Y-Kinossa
sai perjantaina ensi-iltansa vahva ja vivahteikas sotaelokuva 1944 (2015), jonka on ohjannut virolainen
Elmo Nüganen. Se kertoo karusti ja
realistisesti virolaissotilaiden kohtaloista toisen maailmansodan melskeissä
heidän maansa kohtalonvuonna.
Viro joutui
vuonna 1939 Saksan ja Neuvostoliiton pelinappulaksi Suomen tavoin suurvaltojen
solmittua yllättäen keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Sen salaisessa
lisäpöytäkirjassa Neuvostoliiton etupiiriin liitettiin Suomi, Viro, Latvia ja
Itä-Puola. Saksa sai puolestaan Puolan länsiosat ja Liettuan. Marraskuun
lopussa 1939 Suomi joutui talvisotaan. Viro joutui tekemään Neuvostoliiton
kanssa ensin keskinäisen avunantosopimuksen, sitten luovuttamaan tukikohtia
suurvallalle ja lopulta elokuussa 1940 maa liitettiin Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitto
kyyditsi tuhansia virolaisia Siperiaan ja pakotti nuoria miehiä armeijaansa.
Kun Saksa oli kesäkuussa 1941 käynnistänyt hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan,
Viro tuli ylijuostuksi ja Saksan miehittämäksi. Virolaisia nuoria miehiä
värvättiin Saksan armeijaan noin 72 000. Neuvostoliiton puna-armeijassa
taisteli puolestaan 55 000 virolaista.
Elokuva
käynnistyy kesästä 1944, jolloin Valter
Hein (Marko Leht) ja Karl Tammik (Kaspar Velberg) ovat Sinimäillä virolaisina puolustamassa
isänmaansa itsenäisyyttä, eivät niinkään vetäytyvän Suur-Saksan rajoja. Karl on
värvätty pakolla saksalaisjoukkoihin. Virolaissotilas kokee syyllisyyttä siitä,
että hän on joutunut seuraamaan sivusta äitinsä ja pikkusiskonsa lähettämistä
Siperiaan. Karlin joukko-osasto ei innostu natsihenkisen virolaisministerin
yrityksestä valaa henkeä sotilaihin katteettomilla puheilla ja Adolf Hitlerin
kuvilla, joita pilkataan armotta.
Elokuvakerronnallisesti
Karl Tammik väistyy pääroolista ja näkökulma siirtyy puna-armeijan puolelle,
kun puna-armeijaan pakotettu Jüri Jõgi
(Kristjan Üksküla) surmaa Karlin. Jüri
löytää Karlin päiväkirjan, jossa tämä on purkanut tuntojaan Siperiaan viedylle
perheelleen. Hän päättää toimittaa päiväkirjan tappamansa miehen sukulaisille.
Sotaelokuva
rakentuu taitavasti samalle naiselle toimitettavan päiväkirjan ja punasotilaan
kirjeen ympärille. Tallinnassa Jüri Jõgi tapaa Karlin viehättävän siskon Aino Tammikin (Maiken Schmidt), johon hän rakastuu. Jüri ei voi kertoa totuutta
tapahtuneesta Ainolle, joka on periaatteessa hänen ja puna-armeijan
näkökulmasta kansanvihollinen. Hän kuitenkin kirjoittaa rakastamalleen naiselle
kirjeen, jonka toimittaminen perille sulkee lopussa elokuvan kehän.
1944 on
suomalais-virolainen yhteistuotanto, jossa tuottajina ovat hääränneet Kristian Taska (Taska Film), Kristjan Rahu sekä Ilkka Matila (Matila Röhr Productions). Vain 1,5 miljoonan euron
budjetilla on saatu aikaan laadukas, vivahteikas ja tärkeä sotaelokuva. Leffa
on realistinen, sodanvastainen ja kerronnaltaan sujuva. 1944:n pääteemoiksi
nousevat rehellinen tilinteko menneisyyden kanssa sekä halu vastustaa taistelua
totalitaaristen ideologioiden puolesta.
Elokuva
vaatii katsojaltaan jonkin verran tietoa Viron historiasta. Taustoituksen ohuus
on pieni ongelma filmissä, joka on kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut. Se kertoo
varsin tasapuolisesti kahtia jakautuvasta kansakunnasta ja sen itsetunnon
murskaamisesta. Ei ihme, että elokuva on kaatanut katsojaennätyksiä Virossa.
Suomalaisellekin elokuvayleisölle on mukava katsoa valkokankaalta uusien ja
osaavien näyttelijöiden suorituksia.
Aino Tammik /Maiken Schmidt) menettää sodassa veljensä.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti