Maailmankirjallisuuden valioihin kuuluvan venäläisen
kirjailija Leo Tolstoin (1828−1910)
teos Anna Karenina (1875–1877)
kertoo yhden maailman tunnetuimmista rakkaustarinoista. Englantilaisen Joe Wrightin tyylitelty ohjaustyö tuo aiheen
jo 13. kerran valkokankaalle. Elokuva kertoo Pietarin aatelispiireihin sijoittuvan
kielletyn ja intohimoisen rakkauden traagisen tarinan.
Elokuvan alussa korkea-arvoisen pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin (Jude Law) vaimo Anna (Keira Knightley) matkustaa junalla
Moskovaan. Hän on menossa tapaamaan veljeään Stiva Oblonskia (Matthew
Macfadyen) ja tämän vaimoa Dollya (Kelly Macdonald), jotka ovat keskellä aviokriisiä Stivan
syrjähyppyjen takia.
Yöjunassa Anna tapaa kreivitär
Vronskin (Olivia Williams) ja
luo ensisilmäyksen kreivi Aleksei
Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson),
josta on tuleva hänen kohtalonsa. Kyseisen ratsuväen upseerin on tarkoitus kosia
seurapiiritanssiaisten yhteydessä Dollyn siskoa Kittyä (ruotsalainen Alicia
Vikander). Toisin käy: Vronskin käsivarsillä kiitää huikean teatraalisesti
toteutetussa tanssikohtauksessa Anna Karenina. Tanssin viimein tauottua Anna ja
kreivi eivät näe enää muuta kuin toisensa. Järkyttyneen Kittyn maailma romahtaa.
Nuoren naisen piinaa lisää se, että hän on aiemmin antanut Vronskin takia
rukkaset maanomistaja Konstantin
Levinille (Domhnall Gleeson).
Annan ja Vronskin välille leimahtava intohimoinen ja kaikennielevä
rakkaus ei jää muulta yhteisöltä huomaamatta. Juoruilun jotos vie pian
paheksunnan poluille. Annan uskollinen, mutta yksitotinen puoliso Aleksei nousee
arvostetuksi ministeriksi ja venäläisen yhteiskunnan tukipylvääksi. Traagisen
laukkakilpailun jälkeen Annan tunteiden syvyys Vronskia kohtaan käy Kareninille
selväksi. Hän kieltää vaimoaan tapaamasta lipevänoloista kreiviä − mutta turhaan. Pian Anna
hylkää sekä miehensä että poikansa.
Kiihkeän suhteen alussa Vronski toteaa Annalle etteivät he
voi saavuttaa rauhaa. Edessä on vain kärsimystä tai suurinta onnea. Itku
seuraakin pitkää iloa. Tolstoin näkemyksen ja Wrightin ohjauksen mukaan aviollisten
siteiden kuristusote tuhoaa Anna Kareninassa elämän lahjoittaman todellisen
rakkauden.
Annan ja Vronskin traagisen tarinan rinnalla juoksee myös onnellisempi kertomus. Elokuva seuraa uskollisen Levinin
pyrkimyksiä valloittaa Kitty omakseen. Suoraselkäinen Levin on sekä romaanin
että leffan moraalinen määrittäjä. Hänen juureva, maahenkinen ja yksinkertainen
elämäntyylinsä muodostaa valtavan kontrastin yläluokan ylenpalttiselle ja
pinnalliselle elämäntavalle. Levinin maatilalla, joka on kuvattu Kižin saarella
Äänisen pohjoisosassa, kukoistaa Levinin ja nukkemaisen Kittyn lempeä rakkaus.
Keira Knightley on esiintynyt edukseen useissa
historiallisissa draamoissa viime vuosina. Näyttelijätär loisti jo Wrightin
filmissä Ylpeys ja ennakkoluulo (2005)
ja Saul Dibbin hiljattain tv:ssä
nähdyssä Herttuattaressa (2008). Anna
Kareninassa kamera palvoo tätä poikkeuksellisen kaunista naista. Filmin
miespääosia näyttelevät Aaron Taylor-Johnson ja Jude Law jäävät väkisin hänen varjoonsa.
Toinen ongelma syntyy siitä, ettei heidän ja Knightleyn välille synny kunnon
kemiaa elokuvassa, joka on melkoista tunnetilojen pyöritystä.
Joe Wright ja käsikirjoittaja Tom Stoppard tekivät elokuvaa varten rohkean ratkaisun. Anna
Kareninan tarina kerrotaan 1800-luvun teatterisalin näyttämöllä esitettävänä
teatterikappaleena. Ihmiskohtalot vyöryvät esiin kulisseista. Ovet avautuvat
yhä uusiin kohtauksiin. Teatterimaisuus, pukuloisto ja tietty teennäisyys
välittyvät katsojalle, mikä haittaa jossain määrin elokuvallista kerrontaa. Filmi
on tästä huolimatta todella komeasti ja visuaalisesti toteutettu.
Jäin pohtimaan teatterin symboliikkaa Anna Kareninan tarinan
yhteydessä. Itselleni se kertoo monen ihmisen elävän kuin näyttämöllä,
ympärillään leveä lavastus ja kalliit kulissit, joista pidetään kiinni
viimeiseen asti. Elokuvassa myös junalla on tärkeä symbolinen merkitys. Se
tutustuttaa ihmiset toisiinsa, kuljettaa karkumatkalle, tuo kotiin, vierii kuin
elämä itse, mutta murskaa myös unelmat.
Juna lienee ollut Tolstoille modernisaation airut. Uusi teollistuva
maailma ei miellyttänyt kirjailijaa sen enempää kuin Anna Kareninassa kuvattu ylhäisön
byrokraattisuus, sovinnaiset säännöt tai ylellinen elämäntapa.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti