Matilla
(Ville Virtanen) ja Helillä (Anu Sinisalo) on elämässään
muutakin säätämistä
kuin kameran asetukset.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Samuli
Valkaman Ei kiitos (2014) käsittelee herkkää aihepiiriä: ihmisen
seksuaalisuutta ja miehen sukupuolista haluttomuutta. Joistain ylilyönneistään
huolimatta filmi valottaa hyvin seksiin liittyviä stereotypioita ja pohtii parisuhteisiin
liittyviä pulmia. Ville Virtasen ja Anu Sinisalon näyttelijäntaidoilla
draamakomedia kantaa lähes maaliin asti.
Filmiä voi syystä verrata viime vuoden päättäneeseen Saara Cantellin Ainoisiin oikeisiin. Molemmat elokuvat pohtivat osin
humoristisesti, osin vakavasti nykypäivän ihmissuhdeongelmia. Kummankin
naispäätähti tuskailee kahden miehen loukun aiheuttamaa elämäntilannettaan.
Valkaman elokuvan Heli Valkonen (Anu Sinisalo) on 46-vuotiaana kuitenkin
selvästi enemmän elämää nähnyt ja kokenut kuin Cantellin kolmikymppinen Hanna Palo (Anna-Maija Tuokko).
Heli on saksan opettaja, teinitytön äiti ja Matin (Ville Virtanen) vaimo. Hän on nuorekas ja rakastava aviopuoliso,
mutta seksuaalisesti täysin turhautunut. Mattia eivät intiimipuuhat tai lemmenlomat
kiinnosta. Hän kokee vaimonsa lähentely-yritykset hyökkääviksi ja pakenee
tilanteita kylpyhuoneeseen, imurointiin tai tietokoneen ääreen.
Matti ei täytä keskivertomieheen liitettyä kaavoittunutta
käsitystä aina valmiista uroosta. Katsoja ymmärtää aviomiehen masentuneisuuden,
muttei välttämättä aavista syitä siihen. Keski-ikäinen mieskatsoja tuntee helposti
myötähäpeää ja ärsyyntymistä: ”Millainen
nuija, kun on tuollainen muija.”
Valkokankaalla Matin ja Helin aviosuhde on väljähtynyt, kuten
niin monella keski-ikäisellä pariskunnalla tosielämässäkin. Läheisyyden ja
kosketuksen puute nakertaa avioparin suhdetta. Kun seksiin liittyvät toiveet ja
tarpeet ovat puolisoilla yhä kauempana toisistaan, Heli päätyy vuoteeseen alle
kolmikymppisen tuottajan Jarnon (Kai Vaine) kanssa, joka tihkuu testosteronia.
Jos arjen masentama Matti on kuin vanha väsynyt valakka,
kohtaa Heli Jarnossa nuoren kestävän oriin. Hymy palaa Helin huulille ja hän
tuntee itsensä naiseksi jälleen. Kaksi kehoa on kohdannut toisensa, mutta
löytääkö pari toisensa myös tunteiden ja henkisyyden tasolla?
Filmi perustuu kirjailija-näyttelijä-käsikirjoittaja Anna-Leena Härkösen menestysromaaniin.
Leffan mainio dialogi kumpuaa suoraan kirjasta. Härkönen kykenee suorasukaisuuteen
sekä tabujen ja stereotypioiden romuttamiseen.
Elokuva hengittää Ville Virtasen ja Anu Sinisalon tahdissa.
Virtasen Matti on hyvin hienovaraisesti näytelty rooli. Matti on herkkä,
häveliäs ja vähäsanainen suomalainen mies, jolla on sauvakävelijän sielu. Hän
painottaa oikeuttaan sanoa ei samalla kun suojaa genitaalialueitaan. Anu
Sinisalo on sisäistänyt roolinsa modernina, aktiivisena, sympaattisena ja
rakentavana naisena, joka kaipaa intohimoa elämäänsä. Sitä tuo Vaineen esittämä
kypsymätön Jarno, joka jää elokuvassa seksikoneen tasolle.
Valkaman elokuvan tietyt ylilyönnit ja epäuskottavuudet
liittyvät elokuvan lukuisiin rakastelukohtauksiin ja loppuratkaisuun, joka
jätti ainakin minut lievän hämmennyksen valtaan. Milloinkahan Suomessa
tuotetaan aidosti aistillinen elokuva? Tämänkään filmin tahtilaji ei ole tulinen
tango tai sensuelli chanson, vaan jumputtava diskohumppa.
***
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti