Hauska ja sympaattinen karhuherra ***½

                             Karhuherra Paddington ja herra Brown (Hugh Bonneville).

Alkuvuodesta elokuvateattereihin tullut Paddington (2014) on mainio ja sympaattinen koko perheen elokuva. Leffan miljööt, hauskuus, taitavat näyttelijät ja nostalginen sukellus lasten maailmaan tekevät siitä mukavaa seurattavaa myös aikuiskatsojille.

Elokuvan taustalla ovat englantilaisen Michael Bondin lastenkirjat, jotka viihdyttivät aluksi 60- ja 70-lukujen suomalaislapsia. Karhuherran seikkailut on taltioitu lukuisiksi lastenkirjoiksi, kuvakirjoiksi, piirros-, animaatio- ja televisiosarjoiksi. Ihmisenkaltainen, hyväntahtoinen ja marmeladileipiä ja kaakaota rakastava karhu on valloittanut lasten sydämiä ympäri maailmaa.

Ohjaaja Paul Kingin komedia käynnistyy mustavalko-osuutena Perun viidakosta, jossa pieni silmälasikarhu asustaa Lucy-tädin ja  Pastuzo-enonsa kanssa. Karhujen arkea kartoittaa englantilainen tutkimusmatkailija Montgomery Clyde (Tim Downie), joka toimet herättävät karhuissa mielenkiinnon brittiläistä kulttuuria ja erityisesti Lontoota kohtaan.

Karhujen marmeladinmakuinen elämä katkeaa maanjäristykseen, joka jättää karhuenosta jäljelle vain punaisen lakin, jonka Paddington perii. Lucy-täti salakuljettaa nuoren karhuherran Englantiin matkalla olevaan laivaan auttaakseen hänet uuden elämän alkuun.

Pikkukarhu saapuu Lontooseen ja löytää itsensä pian matkalaukkuineen Paddingtonin asemalta. Siellä hän törmää Brownien perheeseen, saa heiltä nimensä löytöpaikan mukaan ja asettuu väliaikaisesti asumaan heidän luokseen. Tosin perheen ylivarovainen isä Henry Brown (Hugh Bonneville, suositun Downtown Abbeyn jaarli) sitä aluksi kovasti vastustaa.

Paddingtonin huumori kirvoittaa aikuiskatsojaltakin usein naurut. Nuori karhuherra törmää omituiseen kaupunkilaiselämään, ja joutuu kömpelyyttään ja uteliaisuuttaan noloihin tilanteisiin. Kohtelias Paddington muistuttaa ajoittain kävelevää katastrofia. Kohelluskohtauksistaan huolimatta Paddington on tehty tyylillä ja siitä puuttuu nykyisille koko perheen elokuville tyypillinen valtava vauhti ja älytön mekastus.

Karhuherran tavoitteena on elokuvassa löytää Lucy-tädin suuren vaikutuksen tehnyt tutkimusmatkailija. Paddingtonin kohtaa etsinnässään vastuksia, sillä kaikki ihmiset eivät suhtaudu punahattuiseen ja sinitakkiseen pikkukarhuun suopeasti. Puutarhakadun naapuri herra Curry (Peter Capaldi) karsastaa vieraita. Vielä suuremman uhkan karhuherran pyrkimyksille asettaa luonnonhistoriallisen museon ilkeä eläintentäyttäjä Millicent (Nicole Kidman), joka näkee Paddingtonissa oivan lisän kokoelmaansa. Vaalea pahatar liimaa isät katsomoissa penkkeihinsä.

Paddington on varsin ohuesta juonestaan ja aika tavanomaisista asetelmistaan huolimatta taattua brittiläistä laatutyötä. Elokuvan tuottajana häärää Harry Pottereista ja Gravitysta tuttu David Heyman. Näyttelijäkaarti on kovatasoista. Brownin perheen Mary-äidin roolissa on Sally Hawkins, Jonathan-poikana Samuel Joslin, Judy-tyttärenä Madeleine Harris ja taloudenhoitaja rouva Birdinä Julie Walters (Potter-sarjan Molly Weasley).

Y-Kinossa nähty elokuva oli dubattu suomeksi, mikä on ymmärrettävää pikkulasten kannalta katsottuna. Elokuva alkuperäisillä äänillä ja brittiaksentilla kuultuna olisi todellinen elämys.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

                                Ilkeä eläintentäyttäjä Millicent (Nicole Kidman) on paha
                                vastus sympaattiselle karhuherralle.