Ohjaaja Dome
Karukosken uutuuselokuva Tom of
Finland (2017) lienee vuoden odotetuimpia kotimaisia filmejä. Homopornoon
erikoistuneen kuvataiteilija Touko
Laaksosen kuvasto on viime aikoina löytänyt tiensä niin pussilakanoihin,
patalappuihin kuin postimerkkeihinkin. Seksuaalivähemmistön sankarista kertova
leffa on hyvien näyttelijöiden tähdittämä ja vankkaa ammattityötä, mutta jää
aiheensa arkaluonteisuudesta huolimatta kesyksi ja tasapaksuksi
elämäkertaelokuvaksi.
Viime vuosina homoseksuaalinen presidenttiehdokas,
tasa-arvoinen avioliittolaki ja yhteiskuntamme arvomaailmassa tapahtuneet
muutokset ovat nostaneet seksuaalivähemmistön asioita voimakkaasti julkiseen
keskusteluun. Samalla helposti unohtuu, että satavuotiaassa Suomessa ”haureus
samaa sukupuolta olevan kanssa” oli rikos vuoteen 1971 asti. Eikä
homoseksuaalien pilkka ja vähättely ole kadonnut vieläkään, vaikka heidän
oikeuksiaan ymmärretään nykyään huomattavasti aiempaa paremmin.
Tom of Finland kertoo kaarinalaisen Touko Laaksosen
(1920-1991) värikkään tarinan. Elokuva alkaa jatkosodasta, jossa luutnantti
Laaksonen (Pekka Strang) on
tulenjohtaja Helsingin ilmatorjuntarykmentissä. Sotatila, pimennetty Helsinki
sekä suuri määrä suomalaista ja saksalaista upseeristoa herättävät Toukossa
valtavan mielenkiinnon univormuja kohtaan. Homoseksuaalien on pääosin tavattava
salaa puistoissa ja yleisissä vessoissa. Poliisit jahtaavat seksuaalisesti
poikkeavia, ja hakkaavat heitä pampuillaan aina tilaisuuden tullen.
Vähäistä väkivaltaa lukuun ottamatta elokuva tuntuu kesyltä
ja arvokkuutta hakevalta. Puistohomojen tapaamiset ovat niin erotiikasta
riisuttuja, että elokuvan ikärajaksi on määritelty K-12. Ristiriita Laaksosen maskuliinisuutta
tihkuvien homoeroottisten piirrosten ja elokuvan ydinsanoman välillä on
huomattavan suuri. Laaksosen piirrosjälkeen kuluvat homoseksuaalisuuteen
liitetyt kliseet: univormut, nahka-asut ja koppalakit, valjaat ja vetimet ja
jättimäiset penikset. Elokuvassa tällainen fetisistinen homokuva kristalloituu
vasta Tom of Finlandin ja Yhdysvaltain länsirannikon homoyhteisöjen
kohtaamisissa.
Elokuvan Touko on alkuun pianisti, joka pääsee Helsingissä
samaan mainostoimistoon sisarensa Kaijan
(Jessica Grabowsky) kanssa.
Molempien piirrosjälki on hyvä, mutta veljellä on sisartaan enemmän
itseluottamusta. Elokuva sähköistyy, kun elokuvaan astuu mukaan Laaksosen suuri
rakkaus ja pitkäaikainen elämänkumppani Veli
”Nipa”Mäkinen (Lauri Tilkanen).
Kolmikosta jokainen on roolissaan pätevä, mutta leffan kantava voima on
kuitenkin Pekka Strang. Hän luo jurosta päähenkilöstä uskottavan kuvan ja
vanhenee tyylikkäästi vuosikymmenten edistyessä.
Touko Laaksonen eli suuren osan elämästään ns. kaapissa ja joutui
salaamaan sen, että hän asui yhdessä Nipansa kanssa. Hänen ensimmäiset eroottiset
piirroksensa ilmestyivät jo ennen sotaa, mutta matka maailmanmaineeseen alkoi
v. 1957 amerikkalaisen bodauslehden Physique
Pictorialin julkaistua kevätnumeronsa kannessa Laaksosen piirroksen
tukkijätkistä. Piirtäjä käytti taiteilijanimeä Tom, johon kustantaja liitti
sanat of Finland.
Varsinainen nousu homoseksuaalien kultti-ikoniksi jäi odottamaan
1970- ja 1980-lukua.
Elokuvan keskeinen ansio on siinä, että Karukosken elokuva
tekee tunnetuksi sellaisen suomalaisen elämäntarinan, joka tunnetaan ulkomailla
hyvin siinä missä monet suomalaiset urheilijat, kuvataiteilijat, säveltäjät,
kapellimestarit ja kirjailijat. Touko Laaksonen on yksi 1900-luvun tärkeimmistä
eroottiseen mieskuvaan vaikuttaneista taiteilijoista.
On silti kieltämättä erikoista, että paheksutusta
pornotaiteilijasta tehdään itsenäisyyden juhlavuonna salonkikelpoista
kulttuuripersoonaa. Samalla hänen villagepeoplemaiset fetissinsä toimivat
elokuvan rekvisiittana.
Itse elokuva on
kansainvälistä tasoa visuaalisuudeltaan ja toteutukseltaan. Dome Karukoskella
on kyky kuvata valtavirtaelokuvaa aiheesta kuin aiheesta, ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama elokuva
soljuu notkeasti. Helsinki-Filmi on kyennyt tuottamaan viiden miljoonan euron
elokuvan, joka on kuvattu Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti