maanantai 14. tammikuuta 2013

Anna Karenina – rakkauden kahdet kasvot

                           Keira Knightley jättää muut varjoonsa Anna Kareninassa.

      


Maailmankirjallisuuden valioihin kuuluvan venäläisen kirjailija Leo Tolstoin (18281910) teos Anna Karenina (1875–1877) kertoo yhden maailman tunnetuimmista rakkaustarinoista. Englantilaisen Joe Wrightin tyylitelty ohjaustyö tuo aiheen jo 13. kerran valkokankaalle. Elokuva kertoo Pietarin aatelispiireihin sijoittuvan kielletyn ja intohimoisen rakkauden traagisen tarinan.

Elokuvan alussa korkea-arvoisen pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin (Jude Law) vaimo Anna (Keira Knightley) matkustaa junalla Moskovaan. Hän on menossa tapaamaan veljeään Stiva Oblonskia (Matthew Macfadyen) ja tämän vaimoa Dollya (Kelly Macdonald), jotka ovat keskellä aviokriisiä Stivan syrjähyppyjen takia.

Yöjunassa Anna tapaa kreivitär Vronskin (Olivia Williams) ja luo ensisilmäyksen kreivi Aleksei Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson), josta on tuleva hänen kohtalonsa. Kyseisen ratsuväen upseerin on tarkoitus kosia seurapiiritanssiaisten yhteydessä Dollyn siskoa Kittyä (ruotsalainen Alicia Vikander). Toisin käy: Vronskin käsivarsillä kiitää huikean teatraalisesti toteutetussa tanssikohtauksessa Anna Karenina. Tanssin viimein tauottua Anna ja kreivi eivät näe enää muuta kuin toisensa. Järkyttyneen Kittyn maailma romahtaa. Nuoren naisen piinaa lisää se, että hän on aiemmin antanut Vronskin takia rukkaset maanomistaja Konstantin Levinille (Domhnall Gleeson).

Annan ja Vronskin välille leimahtava intohimoinen ja kaikennielevä rakkaus ei jää muulta yhteisöltä huomaamatta. Juoruilun jotos vie pian paheksunnan poluille. Annan uskollinen, mutta yksitotinen puoliso Aleksei nousee arvostetuksi ministeriksi ja venäläisen yhteiskunnan tukipylvääksi. Traagisen laukkakilpailun jälkeen Annan tunteiden syvyys Vronskia kohtaan käy Kareninille selväksi. Hän kieltää vaimoaan tapaamasta lipevänoloista kreiviä mutta turhaan. Pian Anna hylkää sekä miehensä että poikansa.

Kiihkeän suhteen alussa Vronski toteaa Annalle etteivät he voi saavuttaa rauhaa. Edessä on vain kärsimystä tai suurinta onnea. Itku seuraakin pitkää iloa. Tolstoin näkemyksen ja Wrightin ohjauksen mukaan aviollisten siteiden kuristusote tuhoaa Anna Kareninassa elämän lahjoittaman todellisen rakkauden.

Annan ja Vronskin traagisen tarinan rinnalla juoksee myös onnellisempi kertomus. Elokuva seuraa uskollisen Levinin pyrkimyksiä valloittaa Kitty omakseen. Suoraselkäinen Levin on sekä romaanin että leffan moraalinen määrittäjä. Hänen juureva, maahenkinen ja yksinkertainen elämäntyylinsä muodostaa valtavan kontrastin yläluokan ylenpalttiselle ja pinnalliselle elämäntavalle. Levinin maatilalla, joka on kuvattu Kižin saarella Äänisen pohjoisosassa, kukoistaa Levinin ja nukkemaisen Kittyn lempeä rakkaus.

Keira Knightley on esiintynyt edukseen useissa historiallisissa draamoissa viime vuosina. Näyttelijätär loisti jo Wrightin filmissä Ylpeys ja ennakkoluulo (2005) ja Saul Dibbin hiljattain tv:ssä nähdyssä Herttuattaressa (2008). Anna Kareninassa kamera palvoo tätä poikkeuksellisen kaunista naista. Filmin miespääosia näyttelevät Aaron Taylor-Johnson ja Jude Law jäävät väkisin hänen varjoonsa. Toinen ongelma syntyy siitä, ettei heidän ja Knightleyn välille synny kunnon kemiaa elokuvassa, joka on melkoista tunnetilojen pyöritystä.

Joe Wright ja käsikirjoittaja Tom Stoppard tekivät elokuvaa varten rohkean ratkaisun. Anna Kareninan tarina kerrotaan 1800-luvun teatterisalin näyttämöllä esitettävänä teatterikappaleena. Ihmiskohtalot vyöryvät esiin kulisseista. Ovet avautuvat yhä uusiin kohtauksiin. Teatterimaisuus, pukuloisto ja tietty teennäisyys välittyvät katsojalle, mikä haittaa jossain määrin elokuvallista kerrontaa. Filmi on tästä huolimatta todella komeasti ja visuaalisesti toteutettu.

Jäin pohtimaan teatterin symboliikkaa Anna Kareninan tarinan yhteydessä. Itselleni se kertoo monen ihmisen elävän kuin näyttämöllä, ympärillään leveä lavastus ja kalliit kulissit, joista pidetään kiinni viimeiseen asti. Elokuvassa myös junalla on tärkeä symbolinen merkitys. Se tutustuttaa ihmiset toisiinsa, kuljettaa karkumatkalle, tuo kotiin, vierii kuin elämä itse, mutta murskaa myös unelmat.  Juna lienee ollut Tolstoille modernisaation airut. Uusi teollistuva maailma ei miellyttänyt kirjailijaa sen enempää kuin Anna Kareninassa kuvattu ylhäisön byrokraattisuus, sovinnaiset säännöt tai ylellinen elämäntapa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti