Britit evakuoivat 338 000 sotilasta Dunkerque'sta v. 1940 ja
pystyivät jatkamaan sotaa Hitlerin Saksaa vastaan.
pystyivät jatkamaan sotaa Hitlerin Saksaa vastaan.
Sota ei ole kaunista. Sotilaalle tärkeintä on selviytyä
hengissä – ainakin seuraavaan taisteluun asti.
Hyvin harva elokuva saavuttaa saman aitouden, intensiivisyyden,
visuaalisen suurenmoisuuden ja tunteen yksilön elämän arvaamattomuudesta kuin Christopher
Nolanin uutuuselokuva Dunkirk (2017).
Trillerimäinen selviytymistarina on mestariteos, joka nousee vääjäämättömästi
toista maailmansotaa kuvaavien leffojen ehdottomaan aateliin.
Hollywoodissa vaikuttava brittiohjaaja Christopher Nolan
nousi maailmanmaineeseen Batman-trilogiallaan
(2005-2012), erinomaisella trillerillään
Inception (2010) ja sci-fi-leffallaan Interstellar (2014). Nolanin kyky yllättää katsoja, rakentaa tiivistunnelmainen
jännityselokuva , hyödyntää käsivarakuvausta ja epälineaarista elokuvakerrontaa
ovat kaikki läsnä myös Dunkirkissa. Uutuuselokuva on uskottava ja realistinen,
muttei kuvaa varsinaista sotilaiden lahtaamista Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin (1998) tapaan. Dunkirk
on trilleri ja selviytymiskertomus, ei perinteinen sotaelokuva.
Elokuva sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan alkuun ja
Saksan menestyksekkääseen salamasotaan länsirintamalla. Toukokuun 1940 loppuun
mennessä Hitlerin Saksan joukot olivat
jyränneet yli Belgian ja Alankomaiden ja saartaneet englantilaisten ja ranskalaisten joukot
Dunkerquen (engl. Dunkirk) kaupunkiin Pohjois-Ranskassa. Näistä yli 400 000
sotilaasta kyettiin kesäkuun 5. päivään mennessä evakuoimaan kanaalin yli
Englantiin yli 338 000 miestä, joista brittejä oli kaksikolmasosaa. Kyse oli
maailmanhistorian suurimmasta evakuoinnista.
Dunkirk tempaisee katsojan välittömästi saarretun kaupungin
ja sen rannalla evakuointia odottelevien brittisotilaiden tunnelmiin. He ovat
keskimäärin hyvin tietämättömiä tulevasta. Nolan rakentaa yhdessä
luottokuvaajansa Hoyte van Hoyteman kanssa
tapahtumista uskomattoman intensiivisen kokemuksen, joka rakentuu kolmella eri
henkilötasolla. Sotaa ei voi kuvata ilman tunnistettavia ihmiskasvoja.
Dunkerquen rannan tapahtumia todistaa ensinnäkin nuori ja
juonikas sotilas Tommy (Fionn Whitehead), jonka toimia määrää
voimakas elämänhalu. Samat pyrkimykset ohjaavat ranskalaissotilas Gibsonia (Aneurin Barnard), johon vähäsanainen Tommy törmää hiekkadyynillä.
Sotahistoriallisen ihmeen taustalta löytyvät Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF)
lisäksi myös yli 600 yksityistä jahtia,
kalastusalusta ja huvivenettä, jotka Amiraliteetti määräsi avustamaan
Britannian merivoimien 200 sotalaivaa. Elokuvassa sankarillista ja
isänmaallista asennetta edustavat näyttävästi Moonstone-aluksen kippari Mr. Dawson (Mark Rylance), joka kiiruhtaa auttamaan brittiarmeijaa yhdessä
poikansa Peterin (Tom Glynn-Carney) ja naapurinpoika Georgen (Barry Keoghan)
kanssa. Kukaan heistä ei voi aavistaa kuinka vaaralliseksi Englannin kanaalin
ylitys muodostuukaan pikkupurtilolla.
Maan ja meren lisäksi Dunkerquen ihme rakentuu ilmassa.
Keskiössä on kolmen Spitfiren lentue ja erityisesti Tom Hardyn näyttelemä hävittäjälentäjä Farrier. Elokuvan aikana Hardy pystyy hämmästyttävästi kertomaan lentäjän
tunnelmistaan erilaisin elein ja silmänliikkein, koska nahkapäähine ja maski
estävät ilmeiden tulkinnan kiivaiden ilmataisteluiden tuoksinassa.
Ilmataistelut ovat komeaa ja hyvin realistiselta vaikuttavaa seurattavaa.
Kuvauskamerat kiinnitettiin elokuvaa
varten brittihävittäjien kylkiin ja taistelut Messerschmitt Bf 109- ja
Heinkel He 111-koneita vastaan ovat yhtä
taivasbalettia. Sankariksi kohoavan Farrierin liito yli Dunkerquen
hiekkadyynien elokuvan loppupuolella on poikkeuksellisen kaunista katsottavaa.
Christopher Nolan linkittää tapahtumat saumattomaksi ja
intensiiviseksi jatkumoksi, jossa katsoja pidetään koko ajan varpaillaan. Hans Zimmerin musiikki kutoo tunnelman
tiiviiksi ja jännittäväksi. Kun elokuvan näyttelijöiden roolitus on vielä
kohdallaan, ovat kaikki huippuelokuvan ainekset koossa. Dunkirk on kertomus
kärsimyksestä ja urheudesta. Se on tarina sotaa käyvistä briteistä, joille
yleinen etu merkitsi enemmän kuin oman edun tavoittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti