Paluu pahojen ihmisten kaupunkiin****

                     Powers Boothe on Sin City 2:n häikäilemätön senaattori Roark.

Robert Rodriquezin ja Frank Millerin Sin City – A Dame to Kill for (2014) on tutkielma pahuudesta sen eri ilmenemismuodoissaan. Toiminta- ja rikoselokuva on visuaalisesti erittäin näyttävä ja elokuvakerronnaltaan tyylikäs ja harkittu. Kolmiulotteisuus toimii hienosti mustavalkoisessa elokuvassa, jossa valojen ja varjojen vaihtelun sävykkyys tuo mieleen Pirjo Honkasalon erinomaisen Betoniyön (2013). Muuten Sin City on lähempänä Quentin Tarantinoa ja film noir –klassikkoja kuin kertomusta suomalaisten syrjäytyneiden maailmasta.

”Syntinen kaupunki” perustuu Frank Millerin suosittuun sarjakuvasarjaan. Edeltäjänsä Sin Cityn (2005) tavoin filmi on enemmän sukellus ihmisen pahuuteen leveällä rintamalla kuin kristallinkirkas tarina. Läsnä ovat lähes kaikki katolisen kirkon seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.  Tässä tarinassa niissä ryvetään ylensyöntiä lukuun ottamatta.

Episodeista rakentuvan elokuvan ihmiset ovat koukussa pahuuteen. Ylivertaisin ja julmin kaikista on osavaltion senaattori Roark (Powers Boothe), jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita rahan ja vallan tavoittelussa. Väkivallan koukuttamat turvamiehet Marv (Mickey Rouke), Dwight (Josh Brolin) ja Manute (Dennis Haysbert) elävät nyrkeillään ja alttiudellaan aseisiin. Nuori ja komea Johnny (Joseph Gordon-Levitt) on tyylikäs uhkapeluri, joka pelaa liian korkein panoksin. Häneen ripustautunut Marcie (Julia Garner) on elokuvan normaalein ja inhimillisin olento, joka maksaa ihastuksestaan kovan hinnan.

Syntisen kaupungin miehet ovat enimmäkseen tylyjä, kovaksikeitettyjä ja väkivaltaan alttiita häviäjiä, joidenka himokkuutta elokuvan naiset käyttävät taitavasti hyväksi. Sin Cityn naiskuva on hyvin yksiulotteinen. Vanhan kaupungin taistelunhaluisten narttujen lisäksi esille marssitetaan strippareita ja lutkia, joilta ei lempeä tai ymmärrystä juuri heru.

Elokuvan musta kuningatar on Dark Shadowsin (2012) ja The Salvationin (2014) tähti Eva Green, nainen, jonka vuoksi mies on valmis tappamaan. Ranskatar osaa Avan roolissa manipuloida tarkoituksiinsa jokaisen miehen, joka jää hänen verkkoonsa. Avassa on kieroutta, sex appealia ja pahuutta muillekin jaettavaksi. Mustavalkokuvaus rakastaa näyttelijättären upeaa vartaloa, jonka sulot Green paljastaa samalla auliudella kuin Sharon Stone aikanaan trillerissä Basic Instinct – vaiston varassa (1992).

Sin Cityn naisista huomio kiinnittyy myös Jamie Chungin näyttelemään Mihoon, joka on saanut vaikutteita Quentin Tarantinon Kill Bill-elokuvien kostonhimoisesta Uma Thurmanista. Miho heiluttaa samalla tarmokkuudella partaveitsenterävää miekkaansa, jonka edestä miehet lakoavat. Elokuva huipennus on silti  Avan ja Dwightin välienselvittely.

Elokuvan raakuus, graafinen väkivaltaisuus ja synkeän pessimistinen ihmiskuva ovat sitä luokkaa, ettei omassa sarjassaan korkeatasoinen elokuva on sopivaa katsottavaa kovin herkille ja väkivaltaa kammoksuville katsojille.

                                Eva Green on elokuvan miehiä manipuloiva Ava.

Elokuvan trailerin löydät tästä.