Vares pimeimmällä Pohjanmaalla

                                Jussi Vares (Antti Reini) on vaihtanut Turun kadut
                                ja kuppilat kyläpahaseen Pohjanmaalla.
                                Solar Films / Jani Häkli.

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares (Antti Reini) suuntaa uusimmassa elokuvassaan Vares – Kaidan tien kulkijat (2011) pimeimmälle Pohjanmaalle. Renttumainen Vares saapuu pieneen pohjalaiskylään selvittämään nuoren tytön kuolemaa paikallisen viinaanmenevän pastori Hukkasen (Markku Maalismaa) pyynnöstä.



Varekselle valkenee pian, että Kahdenvirranmaankylä on aivan oma erikoinen maailmansa. Vahva uskonnollinen herätysliike (raappanalaisuus) pitää paikallisia ihmisiä vahvassa otteessaan. Varsin pian yksityisetsivä saa vastaansa herätysliikkeen nokkamiehet, joilla on runsaasti salaisuuksia varjeltavanaan.

Kaikki kyläläiset eivät silti ole Varesta vastaan. Kylähulluksi tituleerattu Paskamantteli (Aake Kalliala), kaljakuppilan pitäjä Peitsara (Tomi Salmela) ja paikallisoppaana toimiva pastori muodostavat dekkarin tukijoukon.

Rikoksen uhrina menehtyneen tytön juttua penkoessaan Vares törmää pian saarnamies Taisto Raappanaan (Peter Franzén) ja hänen intohimoiseen kirjastovirkailijavaimoonsa Elisabethiin (Merja Larivaara). Raappanan kumppanina toimivalla kirjapainonomistaja Juhana Sulanderilla (Jarmo Mäkinen) ja paikallisen mielisairaalan ylilääkärillä (Kari-Pekka Toivonen) ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Tämä valkenee viimeistään silloin, kun Vares teljetään väkisin mielisairaalan osastolle.

Kaidan tien kulkijat on neljäs liukuhihnalta tuotettu Vares-filmi. Sen ohjaaja Anders Engström on kuitenkin onnistunut varsin hyvin tässä Reijo Mäen kirjan filmatisoinnissa. Toimintaa on hieman karsittu pariin edelliseen Vares-leffaan verrattuna ja henkilöhahmoja on saatu syvennettyä. Yksityisetsivä saa tässäkin leffassa ottaa vastaan iskuja, kitata jaloviinaa ja hurvitella kevytkenkäisen naisen kanssa.

Antti Reini tekee Vareksena rutiininomaisen suorituksen. Sivuhenkilöistä Aake Kalliala, Kari-Pekka Toivonen ja Markku Maalismaa uhkaavatkin varastaa koko show’n.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Erinomaisten näyttelijöiden Varasto

                             Varastomies Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen)
                              ja Karita (Minttu Mustakallio) loistavat Varastossa.

Taru Mäkelän ohjaama Varasto (2011) on kotimaisen elokuvavuoden yllättäjä. Karu yhteiskunnallinen komedia nousee omalla listallani juuri päättyneen vuoden hauskimmaksi elokuvaksi. Se perustuu Arto Salmisen (1959−2005) vuonna 1998 ilmestyneeseen satiiriseen pienoisromaaniin.

Varasto on duunarikomedia, jossa vakavalla naamalla heitetyn huumorin alta paljastuu vakavaakin yhteiskunnallista pohdintaa. Maalikaupan varastomiehet ovat vähäosaisia, joiden elämään kuuluu niin puurtaminen kuin velttoilukin, kylmänä syödyt einekset ja pelko oman pienipalkkaisen työn menettämisestä. Elokuva ei silti ryve kurjuudessa. Niukka elämä ei tee duunareista uhreja vaan taitavia sinnittelijöitä.

Päähenkilö Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) on varastomies, joka hankkii lisätienestejä myymällä tavaraa ohi kirjanpidon. Tavaran ostajana häärää Jylhäkorpi, yksityisyrittäjä, joka on silti omaksunut kommunismin brezhneviläisen muodon joka solullaan. Vesa Vierikko esittää tätä filosofoivaa henkilöhahmoa aivan verrattomasti. Rouskun kaverina häärää sympaattinen Raninen (Aku Hirviniemi), joka saa tavaravarkauksista syyt niskoilleen ja potkut ilman syytä.

Maalikaupan yläkerrasta löytyvät myymäläpäällikkö (mainio Juha Muje) ja etenkin myyjätär Karita, joka on päättänyt jallittaa Rouskun perheen perustamiseen. Minttu  ”klikkaa mua” Mustakallio tekee Karitana aivan häikäisevän roolisuorituksen. Varastomiehen heila ei ehkä ole ”terävin kynä penaalissa”, mutta sympaattinen, optimistinen ja suunnitelmallinen. Hänen kyydissään välinpitämätön ja naisia vähättelevä Rousku alkaa vähitellen miehistyä ja ottaa vastuuta sekä omasta että perheensä elämästä.

Elokuvan näyttelijäkaarti on muutenkin vahvaa. Maalifirman omistajaa Katajaa näyttelevä Esko Salminen tekee kelpo roolin. Sivuroolien häikäisevimmän suorituksen tekee kuitenkin Karitan Aino-äitiä näyttelevä Hannele Lauri. Rankan elämän kuluttama Aino on periyttänyt tyttärelleen huono-osaisuuden. Hänen mukaansa naiselle on tärkeintä se, ettei mies lyö.

Kipeistä yhteiskunnallisista ulottuvuuksistaan huolimatta Varasto on todella hauska elokuva. Ensi-illassa elokuvayleisö ajoittain ulvoi naurusta. Siitäkin huolimatta, että huumori esitetään toisinaan minimalistisesti ja kovin sanoin ilmaistuna. Elokuvan ikäraja K7 on liian alhainen ajoittain kovan kielenkäytön vuoksi.

Elokuvan trailerin löydät tästä.