sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Takuuvarmaa Kaurismäkeä***

                                Khaled (Sherwan Haji) pääsee töihin ex-paitakauppias
                                Wikströmin (Sakari Kuosmanen) ostamaan ravintolaan.


Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki lähestyy tuoreimmassa elokuvassaan hyvin ajankohtaista aihetta: maailmanlaajuista pakolaiskriisiä ja suomalaisten suhtautumista maahanmuuttoon. Elokuva Toivon tuolla puolen (2017) on toinen lenkki kehutun Le Havren (2011) aloittamassa satamakaupunkitrilogiassa. Hajanainen uutuusleffa jää edeltäjänsä varjoon, mutta manifestoi jälleen kerran kaurismäkeläisen kyvyn asettua pienen ja marginaaliin työnnetyn pienen ihmisen puolelle.

Toivon tuolla puolen kertoo kaksi tarinaa, jotka linkittyvät toisiinsa vasta elokuvan puolivälissä. Tämä aiheuttaa elokuvan rakenteeseen ja kerrontaan selkeän tyylirikon. Ajoittain tuntee katsovansa kahta erilaista filmiä.

Tarinoista tummempi kertoo syyrialaisesta Khaledista (Sherwan Haji), joka kohottautuu rahtilaivan hiilikasasta Helsingin satamassa ja nousee maihin. Khaled hakee turvapaikkaa, mutta saa maahanmuuttovirastolta ja muilta viranomaisilta varsin viileää kohtelua. Hän päätyy Helsingin kaduille.

Filmin toinen kertomus tutustuttaa katsojan Sakari Kuosmasen hienosti esittämään Wikströmiin. Hän jättää elokuvan alussa alkoholisoituneen puolisonsa ja työnsä paitakauppiaana. Hän voittaa pokerissa ja perustaa varojensa avulla ravintola Kultaisen Tuopin.

Roskia viedessään Wikström törmää viranomaisia välttelevään Khalediin, joka saa ravintolasta töitä. Ravintoloitsijan karun kuoren alta löytyy lämmin sydän. Ravintolakohtauksissa näkyy parhaiten perinteinen kaurismäkeläisyys: absurdit käänteet, älykäs ja lakoninen huumori, surumielisyys ja karut interiöörit.

On kuitenkin sääli, ettei ohjaaja ole luottanut täysin pakolaisuusteemansa voimaan. Khaled kohtaa Suomessa ihmisiä ja kohtelua laidasta laitaan. Reilun Wikströmin ohella hän törmää äärikansallisin skineihin, jotka nauttivat maahanmuuttajien rääkkäämisestä. Elokuvan pääosaa näyttelevä Sherwan Haji luo roolihahmostaan uskottavan ja koskettavan
.
Kaurismäen Le Havressa pakolaisuusasioita käsiteltiin todellisina, mutta tyylitellysti. Uutuuselokuvassaan ohjaaja on paljon edellistä filmiään poliittisempi ja yhteiskuntakriittisempi. Asiat sanotaan suoraan ja kiertelemättä ja ainakin kerran suorastaan epätarkasti. Yhdessä kohtauksessa Khaled aiotaan palauttaa ”turvalliseen Aleppoon”. Tätä seuraa saman tien uutisosuus pommien moukaroimasta syyrialaiskaupungista. Ohjaajan manipuloimisyritys on ilmiselvä kun ottaa huomioon sen, ettei Suomesta ole palautettu tiettävästi yhtään pakolaista Syyriaan.

Aiempien Aki Kaurismäen elokuvien tapaan musiikilla on tässäkin elokuvassa tärkeä merkitys. Kamera poimii tällä kertaa esiin Tuomari Nurmion, Ismo Haaviston, Marko Haaviston & Poutahaukat sekä Harri Marstion ja Antero Jakoilan.

Sivurooleista voidaan mainita ravintolan henkilökuntaa esittävät Ilkka Koivula, Nuppu Koivu ja Janne Hyytiäinen. Elokuvan pikkurooleissa nähdään muiden muassa Kaija Pakarinen, Kati Outinen, Sulevi Peltola, Taneli Mäkelä, Milka Ahlroth, Ville Virtanen, Elina Knihtilä, Tommi Korpela ja Jörn Donner.

Elokuvan traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti