Kadonneen pojan jäljillä ****

                                Philomena (Judi Dench) ja Martin Sixsmith (Steve Coogan)
                               loistavat elokuvan päärooleissa.

Englantilainen ohjaaja Stephen Frears muistetaan parhaiten historiallisesta draamaelokuvastaan The Queen (2006), josta kuningatar Elisabeth II:a näytellyt Helen Mirren palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla. Y-Kinoon 7.3. tuleva Philomena (2013) on lämminhenkinen, tositapahtumiin perustuva ja mielenkiintoinen draamaelokuva. Hyvä tarina ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset ovat tuoneet elokuvalle peräti neljä Oscar-ehdokkuutta.

Philomena Lee (nuorena Sophie Kennedy Clark) on teini-ikäinen irlantilaistyttö, joka tulee raskaaksi ja passitetaan Roscrean nunnaluostariin synnyttämään esikoistaan 1950-luvun alussa. Luostarin pesulassa työskentelevä Philomena saa tavata Anthony-poikaansa (Tadhg Bowen) kolmivuotiaaksi, kunnes poika yhtenä päivänä kuljetetaan pois luostarista Mary-tyttösen (Saoirse Bowen) kanssa.  Nunnajärjestö on myynyt Anthonyn rikkaalle katoliselle pariskunnalle Yhdysvaltoihin rahoittaakseen omaa toimintaansa.

Philomenan mahdollisuudet etsiä kadonnutta lastaan ovat kautta vuosikymmenten rajalliset eikä niistä filmissä kerrota. Äidinrakkaus ja syyllisyydentunto saavat eläkeiän saavuttaneen Philomenan (Judi Denchin) avautumaan tyttärelleen asiasta. Tytär ottaa yhteyttä toimittaja Martin Sixsmithiin (Steve Coogan), entiseen BBC:n toimittajaan, joka on juuri saanut potkut Labour-puolueen poliittisen neuvonantajan tehtävästä. Kyyninen ja omahyväinen ateisti kiinnostuu lopulta kovia kokeneen työläisnaisen tarinasta.

Philomena ja Sixsmith alkavat selvittää kadonneen Anthony-pojan kohtaloa. Philomena joutuu kohtaamaan muistoissaan uudelleen ne traumaattiset olosuhteet, joissa hänet erotettiin pojastaan. Anthonya koskevat asiapaperit ovat tuhoutuneet tai tuhottu luostaria koetelleessa tulipalossa. Toimittaja ja eläkeläismummo jatkavat kuitenkin sitkeästi selvitystyötään, joka vie heidät lopulta Yhdysvaltoihin.

Amerikassa etsijät löytävät yllättäen sen mitä he ovat etsineetkin. Samalla paljastuvat kaikki ne vääryydet ja kaksinaismoralismi, jotka ovat liittyneet Philomenaan ja hänen teiniäitiysaikaansa. Karmeuksien vastapainona on kuitenkin Philomenan kyky anteeksiantoon, valtavaan empatiaan ja syvälliseen ihmismielen ymmärtämiseen. Se, missä Sixsmith janoaa kostoa, Philomena näkee syvälle ihmissydämeen ja ymmärtää eri ihmisten motiivien moninaisuuden.

Judi Dench on hurmaava, suorastaan häikäisevä, kaltoin kohdeltuna Philomenana. Hän kykenee välittämään niin paljon roolihenkilönsä elämästä pelkästään katseillaan, eleillään, ilmeillään ja uurteillaan. Denchin roolityö on poikkeuksellisen koskettava, hänestä huokuu lämpöä ja omanarvontuntoa. Hänen Philomenansa ei kerjää sääliä, vaan etsii totuutta. Englantilaisella 79-vuotias näyttelijättärellä on erittäin vahva kiinnitys parhaan naisnäyttelijän Oscariin ensi viikon Oscar-gaalassa.

Steve Coogan on elokuvassa tärkeässä roolissa niin journalisti Sixsmithinä kuin käsikirjoittajanakin. Hänen toimittajansa on omahyväinen ja katsoo aluksi ihmetellen tavallisen työläisnaisen viehtymystä mm. rakkausromaaneihin, ilmaisiin hotellisuklaisiin ja maksuttomiin grogeihin lentokoneessa. Sixsmithin ja Philomenan välille kehittyy kuitenkin lämmin ystävyys ja toimittaja oppii paljon elämästä Anthony-pojan tapausta selvittäessään.

Oman mausteensa elokuvaan tuo Alexandre Desplat’n kuulas musiikki, joka sopii mainiosti filmin haikeaan tunnelmaan.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Murhamestari Psykon kimpussa

                          Alma (Helen Mirren) ja Alfred (Anthony Hopkins) olivat
                          erinomainen pari elokuvateollisuudessa ja avioliitossaan.

Englantilaissyntyinen elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock (1899−1980) tuli tunnetuksi Hollywoodissa jännityselokuvan mestarina, jonka kykyä kuljettaa juonta ja kameraa sekä editoida elokuva on paljon ihailtu. Sacha Gervaisin ensimmäisen fiktioelokuva kertoo Hitchcockin kuuluisimman elokuvan Psykon (1960) tekemisestä ja siihen liittyneistä ongelmista.

Hitchcock (2012) alkaa ohjaajamestarin Vaarallisen romanssin (1959) ensi-illasta, jossa media utelee ohjaajan mahdollisista haluista jäädä eläkkeelle pitkän ja menestyksekkään uran jälkeen. Hitchcockia (Anthony Hopkins) asia mietityttää ja hän päättää tarttua uuteen haasteeseen ja uudistaa elokuvakieltään. Tämän on tarkoitus tapahtua muokkaamalla sarjamurhaaja Ed Geinin (Michael Wincott) hirmuteoista kertovasta roskaromaanista laadukas kauhuelokuva.

Paramountille työskentelevän murhamestarin on kuitenkin vaikea saada tuottajia vakuuttumaan elokuvasta, jonka kaupalliseen menestymiseen on monen vaikea uskoa. Taustalla on myöhemmin kulttimaineen saaneen Vertigon (1958) floppaaminen. Omat kapulansa Hitchcockin rattaisiin on valmis työntämään myös sensuuri, joka pyrkii yli-innokkaasti suojelemaan amerikkalaisia erotiikalta ja väkivallalta.

Kulttuurihistoriallisesti Hitchcock on mielenkiintoinen valottaessaan 50- ja 60-luvun taitteen elokuvantekoa. Nykykatsojaa huvittaa ajatus Psykon legendaarisesta suihkukohtauksesta ilman musiikkia tai elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden studiossa vannoma vala olla kertomatta leffasta mitään ennen ensi-iltaa. Mielenkiintoista on myös seurata Hitchcockin uhkapeliä elokuvansa rahoittamisessa. Kaikki pannaan yhden kortin varaan.

Gervaisin elokuvan suurin ansio lienee kuitenkin elokuvaohjaajan puolison (upea Helen Mirren) nostaminen valokeilaan. Hitchcockin puoliso Alma Reville oli elokuvantekijänä miehensä veroinen taiteilija, jolla oli näkemystä, roolituskykyä ja osaamista oivien käsikirjoitusten tekoon. Alma tuki miestään, mutta oli tarvittaessa myös pisteliäs sanoissaan. Helen Mirrenin silmistä hehkuu miestään kohtaan tuntema hellyys, mutta tarvittaessa hän myös antaa kipakkaa palautetta. Ohjaajavelhoa piinaa myös Alman kintereillä viipyilevä lipevä käsikirjoittaja Whitfield Cook (Danny Huston).

Anthony Hopkins tekee lähes Mirrenin veroista työtä Hitchcockina, jota hän elokuvassa muistuttaa niin olemuksensa kuin äänensäkin puolesta. Ajoittain katsoja kuitenkin pohtii, onko hän kiltimpi kuin esikuvansa. Psykon sankaritarta Janet Leigh’iä esittävä Scarlett Johansson on sulokas, mutta tietäen Hitchcockin mieltymyksen Kim Novakin ja Tippi Hedrenin kaltaisiin jäänviileisiin vaaleaveriköihin, ei ehkä kaikkein uskottavin. James D’Arcy tekee uskottavan roolin ujona ja hermoheikkona Anthony Perkinsinä.

Ohjaajamuotokuva Hitchcockista on mainiota viihdettä, jota voi suositella kaikille elokuvan historiasta ja tekemisestä kiinnostuneille. Leffa tuo esiin oivalla tavalla lähes kaikki ohjaajaan liitetyt kliseet ja tunnusmerkit. Samalla Hitchcock on koskettava muotokuva Alfredin ja Alman avioliitosta ja poikkeuksellisen läheisestä ja onnistuneesta työsuhteesta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.