Khaled (Sherwan Haji) pääsee töihin ex-paitakauppias
Wikströmin (Sakari Kuosmanen) ostamaan ravintolaan.
Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki lähestyy tuoreimmassa elokuvassaan hyvin ajankohtaista aihetta: maailmanlaajuista pakolaiskriisiä ja suomalaisten suhtautumista maahanmuuttoon. Elokuva Toivon tuolla puolen (2017) on toinen lenkki kehutun Le Havren (2011) aloittamassa satamakaupunkitrilogiassa. Hajanainen uutuusleffa jää edeltäjänsä varjoon, mutta manifestoi jälleen kerran kaurismäkeläisen kyvyn asettua pienen ja marginaaliin työnnetyn pienen ihmisen puolelle.
Wikströmin (Sakari Kuosmanen) ostamaan ravintolaan.
Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki lähestyy tuoreimmassa elokuvassaan hyvin ajankohtaista aihetta: maailmanlaajuista pakolaiskriisiä ja suomalaisten suhtautumista maahanmuuttoon. Elokuva Toivon tuolla puolen (2017) on toinen lenkki kehutun Le Havren (2011) aloittamassa satamakaupunkitrilogiassa. Hajanainen uutuusleffa jää edeltäjänsä varjoon, mutta manifestoi jälleen kerran kaurismäkeläisen kyvyn asettua pienen ja marginaaliin työnnetyn pienen ihmisen puolelle.
Toivon tuolla puolen kertoo kaksi tarinaa, jotka linkittyvät
toisiinsa vasta elokuvan puolivälissä. Tämä aiheuttaa elokuvan rakenteeseen ja
kerrontaan selkeän tyylirikon. Ajoittain tuntee katsovansa kahta erilaista
filmiä.
Tarinoista tummempi kertoo syyrialaisesta Khaledista (Sherwan Haji), joka kohottautuu rahtilaivan hiilikasasta Helsingin
satamassa ja nousee maihin. Khaled hakee turvapaikkaa, mutta saa
maahanmuuttovirastolta ja muilta viranomaisilta varsin viileää kohtelua. Hän
päätyy Helsingin kaduille.
Filmin toinen kertomus tutustuttaa katsojan Sakari Kuosmasen hienosti esittämään Wikströmiin. Hän jättää elokuvan alussa
alkoholisoituneen puolisonsa ja työnsä paitakauppiaana. Hän voittaa pokerissa
ja perustaa varojensa avulla ravintola Kultaisen Tuopin.
Roskia viedessään Wikström törmää viranomaisia välttelevään Khalediin,
joka saa ravintolasta töitä. Ravintoloitsijan karun kuoren alta löytyy lämmin
sydän. Ravintolakohtauksissa näkyy parhaiten perinteinen kaurismäkeläisyys:
absurdit käänteet, älykäs ja lakoninen huumori, surumielisyys ja karut
interiöörit.
On kuitenkin sääli, ettei ohjaaja ole luottanut täysin
pakolaisuusteemansa voimaan. Khaled kohtaa Suomessa ihmisiä ja kohtelua
laidasta laitaan. Reilun Wikströmin ohella hän törmää äärikansallisin skineihin,
jotka nauttivat maahanmuuttajien rääkkäämisestä. Elokuvan pääosaa näyttelevä
Sherwan Haji luo roolihahmostaan uskottavan ja koskettavan
.
Kaurismäen Le Havressa pakolaisuusasioita käsiteltiin
todellisina, mutta tyylitellysti. Uutuuselokuvassaan ohjaaja on paljon edellistä
filmiään poliittisempi ja yhteiskuntakriittisempi. Asiat sanotaan suoraan ja
kiertelemättä ja ainakin kerran suorastaan epätarkasti. Yhdessä kohtauksessa
Khaled aiotaan palauttaa ”turvalliseen Aleppoon”. Tätä seuraa saman tien
uutisosuus pommien moukaroimasta syyrialaiskaupungista. Ohjaajan
manipuloimisyritys on ilmiselvä kun ottaa huomioon sen, ettei Suomesta ole
palautettu tiettävästi yhtään pakolaista Syyriaan.
Aiempien Aki Kaurismäen elokuvien tapaan musiikilla on
tässäkin elokuvassa tärkeä merkitys. Kamera poimii tällä kertaa esiin Tuomari Nurmion, Ismo Haaviston, Marko
Haaviston & Poutahaukat sekä Harri Marstion ja Antero Jakoilan.
Sivurooleista voidaan mainita ravintolan henkilökuntaa
esittävät Ilkka Koivula, Nuppu Koivu ja
Janne Hyytiäinen. Elokuvan
pikkurooleissa nähdään muiden muassa Kaija
Pakarinen, Kati Outinen, Sulevi Peltola, Taneli Mäkelä, Milka Ahlroth, Ville
Virtanen, Elina Knihtilä, Tommi Korpela ja Jörn Donner.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti