Kuudennen kerran seksiriippuvainen pääpari.
Maarit Lallin
uutuuselokuva Kuudes kerta (2017)
käsittelee suorasukaisesti ja moralisoimatta seksiriippuvuutta. Teema sopii
hyvin hedonistiseen aikaamme, jossa sitoutuminen toiseen ihmiseen kammottaa ja
ihmissuhteista tehdään helposti kertakäyttötavaraa. Päähenkilöitä esittävien näyttelijöiden
roolitöistä huokuu ammattimaisuus, mutta tarinan sisältö ja henkilöiden
kohtalot eivät juuri jaksa kiinnostaa.
Elokuvan miljöönä toimivat pääkaupungin kadut ja asunnot,
välillä tosin pyörähdetään työmatkalla Ahvenanmaalla.
Kuudes kerta heijastaa valkokankaalle Annika Lahden (Pihla Viitala)
ja Ricky Kalinin (Antti Luusuaniemi), joiden
välille kehittyy intohimoinen seksisuhde. Kolmikymppinen Annika elättää itsensä
vaivoin yksityisetsivänä, jonka toimeksiannot liittyvät lähinnä aviorikoksista
epäilyjen varjostamiseen ja todisteiden hankkimiseen heitä vastaan.
Luksusasuntoja välittävä Ricky pitää itseään alfauroksena,
upeana lahjana koko naissukukunnalle. Rickyn pepun alla hyrisee valkoinen
Jaguar, sylissä kehräävät erilaiset kiimaiset kisut. Kiinteistönvälittäjä
kaataa vuoteelleen usein asiakkaitaan, josta moni elää avioeron ja
itsellistymisen rajapinnassa. Heidän taustaltaan löytyy murskattuja unelmia,
särkyneitä sydämiä, mutta myös tulevaisuuden toivoa, jota uusi asunto edustaa.
Nelikymppinen kiinteistönvälittäjä on seksiaddikti, jolla on
työkalenterinsa ohessa omat aikataulunsa valloituksilleen, joita hän ”ilahduttaa”
sähköisillä kikkelikuvillaan. Hän haluaa Annikan tavoin seksiä ilman
sitoumuksia ja tunteita, mutta onnistuuko se? Voiko toisen ihmisen iholla olla
pitkään ilman minkäänlaisia emootioita?
Maarit Lallin elokuva epäonnistuu päähenkilöidensä
taustoittamisessa. Ohjaaja-käsikirjoittaja on todennäköisesti halunnut
johdattaa katsojan minuutti minuutilta, vihje vihjeeltä päähenkilöidensä maailmaan
samaan tahtiin kuin nämä tutustuvat toisiinsa. Elokuvakerronnassa tämä johtaa
kuitenkin siihen, että Ricky, Annika ja heidän toimintansa tavoitteet jäävät
irrallisiksi. Heidät liittää yhteen rujo, hätäinen ja nuhjuinen seksi, jossa
ollaan kaukana vaakamambon hienouksista. Toki kuvausta voi kiittää arkisesta
realismista.
Pihla Viitala tekee ammattinäyttelijän työtä Annikana,
josta arvostelijan on vaikea saada otetta. Miksi hän käyttäytyy siten kuin
käyttäytyy? Onko syynä himo, kosto vai rakkaudennälkä? Antti Luusuaniemen
Rickystä välittyvät kyynisen ja osin narsistisen pelimiehen elkeet, vaikka kuluttava
elämäntapa alkaa jo näkyä nelikymppisessä kiinteistönvälittäjässä.
Ohjaaja ei sanojensa mukaan ole halunnut moralisoida
elokuvallaan. Häneltä olisi kuitenkin odottanut jonkinlaista analyysiä
seksiaddiktion syistä. Monen kohdalla on kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö
jossain vaiheessa elämänkaarta. Joillakin on toisaalta niin voimakas libido,
että se johtaa vääjäämättä petoksen poluille. Seksiriippuvutta eivät nykyään ainakaan helpota yliseksualisoitunut mediaympäristö, erilaiset
pettämissivustot sekä seuranhakusovellukset ja –palvelut, joita Rickykin
hyödyntää.
Kuudennen kerran sekavuutta lisää sivuhenkilöiden suuri määrä. Heistä yksikään ei kasva kokonaiseksi ihmiseksi, vaikka mukana on Esko Salmisen, Pirkka-Pekka Peteliuksen, Minna Haapkylän ja Reino Nordinin kaltaisia kykyjä. Elokuvan tarina ei yksinkertaisesti kanna loppuun asti.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti