K-SO2. (LUCASFILM)
Supersuosittua Tähtien
sota – elokuvasarjaa taustoittava Roque
One: A Star Wars Story (2016) on visuaalisesti ja kerronnallisesti komea
sota- ja fantasiaelokuva. Rogue One on aikuisille suunnattu, tummasävyinen ja
aiemmat Tähtien sota –leffat mainiosti yhteenpunova mahtipontinen spektaakkeli.
Sen ongelmat ovat lähinnä ohuessa ihmiskuvauksessa ja huumorintajuttomuudessa.
Gareth Edwardsin
taitavasti ohjaama Rogue One sijoittuu ajallisesti elokuvasaagan Episodi III - Sithin koston (2005) ja Episodi IV – Uusi toivo (1977) väliin.
Se on ensimmäinen kolmesta taustaelokuvasta, jotka luovat kontekstin George Lucasin ohjaamille Skywalker-suvun tarinoille.
Leffa kertoo galaktista Imperiumia vastaan taistelevasta
kapinallisjoukosta, joka on häviämäisillään sodan niskanpäällä olevaa
vastustajaansa vastaan. Väsyneet ja lähes loppuun palaneet kapinalliset saavat
jättimäisen haasteen, kun he kuulevat Imperiumin saavan pian käyttöönsä uuden
superaseen, Kuolemantähden. Se on pienen kuun kokoinen taisteluasema, joka voi
superlaserillaan tuhota kokonaisia planeettoja.
Kuolemantähden suunnittelija on Galen Erso (Mads Mikkelsen),
joka elokuvan alussa pakotetaan uudelleen Imperiumin palvelukseen. Elokuvan
päähenkilö on hänen tyttärensä Jyn Erso
(Felicity Jones), joka 20 vuotta
isänsä sieppauksen jälkeen joutuu vastentahtoisesti kapinallisten riveihin.
Jynin toivotaan pääsevän käsiksi Kuolemantähden piirustuksiin, jotka voisivat
paljastaa taisteluaseman heikon kohdan.
Jyn Erson roolihahmo tuo mieleen taisteluhalussaan ja –valmiudessaan
Tomb Raiderin Lara Croftin sekä
vuoden takaisen Star Wars – The Force Awakensin
sankarittaren Rayn. Hänen salaisen tehtävänsä ympärille rakentuu
kapinallisten ydinjoukko. Jayn rinnalle nousee kylmäverinen kapinallisjohtaja Cassian Andor (Diego Luna) ja
sotaisa droidi K-2SO (äänenä Alan Tudyk). Monenkirjavasta
kapinallisjoukosta nousevat esiin myös sokea soturimunkki Chirrut Imwe (Donnie Yen)
ja hänen tulivoimainen ystävänsä Baze
Malbus (Jiang Wen).
Ristiriitaisin hahmo kapinallisjoukosta on Saw Gerrera (Forest Whitaker), jonka erillinen kapinallisryhmä tekee
terrori-iskuja sivullisista kuolonuhreista välittämättä. Tämä vertautuu
vääjäämättä nykypäivän terrorismiin. Kapinalliset käyvät katutaisteluja
Imperiumin iskujoukkoja vastaan mm. sodan murentamassa jedipyhättö Jedhassa, jonka näkymät tuovat mieleen Irakin sodan ja kovia
kärsineen Syyrian Aleppon.
Leffan keskeinen pahis on Imperiumin insinöörijoukkojen
kenraali Orson Krennic (Ben Mendelsohn), joka pyrkii saamaan
Kuolemantähden valmiiksi - ja näin keisarin suosion. Hän joutuu silti
toimissaan usein ylempiensä nöyryyttämäksi ja manipuloimaksi. Elokuvan
veretseisauttavin hahmo on kuitenkin Tähtien sota –faneille niin tuttu (Darth) Vader. Kun hän tarttuu punaiseen
valomiekkaansa ja hönkii James Earl
Jonesin baritoniäänellä, jokin
arvostelijassa kiljuu jällennäkemisen ilosta. Mikä galaktinen konna!
Roolihahmojen runsaus aiheuttaa sen, että elokuvan
ihmiskuvaus jää vääjäämättä ohueksi. Felicity Jones Jyninä ja Diego Luna
Cassian Andorina eivät pääparina sytytä ollenkaan samaan tapaan kuin Carrie Fisher prinsessa Leiana ja Harrison
Ford Han Solona Episodi IV:ssä.
Elokuvan maailma on synkkä ja väkivaltainen. Asiat ratkotaan pitkälti asein, ja
lahtaaminen on lähes samaa luokkaa kuin räiskintäpeleissä. On jotenkin
kuvaavaa, että elokuvan sankaridroidi K-2SO vastaa lähes yksin elokuvan
humoristisista heitoista.
Pienistä puutteistaan huolimatta Rogue One on hyvää
elokuvaviihdettä. Se paikkaa monia epäloogisia aukkoja edellisissä Star Wars –elokuvissa.
Se on visuaalisesti erittäin näyttävä ja avaruusnäkymiltään lumoava Alfonso Cuarón Gravityn (2013) tapaan. Pitkä lopputaistelu huipentaa tämän hienon
fantasia- ja sotaelokuvan. Disneyn seuraavaa siirtoa avaruussaagassa odottaakin
jo innolla.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti