Ihme-Filmin upea kotimaisten klassikkojen sarja lukiolaisille

Elokuvakasvatushanke Ihme-Filmi tutustuttaa lukio- ja yläkouluikäisiä nuoria klassikkoelokuviin eri puolilla Suomea. Hankkeen tarkoituksena on tuoda laatuelokuvien katsominen osaksi koulujen ja nuorisotalojen toimintaa.

Ihme-Filmi toimittaa kymmenen kotimaisen klassikkoelokuvan sarjan  Kauhavan lukion elokuvakurssin valinneiden opiskelijoiden nähtäväksi. Elokuvat esitetetään paikallisessa elokuvateatteri Y-Kinossa syksyn 2013 aikana. Laatuleffat on tarkoitettu elokuvakasvatukseen, eikä niitä voi valitettavasti esittää muille aikuiskatsojille kuin elokuvakurssin vetäjille.

Sarja alkaa perjantaina 30.8. Valentin Vaalan ja Teuvo Tulion läpimurtoelokuvalla Mustalaishurmaaja (1929). Tämän huolellisesti restauroidun elokuvan laadukas arvostelu löytyy Keskipohjanmaa-lehdestä.

 Syksyllä 2013 esitettävään elokuvasarjaan kuuluvat seuraavat filmit:

Pe 30.8. Mustalaishurmaaja (69 min – S – Valentin Vaala – 1929)
Pe 7.9. Laulu tulipunaisesta kukasta (110 min – K16 – Teuvo Tulio – 1938)
Pe 13.9. Ihmiset suviyössä (66 min – K16 – Valentin Vaala – 1948)
Pe 27.9. Valkoinen peura (68 min – S – Erik Blomberg –1952)
Pe 4.10. Komisario Palmun erehdys (109 min – K11 – Matti Kassila – 1960)
Pe 1.11. Käpy selän alla (89 min – K16 – Mikko Niskanen – 1966)
Pe 8.11. Perkele! – Kuvia Suomesta (104 min – K16 – Jörn Donner, Jaakko Talaskivi, Erkki Seiro – 1971)
Pe 15.11. Jäniksen vuosi (129 min – S – Risto Jarva – 1977)
Pe 22.11. Arvottomat (119 min – K12 – Mika Kaurismäki – 1982)

Pe 29.11. Kauas pilvet karkaavat (97 min – S – Aki Kaurismäki – 1996)

Elokuviin liittyviin materiaaleihin voit tutustua tästä linkistä.

Ydinperhe räyhähengen riepoteltavana

Selvänäkijä Lorraine Warren (Vera Farmiga) näkee

outoja elokuvassa Kirottu.

Voiko kummitustalo yhä olla kauhistuttava paljon erikoistehosteita elämässään nähneille nykyihmisille? Voi. Australialainen elokuvaohjaaja James Wan on onnistunut vaikeassa lajityypissä. Hänen kauhuelokuvansa Kirottu (2013) on piinaava, pelottava ja koukuttava. Katsoja kokee lisäväristyksiä tietäessään, että elokuva pohjautuu tositapahtumiin 1970-luvun Rhode Islandilla Yhdysvalloissa.

Leffa perustuu paranormaaleja ilmiöitä tutkineen avioparin Ed ja Lorrainen Warrenin kokemuksiin. Entinen poliisiupseeri Ed (Patrik Wilson) toimii elokuvassa demonologina ja hänen vaimonsa Lorraine (Vera Farmiga) selvänäkijänä. Molemmat ovat hartaita katolilaisia. Warrenit kutsutaan seitsemänhenkisen Perronin perheen apuun, kun nämä kertovat joutuneensa hyvin pahansuovan henkiolennon vainon kohteeksi.

Perheen hankkimassa talossa on jotain pahasti pielessä. Perheen paijattu piski heittää henkensä. Linnut lentävät päin ikkunoita. Kellot pysähtelevät näyttämään samaa aikaa. Sitten alkavat äänet.

Perronien perheen isä Roger (Ron Livingstone) ja äiti Carolyn (Lili Taylor) kantavat kovasti huolta viidestä tyttärestään, joista osa alkaa käyttäytyä oudosti. Tapahtumien vyöry tempaisee pian Perronit mukaansa ja katsoja liimautuu piinapenkkiinsä. Ohjaaja Wan ja pääkuvaaja John R. Leonetti rakentavat kuvauksellaan taidokkaasti elokuvan, joka hyödyntää ihmisen mielikuvitusta, suljetun paikan kammoa, pimeän ja kaiken oudon pelkoa. Pian demoni on irti, mutta mistä löytyy voima pahan taltuttamiseen?

Kirotussa hyödynnetään kauhuelokuvien perinteisiä tehokeinoja eikä se tuo lajityyppiin juuri uutta. Silti elokuva on hienosti rakennettu kokonaisuus, joka luo myös uskottavan ajankuvan 1970-luvun alun Yhdysvalloista. Vera Farmigan ja Patrik Wilsonin keskinäiset kemiat pelaavat hyvin yhteen elokuvassa. Myös Lili Taylor onnistuu mainiosti piinattuna perheenäitinä elokuvassa.

Tätä elokuvanautintoa en viitsi etukäteen pilata trailerilla. 

UKK - huomenna hän ehkä tulee

                                          Merja Larivaara tekee mainion rooli baarinpitäjä
                                          Allina. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal.


Y-Kinon ensi-iltaan tullut Kekkonen tulee! (2013) on pikimusta komedia, joka on ohjaaja Marja Pyykön toinen pitkä elokuva. Pyykön esikoisohjaus Sisko tahtoisin jäädä (2010) oli energiaa tihkuva elokuva nuorison kapinoinnista. Uudessa elokuvassa kapina näyttäytyy elokuvan kertojan, 15-vuotiaan Sylvin (Wilma Rosenqvist) hahmossa. Tämä teini haluaa ennen kaikkea pois syrjäkylästä ja inhoamansa Alli-äidin (Merja Larivaara) luota.

Elokuvan miljöönä toimii pieni kylä Lapissa 1970-luvun alussa. Koko kylä menee sekaisin, kun asukkaat saavat vihiä siitä, että presidentti Urho Kaleva Kekkonen aikoo vierailla paikallisessa Allin baarissa. Lähes jumalhahmona pidetyn presidentin odotus saa kyläläiset liikkeelle ja jokainen liittää tulevaan vierailuun omia odotuksiaan.

Kekkosen vastaanoton valmistelu ei kuitenkaan saa kyläläisiä puhaltamaan yhteen hiileen. Presidentin pitopöydän emännyyttä tavoittelevat kilvan Sylvin äiti ja 70-luvun seurapiirikaunotarta Tabe Sliooria muistuttava insinöörinrouva Maija Kellinsalmi (Marjaana Maijala), jonka itsetuhoisuus väistyy juhlavalmistelujen tieltä.

Pyykön elokuvaa voi luonnehtia myös tragikomediaksi koska filmin hiljainen hauskuus on kuin vaalea siveltimenveto tummien ja vakavien sävyjen joukossa. Ohjaaja pitää elokuvaansa eräänlaisena suomalaisen hulluuden kuvauksena. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Antti Tuurin Pohjanmaa -trilogian pohjalaisen miehen hulluudesta vaan enemmänkin pohjoisen arktisesta hysteriasta Timo K. Mukan tapaan.

Suurmiehen tulon odotus nostaa pintaan kyläläisten keskeisen kilvoittelun, kateuden, kaunan, mutta myös keskinäisen ymmärryksen. Kyläyhteisö kokee monta pientä dramaattista hetkeä ennen kuin valtiomiehen musta autosaattue lipuu kohti kylää.

Lappilaiskylän asukkaat kuvataan enemmän tai vähemmän omituksiksi Sylviä lukuunottamatta. Mukaan mahtuu lammasmainen apulaisinsinööri Martti Kellinsalmi (Konsta Mäkelä) ja tämän hienosteleva vaimo, kostonenkeliä muistuttava terveydenhoitaja Liisa (Miina Turunen), neuroottinen baarinpitäjä Alli, hurmoksellinen ristus-nainen Sinikka (Iina Kuustonen), loputtomasti listoja luetteleva Kaarin-Anne (Kristiina Elstelä) ja epäuskottava keski-ikäinen homopari Olavi (Aake Kalliala) ja Anneli (Jukka Puotila).

Nimekkäästä näyttelijäkaartista erottuu edukseen Merja Larivaara, joka on ronskiudessaan, vimmassaan ja ajoittaisessa epätoivossaan hyvin uskottava. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin kyläläisten touhuja sarkastisesti kommentoiva Wilma Rosenqvist Sylvinä. Tästä raikkaasta Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijasta saamme varmasti vielä kuulla. Rosenqvistin luontevuus on mieluisaa katsottavaa jossain määrin sketsimäisessä elokuvassa.

Kekkonen tulee! perustuu Pia Pasasen kertomukseen Allin baari teoksessa Urho Kekkonen Strasse. Se on kuvattu pääosin Enontekiön Peltovuoman postikorttimaisissa ruskamaisemissa. Verkkaisen komedian hallitusta kuvauksesta vastaa Konsta Sohlberg.

Elokuvan trailerin löydät tästä.