The Butler -elokuvassa.
Y-Kinossa ensi-iltansa saanut Lee Danielsin ohjaama The Butler (2013) kertoo mustasta hovimestarista, joka ehti palvella kahdeksaa Yhdysvaltain presidenttiä 34 vuotta kestäneen uransa aikana. Filmin hovimestari Cecil Gainesin (Forest Whitaker) esikuvana toimi vuonna 2010 kuollut Eugene Allen. Filmillä on monia yhtymäkohtia Allenin omaan elämäkertaan.
Elokuvan Gaines syntyy maatyöläisen pojaksi etelän Georgiaan, jossa rotuerottelu on voimissaan. 1920-luvulla tapahtuu tragedia, jolla on syvä vaikutus hänen käsitykseensä perhe-elämästä. Vartuttuaan nuoreksi mieheksi hän jättää syvän etelän ja aloittaa työnsä hotellin tarjoilijana. Nuoren miehen luontainen tahdikkuus tekee vaikutuksen USA:n presidentin virka-asunnon Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö R.D. Warneriin (Jim Gleason), joka värvää Gainesin yhdeksi talon kuudesta hovimestarista.
Puuvillapelloilta Valkoiseen taloon ponnahtanut Gaines saavuttaa tahdikkuudellaan ja lojaalisuudellaan kaikkien presidenttin luottamuksen Dwight Eisenhowerista Ronald Reaganiin. Hovimestarin kuuluu olla huomaamaton, vaikka hän näkisi ja kuulisi tarjoillessaan kaikenlaista valtiosalaisuuksista yksityisiin. Filmin perusteella Gainesin suosikkipresidenteiksi nousevat Eisenhower (Robin Williams), John F. Kennedy (karismaton James Marsden) ja Ronald Reagan (Alan Rickman).
Elokuvassa Yhdysvaltain presidentit käydään valitettavasti pikakelauksella läpi ja monet heistä ovat enemmän imitoituja karikatyyrejä kuin supervallan päämiehiä. Gerald Fordia ja Jimmy Carteria ei noteerata. Presidenttikavalkadissa olisi ollut mahdollisuus selvittää päämiesten valtiomiestekoja, vahvuuksia tai heikkouksia, mutta tämä jää käytännössä viittauksen asteelle. Eisenhowerin ajan kylmän sodan kiristyminen, Kennedyn Kuuban kriisit tai seksiaddiktiot, Nixonin Watergate-skandaali tai Reaganin Tähtien sota -hanke jäävät vaille mainintoja.
Päähovimestariksi nousseen Gainesin vaitonaisuus selittyy lojaalisuudella, mutta myös Valkoisen talon kahdella eri maailmalla. Samaan aikaan kun Yhdysvaltain presidentit pohtivat sotatoimia, diplomatian kiemuroita ja maailmantalouden näkymiä virkahuoneessaan (kuuluisa Oval Office), hovimestari järjesteli aterimia ja lautasia millimetrintarkkaan järjestykseen juhlapäivällistä varten. Virka-asunnon yläkerroksia hallitsi valkoinen, pääosin miespuolinen virkakoneisto, kun taas alakertaa musta palvelusväestö. Tämä ero kahden kerroksen välillä jatkui vielä pitkään 1960-luvun kansalaisoikeuslakien voimaantulon jälkeenkin.
The Butlerissa on kaksi keskeistä tarinaa. Se kertoo toisaalta työorientoituneen hovimestarin henkilökohtaisen kehityskertomuksen, mutta myös mustan väestönosan nousun alistetusta asemasta aina Barack Obaman presidenttiyteen asti. Gaines suhtautuu nihkeästi esikoisensa Louisin (David Oyelowo) taisteluun mustien aseman parantamiseksi 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeessä. Varsinainen välirikko tapahtuu, kun poika liittyy hetkeksi radikaalin Mustat pantterit -järjestön jäseneksi. Louisin harjoittama amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki on vakaalle ja konservatiiviselle hovimestarille vaikea niellä.
Filmin vahvuus on kansalaisoikeustaistelun kuvaamisessa, jota ryyditetään ajan hätkähdyttävin uutisvälähdyksin. Yhdysvaltojen mustan (afroamerikkalaisen) väestön nousu noin 50 vuodessa toisen luokan kansalaisista nykyisin suhteellisen tasa-arvoiseen asemaansa on melkoinen saavutus. Se on myös vankka osoitus amerikkalaisen kansanvallan toimivuudesta. Nykyään varmin tapa katkaista lupaava urakehityksensä Yhdysvalloissa on tunnustautua rasistiksi joko yksityisellä tai julkisella lohkolla. Tässä olisi suomalaisillekin pohdinnan paikka.
Elokuvan näyttelijöistä Forest Whitaker Gainesina tekee Oscar-ehdokkuuden tasoisen roolityön. Oprah Winfrey Gloria-vaimona, Alan Rickman Reaganina ja Jane Fonda Nancy Reaganina pärjäävät myös mainiosti. Elokuvan kammottavin ilmestys on John Cusack "Tricky-Dick" Nixonina. Oikein tulee ikävä Anthony Hopkinsia samassa roolissa Oliver Stonen elokuvassa Nixon (1995).
Elokuvan trailerin löydät tästä.
