaankaan menestyksekäs. Luottolaman iskiessä pankkeihin luotonanto tyrehtyy, vakuuksia vaaditaan enemmän, korkotaso nousee. Samille jää käteen myymättömiä asuntoja, joiden tuotolla piti rahoittaa tuore tonttikauppa ja unelmatalo perheelle, johon kuuluu opettajavaimo Sari (Katariina Kaitue) ja rippikouluikäinen Annika (Kerli Kyllönen). Perheidylli horjuu, kun ikävät asiat alkavat kasautua.

Rakennusfirma hoippuu konkurssin partaalla, työmiehet saavat potkut, velkakierre pahenee. Velkojat ottavat käyttöön kovat otteet – ja hetken kuluttua Samin elämä on veitsenterällä. Edes oma isä ei anna lainaa. Vähäpuheinen ja härkäpäinen liikemies näyttää puskevan koko muuta maailmaa vastaan. Korttitalon romahtaessa Sami näyttää liittyvän kahden muun epäonnen soturin joukkoon. Ruotsista palanneella lankomies Jerellä (Kristo Salminen) ovat asiat solmussa. Lopputilin saanut rakennusmies Jaatinen (Tommi Korpela) yrittää sinnitellä pienten lastensa kanssa työttömyyttä ja huostaanoton uhkaa vastaan.

Tummasävyinen elokuva on aito, väkevä ja uskottava. Se heijastelee niin 90-luvun valuuttalainoihin kaatuneiden kuin vuosien 2008−2009 laman kokeneiden yrittäjäuhrienkin kokemuksia. Mäkelän luottonäyttelijä Samuli Edelmann onnistuu roolissaan jurona ja taipumattomana liikemiehenä erinomaisesti. Samalla hän piirtää vaikuttavan perisuomalaisen miehen tarinan. Myös Katariina Kaitue, Aake Kalliala (isä Reijo) ja Santeri Kinnunen (poliisiveli Santtu) tekevät onnistuneet roolityöt.

Aleksi Mäkelän ohjaustyö ei onneksi ole pelkkää murheellisten laulujen maan kuvausta. Samin elämän pimeimmällä hetkellä taivaalle singahtaa valonsäde, joka valaisee maiseman uudeksi. 

Elokuvan trailerin löydät tästä.